Minusta on aina ollut semisti hauskaa selata mainittua sivustoa, mutta aika moni niistä asukokonaisuuksista on vähintäänkin kyseenalaisia. Mutta silmiini pisti tänään yksi asia, moni kuvatuista oli hankkinut vaatteensa kirpparilta tai muualta. Eli second handia. Loistavaa, sanon minä. Todellakin haluaisin ostaa enemmän vaaatteita kirpputoreilta, alennusmyynneistä tai ihan vaan tehdä itse (osaaminen on sitten toinen juttu...).
Alennusmyynneistä puheenollen... Kävin Ideaparkissa Elvenpathin ja Elpun kanssa. Oli tosi kivaa, vaikka työvaatteita ei löytynyt (no okei, yksi paita, mutta se ei ollut alessa, joten sinne jäi). Löytyi sen sijaan yksi keikalle sopiva sifonkisäkki, kasa Vareksia (niitä pokkareita) sekä hatut tyttärelle ja äidille. Elpulle kimaltava vaaleanpunainen karvalakki, jossa hyppelee Hello Kitty ja minulle musta leveälierinen huopalätsä. Olen nyt trés chic. Not.
Lisäksi Elpu sai Elvenpathin tekemät mustat villasukat valkoisilla kalloilla (kiitos niistä, ne on niiiiin ihanat!) ja minä ylisiistejä koruja, kuten nallekaulakorun (jonka Elpu nappasi itselleen ja kulki ympäriinsä hyvin tärkeänä hokien "jajje, jajje" eli nalle, nalle). Purrr. Toivottavasti antamastani myöhäisjoululahjasta on iloa, Elvenpath!
Mutta siis. Se Hel Looks. En aio pukeutua pimeässä kirkuviin kasariluomuksiin ja olla vielä pultsarin näköinen variksenpelätin, mutta persoonallisuutta voisin tuoda vaatekaappiinii (no hei, ostin sen hatun ja aion käyttää sitä julkisella paikalla vapaaehtoisesti) ja sen myötä pukeutumiseeni. Aloin pohtia myös omaa tyyliäni ja sen kulmakiviä, osasia ja kaikkea vastaavaa. Niinpä, aion kertoa teille ja katsotaan parin vuoden päästä ovatko ajatukseni samoja...
Vaatekaappini on sekalainen kaaos eri paikoista hankittuja vaatteita, eniten kamppeita taitaa olla Henkalta. Samoin myös koruja olen ostanut sieltä, kun sulovilenisti halvalla sai. Alusvaatteissa luottoliikkeeni on ollut Seppälä, mutta alan liivien suhteen kallistua Changen suuntaan. Merkillä ei minulle ole väliä, jos vaate miellyttää kaikin tavoin. Väreissä musta on suosikkini, kuten arvata saattaa. Eniten käytän farkkuja, jotka tuppaavat olemaan sinisiä. Varsinaisia ikoneja minulla ei ole, toki Tarja Turunen, Dita von Teese ynnä muut ovat tyrmäävän upeita naisia ja tyylissään vertaa vailla, mutta en voi sanoa omaavani varsinaista esikuvaa kuitenkaan. Minua inspiroi kaikki, tv-sarjat, kirjat, musiikki, elokuvat, muut ihmiset, vuodenaika... Joskus minua on tituleerattu kameleontiksi, sillä tyylini vaihtelee laidasta laitaan. Kuitenkaan pinkkiä velourista oloasua en aio laittaa päälleni, en todellakaan. Muutenkin karsastan vaaleanpunaista ja kuuluisaa white trash-suuntaa. Tekorusketus on myös sellainen mitä kavahdan. Hyi. Turkiksia en myöskään laita päälleni vaikka mikä olisi. Tässä kohtaa olen kaksinaismoralisti, sillä käytän nahkaa ja pidän siitä. Turkiksia vastustan epäeettisyyden vuoksi, eläinten olot ovat karmeat ja loppu vielä pahempi, eläin tapetaan vain karvansa vuoksi ja loput syötetään sen lajitovereille. Nahan kohdalla oletettavasti eläin on kasvatettu ruuaksi ja siitä käytetään paljon enemmän ja sen olot ovat ainakin vähän paremmat kuin minkkisupikettuparalla. Tästä aiheesta voisin mouhota koko päivän, mutta hillitsen itseni ja pysyn aiheessa.
Haluaisin ostaa enemmän vaatteita kirpputoreilta ja tehdä itse (vielä jos kankaatkin löytyisi kirpparilta, niin wuhuu), sillä minua sylettää vaatteiden laatu nykyään. Kyllä, olen edelleen käärmeissäni siitä raitapaidasta, mistä kirjoitin aiemmin.
Pukeutumisellani haluan tuoda esiin persoonaani, mieltymyksiäni ilman turhaa ryppyotsaisuutta. Koska minulla on lapsi ja lemmikkejä, täytyy ottaa huomioon materiaalit ja käytännöllisyys. En voisi olla muutenkaan vaatteessa joka ei tunnu hyvältä fyysisesti tai henkisesti. Keikkavaatteissa eivät kaikki säännöt päde, sillä silloin pitää olla näyttävä sopivassa suhteessa ja lavalla on melkein aina helkkarin kuuma, eli hiki tulee väistämättä. En käytä keikkavaatteita töissä, ainakaan kokonaisuuksina. Ulkokuori muuttuu, mutta ihminen siellä sisällä on sama. Tosin lavalla olen paljon räväkämpi ja puheliaampi, mutta se on osa esitystä. Lavallakaan en suostu olemaan missä tahansa.
Työvaatteissa olen konservatiivisempi ja käytän hyvinkin tavallisia vaatteita, eli jätän pääkallot ja nahkahousut kotiin. Niiden paikka ei ole töissä, ainakaan oma työpaikkani ei tunnu niille sopivalta. Ja muutenkin on kiva pukeutua eri tavoin. Hauskaa roolileikkiä tavallaan, töissä olen siisti asiakaspalvelija, lavalla räyhärokkari, kotona farkuissa kulkeva mutsi ja salilla hikoileva pyllerö. Toki olen aina oma itseni, en esitä olevani joku toinen, mutta ulkoasuni viestii varmasti jotain siitä tilanteesta missä olen. Ymmärrätte varmaan mitä haen.
Huh. Onpa tullut tekstiä. Jätetään toisellekin kertaa jotain. Olen nyt niin inspiroitunut, että laittanen asuideoita jonnekin ylös. Jei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti