Siitä on nyt viikko. Kaikki alkoi taas kerran oudolla jumituksella ja sunnuntaina aivastin (kyllä, aivastin), selkä sanoi KRUTS! Meinasi rakas viholliseni, läppärini Riesa, lentää kaaressa lattialle kun kipu iski. Ei kait siinä, kipulääkettä nassuun ja toivomaan parasta.
Se tapahtui tiistai-keskiviikko yönä. Käänsin kylkeä ja: KRRRRUUUTTTTSSS!! Kipulääkettä naamaan, joka ei auttanut. Lopulta kurvailin ambulanssin kyydissä päivystykseen ja siellä sain ihanat kolme piikkiä kipulääkettä joista yksi peräti tehosi. Morfiini on ystävä. Diagnoosi? Välilevyn pullistuma, kaksi repeämää ja paha hermopinne. Pelkäsin sen 7 tunnin reissun aikana että joudun leikkuupöydälle, kun vasen jalkani oli lähes halvaantunut. Ei se vieläkään ole täysin kunnossa, tuntoaisti on kahvilla ja lihasvoima lomalla. Olen siis taas tiukassa valvonnassa Inssin suunnalta, liikkuminen sallittu mieluiten pieninä annoksina kerrallaan ja Inssin haukankatseen alla. Lisäksi lepoa ja hurjia lääkkeitä, olen ollut nyt viikon "kännissä" niiden takia, minä absolutisti!
Onneksi jalka kantaa jo näin viikkoa myöhemmin. Melkein kävelen normaalisti. Edelleen tosin täytyy pitää "känni päällä", sillä hermosäryn iskiessä ovat vitsit vähissä. Juuri tuona kohtalokkaana yönä tuuperruin ensihoitajien käsiin ja taisin ennen heidän saapumistaankin olla hetken vintti pimeänä. Ottaako päähän? No todellakin! Minua kyrsii tapella tämän saakelin selän kanssa, ja aionkin pistää tälle kampoihin. Pystynhän kävelemään huimat 20 metriä ennen kuin väsymys iskee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti