Onhan siitä taas tovi. En enää edes muista mitä kaikkea on taas tapahtunut Vihaisen lesken jälkeen. Joulu oli ihana, joskin haikea, kun jokavuotinen reissu anopin luokse ei toteutunut. Olemme muistelleet häntä etenkin Elpun kanssa, katselleet anopin kuvaa ja Elpu on halaillut sitä ikävissään. Menetimme myös vastikään isosetäni O:n, joka tuli järkytyksenä monelle. Samoin keskuudestamme poistui espanjattaremme Mammi. Niin paljon menetyksiä ja surua.
Onneksi elämässä on ollut hyviäkin juttuja, ystävälleni E:lle syntyi ihana pieni poikavauva ja hänen tyttärestään, Elpun bestiksestä, tuli samalla isosisko. Olen käynyt parilla keikalla, nähnyt läheisiäni ja tehnyt tulevaisuuden suunnitelmia. Ajatellut, treenannut, itkenyt, nauranut. Ensi viikolla alkaa korkeakoulujen yhteishaku ja meikäamatsoni on etunenässä klikkaamassa hakua sisään. En vielä paljasta minne aion hakea, muuta kuin että paikalliseen ammattikorkeaan ja luovalle alalle. Jos (kun!) ovet opinahjoon avautuvat, aion todellakin hankkia itselleni uusia kyniä ja jonkun näpsäkän vihkon. Elpu aloittaa syksyllä ekaluokan ja lupasin tytölle pienen ostosreissun myöhemmäksi. Muistatteko kasarin ja ysärin kasvatit kun elokuussa mentiin Tiimariin ja ostettiin koulutarvikkeita? Muistan edelleen miltä synnyinkaupunkini Tiimari näytti alkuperäisellä paikallaan, miltä sisällä näytti. Sama juttu myös parin muun myymälän kohdalla eri puolilla kotimaatamme. Nyt kun ihanaa Tiimaria ei enää ole, (nyyh) pitää meidän asioida Tigerissa vastaavissa tarpeissa. Ei siinä, on Tigerkin oikein kiva kauppa. Ja tiedän että Kouvolassa on Tiimari, mutta ensinnäkin se on omasta sijainnistani luvattoman kaukana ja epäilen ettei se kuitenkaan ole minulle aivan sama asia kuin Se Tiimari.
Nyt tämän koronahässäkän myötä olen laumani kanssa vapaaehtoisesti karanteenissa, sillä kuulun riskiryhmään ja haluan välttää tartuntaa kaikin keinoin. Kevään koiranäyttely meni ohi, se on arvatenkin peruttu. Samoin Viikatteen keikka vapun aikaan. Saa nähdä miten Rock in the cityn käy, en ole vielä ostanut lippua, mutta olisi kiva nähdä Viikate siellä. Sekä Amorphis ja Dead by April. Tärkeintä on kuitenkin terveys ja tartuntojen hillitseminen. Jos minä sairastun, en voi huolehtia Elpusta ja Brucesta jos makaan sairaalassa letku kurkussa. Vaikka olenkin jossain määrin siinä onnekkaamassa porukassa, sillä astmani on todella lievä, en tarvitse säännöllistä lääkitystä ja avaavaa vain satunnaisesti. Olen myös fyysisesti (ja henkisesti) paremmassa kunnossa kuin vuosiin. En kuitenkaan ota riskejä, joten pysyttelen kotona, en mene salille, kauppaan tai kavereille kylään, sillä lähipiirissäni on monta riskiryhmäläistä. Onneksi on nykyteknologia, videopuhelut, some ja muut, joten yhteydenpito onnistuu helposti. Lapset voivat olla päivittäin yhteydessä vanhempiini ja muihin läheisiinsä ikävän iskiessä. Tietääkseni meillä ei ole koronaa, noroa tai influenssaa, onneksi.
Loppuun vielä kehotus. Vaikka moni meistä linnottautuu nyt kotiinsa, niin älkäämme unohtako pieniä yrityksiä, niille tämä aika on vaikeaa. Suositaan pieniä firmoja isojen ketjujättien sijaan, tilataan ruokaa, ostetaan lahjakortteja ja niin edelleen. Ei ole pakko olla kontaktissa sen pitsakuskin kanssa, ruuan voi pyytää jättämään oven taakse, asioidaan hanskat kädessä pakettiautomaatilla jne. Kyllä me tästä selviämme ja voimme alkaa rakentamaan uutta uljasta JA ilmastoystävällisempää maailmaa meille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti