Ensi viikolla alkaa kylppäriremppa, hui. Saapa nähdä kuinka käy, armas kehoni (joka on aiheuttanut meille hirveästi stressiä ja minulle turhautumista) on vihjaillut lisää lähestyvästä synnytyksestä. Eipä se laskettu aikakaan ole kuin kuukauden päässä. Tosin viikko sitten synnärillä käydessä kätilö tuskallisen ronkkimisen jälkeen sanoi ettei Toukka enää viikkoja pysy mahassa. Kuulemma tunsi pään siinä kiusaamisen ohessa! PÄÄN!
Sairaalakassi on jo pakattu ja majailee armaan aviomiehen auton takapenkillä. Oma Opeliksini odottelee etupihalla kesätassuja alleen. Joo, hyi, on vielä nastat alla. Mutta auto on seissyt viikon omalla paikallaan, joten sama kai mitkä nakit siinä on jos se ei liiku. Inssi lupasi vaihtaa renkaat ennen torstaita, itse varmaan olen taas apulaisena ja kiskon hampaat irvessä pölykapseleita irti. Siinä hommassa olin meidän Volskun kanssa. Pakkolepo on siis ohi, mutta ehkä ei kannata riehua kuitenkaan ja kätilö tosiaan kehotti rentoutumaan ja keräämään voimia koitokseen. Koitan tässä vältellä synnytysajatuksia ja kehitellä muuta hommaa. Kuitenkaan mistään ei voi tietää milloin alkaa tapahtua, parempi koittaa vaan elää päivä kerrallaan ja tehdä muuta ajankuluksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti