Poskettomien tavarakasojen lisäksi minua sylettää muutamien omistamieni vaatteiden laatu. Pari kuukautta vanhan trikoopuseron hiha on alkanut ratketa siististi kuviota myötäillen. Eikä se päällä ole taisteltu ninjoja vastaan, kiivetty puuhun tai pelastettu maailmaa verenhimoisilta ulkoavaruuden asukeilta. Se päällä on kannettu lasta, leikitty, laitettu ruokaa, siivottu kissanhiekkaa, otettu päiväunet ja luettu hömppälehteä, eli ihan tavallisia asioita. Silti se on kohta menettänyt osan hihastaan täysin tuntemattomasta syystä. Myös pari muutakin erään ruotsalaisen vaateketjun trikootuotetta on alle vuodessa alkanut reikiintyä ja hapertua. Okei, eivät maksaneet paljoa, mutta silti. Luulisi vaatteen olevan muuta kuin kertakäyttökamaa! Etenkin tämä uusin tapaus ärsyttää aivan mielettömästi. Tuskin kukaan meistä ostaa vaatteita vain käyttääkseen niitä pari kuukautta ja sitten mokoma joutaakin muualle. Omistan nimittäin vielä vaatteita jotka on ostettu minulle valehtelematta 15 vuotta sitten, kun menin seiskaluokalle, samoin kaapissani on vielä lukioaikaisia kamppeita jotka eivät uutta häpeä.
Toki on hauskaa polttaa euroja shoppailun sokerihumalaisessa olotilassa, mutta en haluaisi kuitenkaan ostaa höttöistä kertakäyttösilppua, joka tulee lopulta kalliimmaksi kuin se yksi kalliimpi, mutta laadukkaampi tuote. Lisäksi uuden tuotteen ostaminen ei aina ole pakollista, kirpputorit notkuvat huonekaluja, lastenvaatteita ja -tarvikkeita. Olen todella iloinen kun olen voinut ostaa ipanalle vaatteita, vaippoja, leluja sekä muuta tarpeellista edullisesti käytettynä, olihan edelliset asuntonikin sisustettu kierrätyshuonekaluilla. Itselleni en tahdo löytää kirppareilta vaatteita niin millään, en oikein enää välitä paljettitopeista ja sen sellaisista. Toki facebookissa on synkempiä kirppariryhmiä ja niistä olen ostellut joitain juttuja, samoin huutonetistä, ei vaan aina jaksaisi. Haluaisin toisinaan kahlailla rekkien vaatemeressä, sovitella, hiplata ja hypistellä.
Siispä, voisin tulevaisuudessa miettiä vielä enemmän kulutustapojani ja tarpeita, ettei hutiostoja tulisi ja toivon mukaan välttyisin nopeasti hajoavilta tuotteilta ja mielipahalta. Tietty kaikkea ei voi ostaa käytettynä, kuten kosmetiikka, sukat ja alusvaatteet sun muut vastaavat, myönnän ostaneeni kirpparilta ipanalle sukkia, mutta vauvansukat ovat hiukan eri juttu kuin aikuisten.
Aionkin siis jatkossa miettiä tarvitsenko ja mistä se kannattaa hankkia ennen kuin rynnän luottokortti ojossa kassalle. Lisäksi aion myös miettiä hinta-laatusuhdetta tarkemmin, jospa omalta osaltani voisin saada aikaan pysyviä positiivisia muutoksia planeetallamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti