Ennen kuin tuuli kääntyy

Yksinhuoltajaviikko lähenee loppuaan, eikä taaskaan mennyt kuten Strömsössä. Maanantaina hain Elpun hoidosta, jolle oli päivän aikana tullut nuha ja lämpöä. Joten Elpu oli seuraavat pari päivää kotona, eilen tauti siirtyi myös minuun ja tässä istun nenäliinavuoren vieressä ja mietin miten hengitetään. Notta bingo.

Tänään Elpu meni hoitoon ja minä saan hetken huilata, tosin kotihommia on piiiitkä lista, joten saa nähdä saanko huilata ensinkään.

Yksinhuoltajaviikko on siis siksi päällä, kun armas aviomieheni otti ja luikki työmatkalle Savoon. Ei siinä mitään, tästä oltaisiin selvitty paljon paremmin, jos olisimme olleet ipanan kanssa terveenä. Mutta hengissä ollaan ja luultavasti siinä tilassa tullaan olemaan jatkossakin.

Onneksi olin niin fiksu kerrankin, että ostin tiistaina useamman päivän ruuat valmiiksi, helpottaa kummasti. Toki kauppa kutsuu sen verran että haen purkit maitoa ja tuoremehua, ynnä muuta pientä. Mutta ne suurimmat murheet on hoidettu, hyvä minä!

Tämä viikko on siis kulunut sairastaessa, on katsottu lastenohjelmia, syöty se mitä on voitu, pelleilty ja pötkötelty. Kyllä vaan lapsen paras paikka sairastaa on äidin kainalo, tämä on huomattu omassa lapsuudessa ja näemmä Elpu jatkaa samaa linjaa. Sehän sopii.

Mutta ihanaa kun on kevät (miinus kura ja katupöly), aurinko paistaa ja lumi sulaa. Kohta on ihana kesä.