Ostin kuntosalijäsenyyden, pieni muovinen avain päästää minut hikoilemaan, suihkuun ja infrapunasaunan lämpöön. Torstaina kävin nolaamassa itseni BodyBalance-tunnilla. Siinä missä muut osallistujat taipuivat ongelmitta umpisolmuun hienoissa treenitrikoissaan, minä vuodatin naama punaisena tuskanhikeä ja koitin olla kaatumatta, tai vaikeroimatta ääneen. Älkää käsittäkö väärin, tunti oli mukava ja sopivan lempeä, mutta olen rapakuntoinen ja en mitenkään vielä saa itseäni venymään kuten konkarit. Nopea tarkastelu myöhemmin kertoi, etteivät kaikkien raajat olleet kumia ja tuskaisia ilmeitä oli muidenkin kasvoilla kuin omillani. Helpotus.
Tunnin jälkeen hoipertelin vielä tekemään rintalihasvekottimella muutaman toiston ja siitä suihkun kautta sinne infrasaunaan. Jännä kokemus! Lueskelin puolituntisen ajan lehteä ja huomasin hikoilevani paljon vähemmän kuin olin ennakkoon ajatellut. Lämmin tuli, mutta sinänsä mukavampi kokemus, koska infrasaunassa ei ole vesihöyryä, joka ei ole astmaatikonkeuhkoilleni ollenkaan hyvä. Kaikkein parasta olisi, jos lauteilla olisi voinut maata, mutta kun ei ole oma koppi, niin ei maata...
Silti, toissapäivänä oli kivaa, ennen tuntia jännitti kamalasti, sillä en ole pahemmin kuntosaleilla käynyt enkä varsinkaan ohjatuissa jumpissa. Minun tuurillani ryhmään eksyy useampi epäinhimillisen notkea ja hyväkuntoinen "gym goddess", joka ei hikoile koskaan ja varmaan niistääkin glitteriä. Tällaiset ihmiset tunnetaan lähipiirissäni nimellä Lumikit. Lumikki-ihmiset ovat niitä, jotka ovat aina hehkeitä ja laitetun näköisiä, käyvät vessassa vain pesemässä kätensä, eivät todellakaan hikoile, kärsi turvotuksesta tai likaisista hammasväleistä. Lumikki kulkee jatkuvasti sädehtivä aura ympärillään, parhaimmillaan joukko metsäneläimiä vanavedessään. Jokainen meistä tuntee sellaisen, olen siitä ihan varma. Siinä missä tavallinen Maija Meikäläinen (tai bloggaaja Phoenix) räpeltää hiukset pystyssä ja läiskät kainaloissaan epätoivossaan kotikeittiössään kinkkupiirakkaa, joka on suorituksen jälkeen ns. grande katastrof, Lumikki on täydellisessä olomuodossaan pyöräyttänyt kolmen ruokalajin illallisen, siivonnut koko kämpän ja soittelee vielä parit Mozartit vapaavalintaisella instrumentilla, "eihän tämä mitään, tuli niin kiire ja voi voi voi, mekossakin on tahra ja tukkakin on huonosti". My ass. Tätini on Lumikki, hän vain sattuu olemaan niitä onnekkaita, jotka ovat luonnostaan säteileviä, helkkarin älykkäitä ja hyviä kaikessa. Täti on minulle hyvin rakas, olen aina ihaillut häntä suuresti ja minulla ei ole hänestä mitään pahaa sanottavaa, ettäs tiedätte.
Mutta ei eksytä enempää sivuraiteille. Olen nyt panostanut uuteen harrastukseeni ja omistan nyt ihan oikeita treenivaatteita kahden topin ja capritrikoiden verran. Alerekistä löytyi vielä kirkkaankeltaiset (luit oikein) caprit, materiaali paksumpi college. Vielä kun löytäisin mieluisan vetoketjuhupparin, olisin oikein iloinen. Treenikassin virkaa toimittaa miehen lainaama läppärireppu, sinne mahtuu oikein kivasti tavaraa. Treenirepussa kulkee melko läjä tavaraa: salikengät, juomapullo, kaksi pyyhettä, meikkipussi, lompakko, avaimet... Meikkipussissa ei ole pakkelia ensinkään, vaan hiusharja, pinnejä, sampoota ja suihkusaippuaa. Lisäksi pieni kourallinen hiuslenkkejä.
Treenijuttujen lisäksi tein uhkarohkean liikun hiusteni kanssa. Laitoin hennaa päähän ja tulos on vajaa 24h myöhemmin aikamoinen. Sisällä keinovalossa muutos ei juuri näy, mutta kun astun luonnonvaloon... WAU! Oranssia ja kuparia, ihan kick-ass. Eikä oikeastaan näytä luonnottomalta, voisi jopa melkein mennä täydestä. Katsotaan millaiseksi uusi, hieman ruohontuoksuinen, kuontaloni vielä muuntuu. Olen täysin kääntynyt hennaukseen, paljon edullisempaa ja ihmisystävällisempää kuin kemialliset värit. Myrkkyvärit kun ottavat kuonoon ja lisäksi kihelmöivät pahaenteisesti päänahassa, juurikasvusta ja kerrostumista puhumattakaan, sekä kuivasta koppuratukasta... Rakastan mustaa tukkaa ja sitä tummanpuhuvaa sädekehää, mutta en halua kiusata itseäni kovilla hiusmyrkyillä, sillä pelkään tulevani niille ennen pitkää allergiseksi, jos jatkan tiheää värjäystahtia. Joten hennat kehiin ja nyt ollaan liekkitukkaisia. Kivaa!
Ehkä nyt voin kuunnella hieman Dolly Partonia. Jolene. "Your beauty is beyond compare, with flaming locks of auburn hair, with ivory skin and eyes of emerald green" (joo, tiedän ei ole vihreitä silmiä, vaan ne "hazelit")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti