Oulun teatteri: Vihainen leski

Pitkästä aikaa kulttuuria teille, hyvät lukijani. Kävin tsekkaamassa otsikon näytelmän, eli Vihainen leski, tosin hieman ennakkoon kun suhteilla pääsin.

Vihainen leski perustuu Minna Lindgrenin romaaniin, jonka näytelmäksi on sovittanut Merja Larivaara ja ohjannut Taru Mäkelä. Mustalla huumorilla sävytetty tarina kertoo ystävyydestä, itsenäistymisestä ja uuden suunnan löytymisestä elämän viimeisillä vuosikymmenyksillä.

Näytelmä kertoo leskeksi jääneen Ulliksen (Anneli Niskanen) päätöksestä alkaa viimeinkin elää. Vuosia omaishoitajana ja ennen sitä äitinä ahertanut Ullis on hurjistunut miehensä Ollin poismenon jälkeen ja haluaa viimeinkin elää aivan itselleen. Ystävät rempseä Pike (Annina Rokka), hippimäinen Hellu (Tuula Väänänen) ja Hellun veli Valtonen (Pentti Korhonen) tsemppaavat Ullista uuden edessä, joka kauhistuttaa Ulliksen lapsia Markoa (Timo Pesonen) ja Susannaa (Anne Syysmaa), jotka mieluimmin sysäisivät äitinsä hoitokotiin ja laittaisivat perinnön jakoon saman tien. Tämä ei Ullikselle käy, vaan Ullis laittaa koko kuvion sekaisin, ja vaikuttaa lastensa mielestä seonneen täysin.
Kuvioon myös ilmaantuu alkumetreillä Elvis-serenadin esittävä Kari Kirjosiipi (Alpo Puhakka), joka vie Ulliksen jalat alta ja tekee leskemme mieleen pysyvän muistijäljen. Ullis käy hotjoogassa, etsii lantionpohjanlihaksia, opiskelee italiaa ja lopulta päätyy kampaamoon piristämään kuontaloaan.

Uusi rohkea tyyli ei käy Markon ja Susannan mieleen, mutta Ullis antaa lastensa touhottaa, eikä lähde uraohjusjälkeläistensä kelkkaan. Perkele, hän toteaa. It's raining men! Carppe daim! Hihkuu Pike ja kertoo saaneensa Valtoselta satiaisia karaoke-baarin melskeessä. Ullis uudistaa koko lookinsa, käy vähemmän onnistuneilla sokkotreffeillä, myy suureksi käyneen rivitalo-osakkeensa ja ostaa kompaktin cityasunnon kantakaupungista. Kiinteistönvälittäjä Sami Siltanen (Antti Launonen) osallistuu jälkimmäiseen projektiin hipsterinuttura heiluen ja Ulliksen jälkikasvu saa lisää kauhisteltavaa, Ullis vielä kehtasi lahjoittaa Siltaselle Ruska-astiastonsa! Kylläpä viiraa.

”Minä olen kuulkaa 74-vuotias terve ihminen ja minulla on ensimmäistä kertaa päätäntävalta ja vastuu ainoastaan omasta elämästäni, ja sen mukaan minä jumalauta aion elää.” Toteaa Ullis ja siinä kohtaa allekirjoittaneen sydänalassa värähti kovaa. Elämä on tässä ja nyt, ei huomenna, ensi vuonna tai viime viikolla. 

Vihainen leski kosketti minua todella, nauroin vatsalihakset krampissa kiroileville senioirelle ja hurrasin mielessäni rohkealle Ullikselle. Elä! Nauti! Levitä siipesi! Anna mennä Ullis!

Näytelmässä ehditään myös vierailla hoitokodissa, jota pyöritetään kuin suuryritystä ikään ja meininki on sen mukaista. Ullis ei arvatenkaan jää pidemmälle vierailulle, vaan johtaa laitosvanhukset kapinaan We will rock you:n tahdissa ja poistuu omiin neliöihinsä lastensa pettymykseksi. Lopulta myös Kari Kirjosiipi ilmestyy takaisin hautakivikauppojen merkeissä ja Ullis saa liihottaa kevein askelin auringonlaskuun.

Kokonaisuudessaan näytelmä oli erinomainen kokonaisuus huumoria, elämän rajallisuutta ja tervettä tsemppaavaa kiukkuista naisenergiaa. Kannustin hiljaa penkissäni Ullista, hyvä! Elä! Levitä siipesi!

Käykää siis hyvät ihmiset katsomassa. Kiroilua näytelmässä oli runsaasti, mutta se ei meikäamatsonia haitannut lainkaan, päinvastoin. Pidin, todella pidin, sanoma kosketti minua ja vielä jatkossakin liikutun muistaessani rohkean Ulliksen, joka löysi itsensä, elämän ja onnen. 

(Kuva: Oulun teatteri)

Se on kuule syksy nyt!

Voi mahoton. Taas on arki vienyt allekirjoittanutta ja kuihduttanut sanaista arkkua. Kesä otti ja meni niin nopeasti että se tuntuu olleen unta.

Kesällä koimme kaksi menetystä. Ensin rakas diktaattorikissani, hirmuhallitsija Pulla nukkui pois nisäkasvaimen levittyä. Oli pakko päästää irti, vaikka se oli vaikeaa. Pulla hallitsee nyt ties mitä astraalivaltakuntaa ja alamaisensa täällä muistelevat tuota kiukkuista pientä olentoa rakkaudella. Elämäni ensimmäinen ja empaattisin kissa koskaan. 

Toinen menetys osui myös lähelle. Anoppini, lasten mummi, menehtyi pitkän sairauden uuvuttamana. Sen päivän tiedettiin olevan tulossa, mutta silti se(kin) tuli puun takaa ja odottamatta. Hautajaisissa Elpu itki kainalossani ikäväänsä kovaan ääneen. Oli raastavaa kun ei voinut puhaltaa pipiä pois, saati ottaa lapsen suurta surua harteilleen. 

Elämän on kuitenkin jatkuttava ja niin se tekeekin. Vaikka joskus se tuntuu käsittämättömältä.

Kesäkuun lopussa, itse asiassa juhannuksena meinasimme menettää myös Niiskun, joka sairastui kohtutulehdukseen, joka oli alkanut vuotaa vatsaonteloon. Onneksi ehdittiin ajoissa lääkäriin ja leikkaukseen (joka maksoi muuten hunajaa). Niisku on toipunut upeasti ja on taas oma itsensä, joskin aika kynitty versio kesäturkin myötä. 

Kita taas on käynyt parissa näyttelyssä, ensin oli Kaladogi, eli Kalajoen kansainvälinen koiranäyttely heinäkuussa, ja kuukautta myöhemmin Kajaanin ryhmänäyttely. Pystit ja ruusukkeet menivät muille, etenkin Kaladogissa tuli kylmää kyytiä tuomarilta, joka totesi Kitan olevan "erittäin hyvä" ja se siitä. Sanallisessa arvostelussa mainittiin Kitan olevan kevytrakenteinen, mutta hännät (kyllä, monikko) ovat oikein hyvät. Kajaanissa tuli "erinomainen" ja "sertifikaatin arvoinen", turkin kunto ei ollut parhaimmillaan, mokoma pikkuorava pudotti karvansa sopivasti ennen koetusta. Ensi kuussa Kita menee kokeilemaan Seinäjoelle kasvattajansa kanssa, josko sieltä tulisi se paljon odotettu SERTi!

Minä itse taas löysin heinäkuun alussa kuntosalin. Taas. Jokin naksahti hyvällä tavalla ja nyt on tämä mimmi alkanut aivan bodariksi! Painoa on tälle vuodelle pudotettu 10 kiloa ja vyötärö on kesän aikana kaventunut kokonaiset 7 senttiä. Ihan uskomatonta. Tästä isot kiitokset ohjelmat tehneelle kaverilleni, pt-Tarjalle sekä rikostoverilleni Elvenpathille, jonka kanssa puhutaan nyt sivistyneesti kirjoista, teatterista, musiikista, proteiinijauheista ja kyykyistä. Hyvä me!

Tälle syksylle on siis tiedossa liikuntaa, liikuntaa ja liikuntaa. On myös bändin keikkoja, iltoja ystävien kanssa ja lupasin vaihtoon lähtevälle Elvenpathille vierailla kaupunginteatterissa jonkin näytelmän parissa. Iskee vain valinnanvaikeus. 

Kävin keväällä tyttäreni Elpun kanssa katsomassa Peppi Pitkätossun, joka teki neitiin niin suuren vaikutuksen että hän kyynelehti näytelmän loputtua. Eli hän nautti siitä niin paljon, ettei olisi halunnut sen loppuvan. Koko esityksen ajan Elpu seisoi, koska ei vaan malttanut istua penkissä. Ja näin aikuisen näkökulmasta voin myös kehua, ihanan hyväntuulinen esitys! Lavasteissa oli esillä jonkun potentiaalinen jännetupentulehdus, niin paljon oli virkattuja yksityiskohtia joka puolella. Erityisen paljon pidin Herra Tossavaisesta, joka liikehti veikeän apinamaisesti ja taputteli kattilarumpuaan. Kyllä kannatti käydä. Sen myötä meillä on luettu niin Peppiä kuin Harry Potteriakin iltasaduksi ja hoilattu kurkut suorana sulahopsulaheisulahopsansaa!

Meri Oulun kesäteatteri: Rakkauden autokorjaamo

Hei pitkästä aikaa rakkaat lukijani! Täällä on kiirettä pitänyt, mutta ehdin onneksi käydä hieman tuulettumassa ihanien naisten seurassa. Tämä oli jo viides kesä kun kävin tutun porukan kanssa paikallisessa kesäteatterissa ja taas toimi. Aiempina vuosina on nähty Tankki täyteen, Reinikainen, Sisko ja sen veli. Eli laatukomediaa kerta toisensa jälkeen.

Rakkauden autokorjaamo on musiikilla höystetty komediakertomus, jossa kuullaan hittejä mm. J. Karjalaiselta, Juha Tapiolta, Kaija Koolta ja Suvi Teräsniskalta. Alkuselostus ilmoitti mukanalaulannan olevan sallittua ja toivottua. Livebändi päästeli omasta kontistaan säveliä kesäiltaan ja todellakin toimivasti! Samoin lauluosuudet oli hiottu stemmoineen ja koreografia toi hetkittäin naurunremakkaa ja silmiin kyyneliä hauskuudellaan. Rooleissa loistivat legendaarinen Heikki Silvennoinen, Viivi Pumpanen, Sami Hintsanen, Ville Pusa ja Jani Karvinen. Jokainen hoiti roolisuorituksensa hienosti ja pääsin vielä livenä ihastelemaan blueskitaristi Silvennoisen taiturointia kitaraosuuksissa, myös muutama tuttu hahmo Silvennoisen koomikkouran varrelta näyttäytyi. Kuultiinpa myös yhdessä Kummelijaksossa kuultu humppakappale "Hirvimettällä".

Rakkauden autokorjaamossa on siis paljolti musiikillista vipinää, mutta myös verbaalista veistelyä. Jormakkalan kylässä korjaamoaan hallitsevan Kari Takalon ja tyttärensä Auroran elämään tulee kerralla uutta väriä, kun "maan kuulu" Trio Kasanova saapuu pikkukylään autonsa hajottua keikkamatkalla. Tunnusjingleään hoilottava trio iskee oitis silmänsä kauniskasvoiseen ja -ääniseen Auroraan, joka mielii laulajaksi. Kari-isä ei arvatenkaan moisesta innostu ensinkään, varsinkin kun ennen korjaamoaikaa Kari Takalo itse oli kiertelevä muusikko duossa Mikko Kuustosen kanssa. Kohtalo kuitenkin päätti viedä Karin olympiahiihtäjävaimon Rodokselle duon toisen osapuolen kanssa ja Kari jäi Auroransa kanssa Suomeen, yrittäjäksi Jormakkalan kylään.

Kuinka ollakaan, Trio Kasanova joutuu jäämään Jormakkalaan vuorokaudeksi autonsa korjausta odottelemaan ja paikallisen baarin sekä motellin tiskin takaa vitsailee kovin tuttuja naamoja, joskin myös hyvin samannäköisiä. Talent-kilpailu Tartu Hittiin rantautuu rasvamontun laidalle ja Aurora päättää vastoin isänsä tahtoa osallistua, myös Trio Kasanovan pojat mielivät suuremmille lavoille ja isompaan valokeilaan. Osallistujia etsittiin myös yleisön joukosta Sami Hintsasen siviiliminän voimin, mutta kumma kyllä, sopivaa ei löytynyt. Niinpä talent-kisa jäi kovin lyhytikäiseksi, mutta jos Pännäisissä olisi parempi meno, tuumi Hintsanen poistuessaan lavalta.

Lopulta Jormakkalan kylässä järjestetään Kari Takalon toimesta festivaali, jonka megakuuluisa pääesiintyjä jättää välistä vain viime hetkellä. Niinpä nopeat hoksottimet ovat tarpeen ja Trio Kasanova saa osoittaa monipuolisuutensa, jotta koko arvostaan kiinnitetyt yritykset saadaan pelastettua. Myös lavalla olleen autonraadon alla majailleen mystisen Reiskan henkilöllisyys paljastuu viime metreillä, kun auton alta tosiaan kömpii Reiska itse. Luulin jalkaparin kuuluneen nukelle (varmaan ehkä kuuluikin osan ajasta), kunnes tosiaan alkoi näkyä liikettä ja auton alta ilmestyi ilmielävä fonisti.

Rakkauden autokorjaamo oli hersyvä ja hyvää mieltä tuova musiikki-iloittelu. Sopivan kepeä Suomen kesään, kutkuttamaan nauruhermoja ja pahinta yhteislauluntarvetta. Tosin itse en oikein voinut laulaa mukana, kun olin auttamatta aivan pihalla biisien lyriikoista, toisin kuin vieressä istunut äitini. Silti nautin täysillä ja unohdin hetkeksi arjen murheet täysin. Vielä useampi päivä myöhemmin, pipodiskossani soi esityksessä kuultuja biisejä ja huomasin hoilaavani Stigin Roy Orbisonia kuin varkain.

Suosittelen lämpimästi kaikille musiikin, Kummelin, komedian ja kesäteatterin ystäville!
"Trio Kasanova, Trio Kasanova, tanssibändi maaginen ja lähes ilmainen!"

(Kuva: Meri Oulu)

Ilmastoahdistus

Hei pitkästä aikaa. Minulla on ollut kiirus. Kesä meni hikoillessa ja ahdistuessa hiestä. Syksy tuli ihan äkkiarvaamatta ja nyt ollaan ihan lähellä joulukuuta! Voi kuulkaa rakkaat lukijani, sellaista se on.

Olen alkanut kokea ilmastoahdistusta monen muun lajitoverini kanssa. Ihana planeettamme hukkuu saasteisiin ja ties mihin törkyyn. On siis syytä toimia tällä sekunnilla, pienikin teko on tärkeä!
Omat tekoseni aiheeseen ovat aika simppeleitä ja varmaan sellaista aloittelija-tasoa, mutta kuiteski. Tässä siis lista miten Phoenix, arkielämän tupeltaja, koittaa olla ekologisempi!

1. Kangaskassit muovipussien sijaan. Ei maksa paljoa, kestää, kestää ja kestää. Ei vie paljoa tilaa käsilaukussa eikä paina mitään. Ripottele kestokasseja joka paikkaan, autoon, keittiöön, kylppäriin, sillä ne ovat niin monikäyttöisiä! Ja kestokassit puhdistaa helposti pyyhkäisemällä kostealla rätillä tai suihkulla. Käytän niitä nimittäin palautuspullojen roudaamiseen ostosten ja kirjastokirjojen lisäksi. Niihin on myös hyvä säilöä vaikkapa lasten leluja.

2. Kestohedelmäpussit. Tämä oli tajunnanräjäyttävä toteamus. Eihän niitä pikkuisia hevipusseja tule käytettyä kuin kerran ja sitten ne lentävät kierrätykseen. Lisäksi jonkun lähteen mukaan maailmassa käytetään 2 miljoonaa muovipussia minuutissa. 2 MILJOONAA! HYI! Hankkimalla niitä kankaisia pusseja vähentää jätteen määrää ja säästää luontoa, kestävä ja pestävä pussi hakkaa muovirimpulat mennen tullen. Toinen vaihtoehto on punnita ne tomaatit ja appelsiinit irtona, nakata ne isoon laatikkoon ja liimata punnitustarra erilliselle paperille, josta kassahenkilö saa napsittua kaikkien tuotteiden koodit kerralla.

3. Kirpputorit. No joo, niitä olen harrastanut jo pienen ikuisuuden verran. Mutta silti, erinomainen tapa hankkia yhtä sun toista tarpeellista kuluttamatta luonnonvaroja. Viimeisimpiä löytöjäni ovat bombertakki (eli pilotti), hurja kasa kirjoja, joululahja Elpulle, käsilaukku, tennarit, peltipurkkeja, 3 pussilakanaa, astioita.... Uhhuh. Olen samalla säästänyt selvää rahaa ihan huomaamattani.

4. Vähemmän lihaa. Tämä oli helppo, lähes automaattinen veto. Eli punainen liha minimiin. Karjatalous tuottaa valtavia määriä metaania ilmakehään eikä eläinparkojen kohtelukaan ole viime uutisjutuissa ollut kovin kaunista luettavaa, toki poikkeuksia löytyy. Kasvisruoka on edullista ja terveellistä ja vielä ilmastoystävällistä. Oma ruokavalioni on vielä soijaton, mutta se ei ole este. Toki monissa eineksissä on sitä soijaa, mutta ei onneksi jokaisessa paketissa. Härkiksen ja nyhtökauran (sekä niiden soijarouheiden ja -suikaleiden) rinnalle on tullut mifua, kauramurua, vöneriä... Lista pitenee koko ajan ja hyvä niin!

5. Maltti. Eli pää kylmänä ostoksilla. Tarvitsetko todella tuotteet x, y ja z? Onko ne pakko ostaa uutena? Onko ne ylipäänsä pakko ostaa? Kieltäydy kerskakuluttamisesta, suunnittele ostoksesi, äläkä anna tarjousten sumentaa järkeäsi!

BONUS: Korvaa tuttuja tuotteita uusilla versioilla. Kestovaipat muksuille. Kertakäyttöisten siteiden ja tamponeiden sijaan kuukuppi tai kestositeet. Pesupähkinät. Nestesaippuan, -sampoon ja -hoitoaineen korvaaminen kiinteällä palaversiolla. Etikka ja ruokasooda puhdistavat loistavasti ja luonnollisesti monta töhryä. Etsi pakkauksista Ecocert-sertifikaattia, Leapin bunnya tai vegaanikukkaa. Suosi lähellä tuotettua ja ekologista tuotetta. Älä aja autolla joka paikkaan. Tutki pakkauksia, vähennä muovinkulutustasi. Vältä ruokahävikkiä suunnittelemalla ostoksesi.

Ja tietenkin, ihan itsestäänselvää, KIERRÄTÄ. Kierrätä kaikki minkä voit. Paperi, pahvi, lasi, metalli, muovi ja biojäte.

Muista vielä tehdä hiilijalanjälkitesti!

Loppuun pieni söpö ja karvainen kevennys, meidän uusin perheenjäsen, mittelspitz Kita. Alimmassa kuvassa ikää karvan alle 2kk ja ylimmässä otos tältä viikolta.

Oho hups

Kuten tiedätte, allekirjoittaneen liha on heikko meikkihyllyn äärellä. Todella heikko.
Erehdyin eilen "kipaisemaan" Ideaparkissa ja ka-ching! Olen myös hankkinut talven aikana yhtä sun toista, joten tässä lompakkoani ohentanut pläjäys pidemmältä aikaväliltä.

Sivellinsetti, merkistä ei mitään hajua. Bongasin nämä Tokmannin hyllystä ja tulivat heti käyttöön, Bruce kun nappasi salaa vanhan uskollisen poskipunasutini ja uhri on sen näköinen.

Yllä Essenceä, ensimmäisenä ylävasemmalla Holo Wow!-paletti ja Glow like a mermaid-highlighter. Yläoikealla Holo Wow!-sarjan korostuspuikko ja silmämeikkikynä, niiden välissä irtoglitteriä, pipettipulloissa nestemäinen highlighter vasemmalla ja oikella Made to sparkle-sarjan glow drops, eli hehkutipat(?).  Alavasemmalla Winter dreamin'-paletti ilman sivellintä. Alaoikealla You better work!-primer ja Volume booster-primer ripsille.

En ole vielä kokeillut kaikkia, en niin millään. Kokemusta on ainoastaan luomiväripaletista, ripsiprimerista, korostuspuikosta ja hehkutipoista. Sekä tietty siveltimiä olen testaillut jonkin verran. Ripsiprimer oli aika jännää, ripset värjäytyivät valkoisiksi. Harmillisesti ripsivärini oli ehtinyt vanhentua ja sen kanssa piti hiukan säätää. Kuitenkin primer antoi pituutta ja voisin kuvitella käyttäväni sitä säännöllisesti. Ainoa pieni miinus tulee poistamisesta, tuntui ettei mokoma tökötti lähde mihinkään! Toisaalta hyvä keikalla sun muissa jutuissa, mutta väsyneena meikkien poisto tuntuu joskus kovin raskaalta.

Luomiväripaletissa on mukavia sävyjä, luomiprimerin kanssa (sekin Essenceä) värit vahvistuivat ja sain aikaan heti paremman efektin. Harjoittelen välillä keikkameikkiä ja sitä ajatellen haluan muutaman oikein pigmenttisen luomivärinapin kokoelmiini.

Korostuspuikko on mielestäni aika lähellä Essencen toista samanlaista puikkoa, jossa on hologrammikorkki. Yllättäen sekin on arsenaalissani. Ensin mainitussa on hieman hillitympi pigmentti ja jälki ei ole ihan niin sininen kuin hologrammikorkillisessa. Noita hehkutippoja olen käyttänyt useamman kerran, sekoitan muutaman pisaran meikkivoiteeseen ja a vot. Kasvoihin tulee sopivasti hehkua ja kuultoa, ei liikaa.

Siveltimet ovat pehmeät ja mielestäni aika raskasvartiset verrattuna muihin omistani. Varret ovat metallia ja osin kolmionmuotoiset, ehkä vähän ergonomisemmat. Ihan hyvät peruspensselit.

Tässä tulikin mieleeni, että tarvitsen mahdollisesti lisää kangasnaamioita ja ties mitä muuta. Olen alkanut kiinnostua ekologisesta kosmetiikasta, eli tässä kohtaa voidemaisesta deodorantista ja palasampoosta. Saas nähdä milloin keksin hankkia moisia käyttööni.

Jos nyt hetken pitäisi taukoa meikkiostoista ja keskittyisin saamaan näistä uusista(kin) täyden ilon irti.

Kevät saa, trallallaa! Vir var, anna rahaa!

Jee, aurinkoa! Sulavaa lunta! Sanoinko jo aurinkoa? Ihan huikea fiilis kun aikaisin aamulla on valoisaa ja aurinko lämmittää. Sopivasti tänä aamuna olikin sitten 16 astetta pakkasta, brr.

Keikkaa pukkaa taas, enää kaksi viikkoa ja kahdet treenit. Jännittää jo, mutta vain koska joudun ajamaan itsekseni pitkän matkan ja paluumatka tapahtunee yön pimeinä tunteina. Reitti ei ole likimainkaan tuttu ja se on paikoin pimeä, siellä on myös nähty hirviä. Arvannette, etten ole kovin rauhallisin mielin sen suhteen. Pitää ajaa rauhassa ja kurvata vaikka sivuun jos väsyttää tai muuten tarvii taukoa.

Viime päivät ovat menneet ehkä hiukan haikeissakin tunnelmissa, sillä Brucen imetystaival loppui torstaina. Imetin viimeisen kerran keskiviikkoiltana ja nyt ollaan menty ihan ilman. Urakka on ollut pitkä, välillä raskas, mutta kuitenkin olen kiitollinen että olen voinut imettää Brucea alun hankaluuksista huolimatta. Elpua imetin 1v2kk, joka on aika paljon vähemmän. Tosin Elpu on ollut huomattavasti parempi syömään kiinteiden aloituksesta asti. Olen molempiin imetystaipaleisiin tyytyväinen ja iloitsen onnistumisesta.

Toivon mukaan siis saan nukkua parit kunnon yöunet ennen keikkaa!

Sitruuna-inkiväärihauduketta rasittuneille äänihuulille

En halua juuri nyt edes ajatella keikkaa, koska se tosiaan hermostuttaa (myös sillä kivalla tavalla) liiankin kanssa ja täytyy treenata, sekä kuntouttaa ääntä. Viime treeneissä ääni alkoi väsyä ja äkkiä tuntui pisto äänihuulten kohdalla. Itse diagnosoin väärän hengitystekniikan ja huonon lämmittelyn syyllisiksi, joka todennäköisesti turvotti äänihuulia ja aiheutti kipua. Eli en ole kovinkaan paljoa laulanut tällä viikolla, vaan juonut lämmintä, vokalisoinut ja tehnyt hengitysharjoituksia. Tänään sitten treeneihin ja ajatuksen kanssa settiä läpi. Valmisteluja on laulamisen lisäksi myös ulkoisessa habituksessani, olen aivan ulalla sen suhteen.

Pääsiäistunnelmissa on hyvä miettiä tulevaa viikkoa, jolloin olisi tarkoitus käydä pitkästä aikaa Haaparannan suunnalla. Elpu jo ilmoitti syövänsä lihapullia "siinä isossa kaupassa". Candy World olisi varmasti lasten mieleen, mutta en usko mielenterveyteni rippeiden kestävän sitä reissua. Joten Ikea ja Coop/ICA Maxi/Rusta kohteiksi, siinä kaikki. Pitäisiköhän laittaa vähän ostoslistaa kasaan?

Antaa paistaa

Huh. Meillä on sairastettu useampi viikko. Ensin tuli influenssa, joka kaatoi minut ja lapset. Nyt voin sanoa että se on kamala tauti, perus kausiflunssa on ihan pelleilyä sen rinnalla. Elpun kuume oli välillä hurjat 41 astetta, itselläni oli vain 39 ja rapiat. Ehdittiin olla reilu viikko terveenä, niin tulipa sitten se flunssakin. Elpu on jo terveenä, vielä yskä kiusaa hiukan, Bruce alkaa osoittaa toipumisen merkkejä. Itse olen hiukan siinä rajalla tuleeko tauti päälle vai ei. Onneksi tällä viikolla ei ole treenejä, niin saan lepuuttaa äänihuulia ja lääkitä itseäni kaikessa rauhassa. Huhtikuussa pitäisi huristella keikalle toista sataa kilometriä.

Jotain hyvääkin, paino on pudonnut jo 4 kiloa tälle vuodelle. Hetken kävin jo -5:ssä, mutta en vielä uskalla iloita siitä. Jos toinen mokoma olisi pudotettu keikalle, niin mahtava juttu. Innostuin joogasta, mutta arvatenkin se on tauolla sairastamisten vuoksi. Vaikka itse olisinkin täysin terve, olen niin univelkainen etten jaksa oikein mitään järkevää. Etenkin Brucen yöt ovat olleet vaikeita ja käyn välillä aivan ylikierroksilla univajeen vuoksi. Onneksi nämä räkärutot eivät kestä kuukausia, luultavasti ensi viikolla ollaan taas terveinä. Kevät on jo aivan nurkan takana, ihanaa valoa!

Joogahommia ja lumikoira, sekä Elpu.

Koska kevät painaa päälle, hinkuan maljakkoon keltaisia tulppaaneja, kirkasta keväistä vihreää sisustukseen ja haluaisin kunnolla siivota koko kämpän. Olenkin jakanut urakkaa osiin ja teen varmaan vielä erikseen jonkinlaisen suunnitelman miten etenen "suuren räjäytyksen" kanssa. Tehtävää riittää, kuten aina. Onneksi aurinko paistaa enemmän ja päivä pitenee, se antaa hurjasti energiaa ja parantaa mielialaa. Hiihtoloma on ensi viikolla ja arvatenkin huristan lasten kanssa kotikonnuille muutamaksi päiväksi. Koiraosasto meni edeltä pitämään seuraa vanhempieni Muru-koiralle, sekä keventämään omaa taakkaani sairastamisen keskellä.

Suunnittelen uuden talvitakin ostamista, samoin pitäisi tilata lisää naamioita Bearelilta. Pankkitili ei ehkä taivu kaikkiin haaveisiin, mutta kaikki aikanaan. Otetaan asia kerrallaan!