Nyt on jo kaksi keikkaa takana, molemmat menivät hyvin. Viimeisin ehkä pikkuisen paremmin, kun pahin jännitys karistettiin pois ekalla keikalla. Hauskaa oli alusta loppuun ja seuraava veto onkin sitten ensi kuun puolessa välissä. Sitä odotellessa...
Pääsin takaisin töihin ja heti armottoman kaaoksen keskelle. Puhelin soi taukoamatta tiistaina, tänään oli yllättäen hiljaisempi päivä. Onneksi, tekemistä piisasi vaikka puhelin ei soinutkaa koko ajan. Nyt saa jo huokaista ja rentoutua juhannuksen yli.
Viime aikoina olen yrittänyt nauttia pienistä hetkistä, asioista. Kulutin erään aamupäivän kierrellen omassa rauhassani keskustassa kauppoja, vaikka jalkani ei sitä sallisikaan. Nilkasta löytyi jännetupentulehdus. Mukaan tarttui yhtä sun toista ja ennen kaikkea hyvä mieli. Ei sillä, ettenkö nauttisi kihlattuni seurasta, mutta tiedän ettei hän nauti tuntikausien vaatekauppamaratonista.
Viime keikan soundcheckiä odotellessa kiertelimme alueella, kun tivoli oli just samaan aikaan siellä. Inssi yritti kovasti viedä mua eri laitteisiin, mutta enhän minä uskaltanut. Kuitenkin Inssi sai houkuteltua minut maailmanpyörään, joka meni tosi korkealle, hui! Pelotti melkoisesti kun mentiin koko ajan vaan ylemmäs ja ylemmäs. Iik. Onneksi Inssi oli tukena ja turvana, huipulla vielä kosi minua sanomalla: Mennääks naimisiin? Ihana! Elämäni ensimmäinen ja taatusti ikimuistoisin maailmanpyöräkyyti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti