Tasan ei mene onnenlahjat, vai miten se oli. Loop on ruoskinut minua liikkumaan ja sunnuntaina kävelin lähes 3 tuntia. Eilen koitin hieman lepuuttaa, kun takareisissä on kiristänyt. Eilen aamuna lähdin normaalisti aamulenkille koiraosaston kanssa ja totta kai sateeseen. Pääsin noin 100 metriä kotoa, kunnes alkoi sattua. Lenkki loppui lyhyeen ja koipi on paketissa. Epäilen rasitusvammaa. Akillesjänne on tällä kertaa syyllinen ja ketutus... Onhan sitä.
Arvatenkin koiraosasto on hyvin loukkaantunut jalkavaivaisen palvelijansa kyvyttömyydestä lenkkeillä hetkeen. Jopa autolla ajaminen on aika tuskaista hetkittäin, onneksi vauriokoipi on vasen, joten sitä ei tarvitse kovin paljoa rasittaa, mitä nyt painaa kytkintä aina välillä. (kyllä meidän molemmat pirssit ovat manuaalivaihteisia möhköjä)
Nyt siis istun tiukasti takalistollani, lepuutan koipea ja mietin ties mitä. Alan olla vakuuttunut siitä, että olen lyönyt pääni kun mietin suksia. Kyllä, suksia! Minä joka en voi sietää murtomaahiihtoa, mietin välineitä siihen. Laskettelu on kivaa, mutta hissiliput maksavat ja tuleeko sitä(kään) harrastettua niin paljoa että oikeasti kannattaisi ostaa pelit ja pensselit. (minulla muuten on jossain laskettelusukset ja -monot, mutta tuskin ne enää ovat sopivat) En ehkä ryntää ostamaan minkäänlaisia hikilautoja vielä pitkään aikaan (eli tänä vuonna, luulen).
Toki kaipaan salille, tosin vatsalihastreenikarenssi kestää kevääseen ja tietty rahatilanne määrää lopullisesti milloin pääsen taas nostamaan rautaa. Enkä saa ponnistellakaan kovasti, eli nostaa hampaat irvessä ja verisuonet pullottaen mitään oikeasti painavaa. Eli jalkaprässiin ei laiteta 80 kiloa rautaa ja väännetä menemään. Tunnustan, että se on yleensä 60kg, 80 on maksimi ja minä treenaan noin 70-80% maksimista, eli isohkoilla painoilla lyhyitä sarjoja.
Mutta tosiaan, nyt vaan odotellaan kivuttomuutta ja tässähän voi mennä hetki. Pentele!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti