maanantai 25. huhtikuuta 2011

On niin helppoo olla onnellinen.

Ei uskoisi että olen lähes parantumaton pessimisti.

Haluan nauttia tästä tunteesta mahdollisimman kattavasti, sillä monta vuotta elin jatkuvassa surussa ja epätoivossa. Nyt olen löytänyt jonkinlaisen rauhan itseni kanssa.

Sain jopa vasemman "pottuvarpaani" nousemaan. Siis se, joka hermopinteen takia oli tyystin lamaantunut hermopinteen vuoksi. Vielä se ei ponnahda samalle tasolle oikean varpaan kanssa, mutta ei ole sekään ihme enää kovin kaukana. Mukava huomata että alan toipua.
Vielä kun saisin jo vuosia vaivanneen nilkkani kuntoon. Alan epäillä entistä enemmän rasitusmurtumaa (vai mikä se nyt onkaan). Jospa sekin paranisi ilman suunnattomia operointeja.

Pääsiäinen alppimajassa on mennyt kotihommia tehdessä, siivous aloitettu ja tein suuren urotyön raivaamalla keittiön. Ihanaa saada aikaan yhtä sun toista. Keittiössä ei siis ole laisinkaan yläkaappeja, vaan avohyllyjä. Epäjärjestys hyppää toisin sanoen suoraan silmille. Joten, viimein, nousin tuolille ja kävin läpi hyllyjä yksi kerrallaan. Tosin astiapuolelle en kajonnut, vaan keskityin tiukasti kuivaruokiin ja mausteisiin. Jos saan vielä alakerran vierashuoneen raivattua, niin olen ansainnut mitalin. Siellä vaanii iso kasa pyykkejä. Inssi suunnitteli vaihtavansa autoon, Volskuun, renkaat. Luultavasti pihalle eksyy myös koira ja ainakin yksi kissa. Naksu on nimittäin osoittanut suurta kiinnostusta ulkoilua kohtaan.

Parasta tässä pääsiäisessä on ollut tärkeiden ihmisten kanssa vietetty aika. Inssin kanssa olemme saunoneet, käyneet kaupungilla ja peräti pyöräilemässä Mammi-koiran kanssa. Erittäin rentouttavaa! Harmi vaan, että syksyllä joku pitkäkyntinen vei rakkaan mummopyöräni ja sen jälkeen menopeliä ei ole näkynyt. Rullailin siis Inssin pyörällä ja Inssi talon edellisen asukkaan fillarilla. Nyt on muuten takamus kipeä, miesten pyörissä kun on niin kapeat ja kovat satulat, auts! Kivaa oli silti ajella yhdessä iltalenkillä, ensi kerralla pitää ottaa kuvia, jos käymme taas venesatamassa. Ei uskoisi että asumme melkein merenrannassa, vaikka lokit kaartelevatkin talomme yllä.

Edellinen asukas jätti meille myös ruohonleikkurin, puutarhapöydän, arkkupakastimen, rottinkisen koiranpedin ja kasan mattoja. Varmasti muutakin. Olemme niistä kiitollisia, erityisesti pihalla kököttävä rulla verkkoaitaa tulee tarpeeseen. Saapa nähdä millaisen pihan saamme avokkini kanssa aikaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti