Je ne regrette rien!

Vähäisiksi ovat jääneet taitoni fransmannien kieltä kohtaan. Ehkä voisi jossain välissä kaivaa uskolliset lukion oppikirjat esille ja kerrata, tiedä vaikka muistaisin jotain. Pakko myöntää että ranska on jostain syystä ollut minulle vaikea kieli, vaikka noin muuten kielissä pärjäänkin mainiosti.

Innostuin ompelemaan sen mainitun toisen tyynynpäällisen ja siitä tuli ihan kelvollinen, aikaa meni ipanan lounaan verran. Kiva näpertää ja säveltää jos jonkinlaista, seuraava projekti voisi olla vaikkapa hame, paidan tuunausyritys tai vetoketjullinen pussukka, mistäpä tuon tietää. Ja ipanan mollamaija tarvitsee mekkoja, kun semmoinenkin on kerta ostettu. Huomasin sen Zeppeliinin Henkalla ja ipana ihastui siihen, pakkohan se oli ostaa. Samassa kauppakeskittymässä vaanii Metsola, sieltä ostin isohkon palan joustofroteeta, siitä on suunnitelmissa tehdä ipanalle mekko ja lippis, toki mollamaijalle (jonka nimi saattaa ehkä mahdollisesti olla Hynni) pitää myös ommella siitä kankaasta mekko. Lisäksi kangashyllyssä on kolmea eri trikoota ja tyynynpäällisiin käytetyn palan puolikas. Materiaalia siis on, taitoa aika paljon vähemmän. Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn, vai miten se menikään.

Tässä kuitenkin se toinen kötöstys:

Kuva taattua i-lelulaatua. Kovasti syyhyttää päästä ompelemaan! Ostin jopa Martha Stewartin kirjan aiheesta ja samalla pohdin kuinka alas voi ihminen vajota. Se siitä uskottavuudesta! Ei vaiskaan, kiva omistaa muutama kirja aiheesta ja Martta on ilmeisesti niin turkasen kätevä emäntä ettei tosikaan. Toki netti ja google auttavat, mutta ne eivät korvaa oikeata painettua sanaa. Haluan omistaa monenlaisia kirjoja. Keittokirjoja onkin hyllyssä jo hyvä läjä, lisää ottaisin ilomielin. Korukirjoja en muuten omista ollenkaan, ehkä voisi hankkia yhden tai kaksi. Ollapa sitä kyhnyä niin hankkiutuisin ihan julmetulle shoppailureissulle ja voi sitä sokerihumalaa sen jälkeen!

Tänään alkaneet Hullut Päivät houkuttelevat jossakin määrin, ipanan kanssa on todella mukava liikkua kaksin, mutta keskusta on tässä kohtaa se ongelma. Mennäkö bussilla vai omalla autolla? Ihanan kallioparkin rakennustöiden vuoksi osa parkkipaikoista on mennyt sen sileän tien ja loput ovat toisinaan aikamoisen kiven alla, kiva sitten rällätä ympäriinsä yhden vaivaisen ruudun tähden! Bussilla ajeleminen on tietenkin ympäristöystävällisempää, mutta sitoo aikatauluihin ja säilytystilaa on tasan vaunujen tavarakorin verran. Oma auto vetää yllättäen aika paljon yhtä sun toista, esimerkiksi takakonttiin mahtuu noin kymmenen banaanilaatikkoa, on kokeiltu!