Tänään on se päivä kun rakas tyttäreni, oma Elpuni, täyttää 2 vuotta. Kaksi vuotta sitten Led Zeppelinin pärähtäessä soimaan, kaarsimme hieman ennen kasia OYSin pihaan Inssin kanssa ja 15.59 kuului "ää ää!!". Pieni ihmeemme oli saapunut maailmaan ja toi mukanaan auringonpaisteen, joka ei sammu koskaan. Tässä ajassa samainen tuhiseva rääpäle on kasvanut pieneksi tytöksi, jolla on oma tahto, huikea sanavarasto, kupliva nauru ja säteilevä hymy. Mikään ei voita sitä ihanaa tunnetta kun sama kääpiö nukahtaa kainalooni, pitää sormestani kiinni tai halaa oikein lujasti, sanoo "ääti" ja juoksee syliin nauraen ja hymyillen.
Toki näihin kahteen vuoteen on mahtunut suurta huolta, unettomia öitä, turhautumista ja ämpärillinen kyyneliä milloin epätoivosta tai suuttumuksesta, kun lapsi on ollut kipeä eikä puhaltamalla tai suukolla ole ollut parantavaa vaikutusta. Onneksi niitä hetkiä on ollut paljon vähemmän kuin hyviä.
Viikonloppuna juhlittiin pientä sankaria, kiitokset jokaiselle vieraalle ja toivottavasti nähdään pian uudelleen. Kiitos ja kumarrus.
Ja Elpu. Kiitos siitä että valitsit juuri meidät vanhemmiksesi ja toit elämääni ikuisen auringon, pakahduttavan rakkauden ja syyn olla tässä vielä huomennakin.
Onnea rakas tyttäreni, aurinkoni ja aarteeni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti