Kesä vetelee jo viimeistänsä

Syksyä on taas ilmassa ja kesä alkaa olla ohi. Taas se vaan hujahti ohitse, tänä vuonna kävin sentään uimassa, hurraa! Olisin ehkä voinut käydä toisenkin kerran.

Äh, tympii kun en ole postannut mitään pitkään aikaan ja tunnen blogikateutta. Teitä lukijoita on niin vähän, näkyvyyttä saisi varmasti lätkimällä tänne kuvia omasta naamastani, ipanasta ja muusta henkilökohtaisesta. En kuitenkaan haluaisi pitää naamojamme, etenkään ipanan, julkisena. Oma naamani on täällä ollut jo esillä ja se tulee olemaan sitä myös muilla foorumeilla. Usein haluaisin esitellä ipanaa maailmalle myös tätä kautta, onhan kyseessä ylisöpö pikkuihminen (ainakin jos minulta kysytään), mutta haluan useista syistä johtuen pitää hänen sulonsa salassa. Lisäksi olen pirun laiska kuvaamaan. Ei siis ehkä ole mikään suunnaton ihme etteivät ihmiset löydä tänne. Harmi.

Alennusmyynneistä ja kirpputorilta on ostettu paljon tavaraa, eniten yllättäen lastenvaatteita ja neljät kengät ipanalle. Minulle ainakin parit farkut, muutama toppi ja sitä rataa. HenkkaMaukan paketti saapui tänään kynsiini, muah hah hah hah. Paketin sisältö on hieman kyseenalainen, mustien vaatteiden osuus kyseisessä pakaasissa kun on olematon. Mielenhäiriöni siis jatkuu edelleen.

Tänään (taas kerran tämä postaus on venynyt hyvin kauan luonnoksena) käytiin koko perheellä Stockalla. Oli aika väritön olo kun jalassa oli uudet housut ja ne ovat (brace yourself!) beiget. Mutta nyt on jumaleis viimesen päälle hyvät urheiluliivit. Sovituskopissa meinasi iskeä kiukutus, inhoan suunnattomasti rintaliiviostoksia, etenkin nyt kun koko on ihan mitä sattuu ja vaihtelee merkin, mallin ja kellonajan mukaan. Argh! Suorastaan raivostuttavaa, lisäksi olen muutenkin kummallisen mallinen ilman osittaisimetyksen tuomaa vaihtelua eikä sopivia löydy kuin tuurilla. Kokeilin vain viisiä eri liivejä, joista yhdet olivat kelvolliset. Huoh. Mutta pisteet Stockan myyjälle, hyvää palvelua ja ShockAbsorberit lähtivät mukaan. Samalla kävin viimeinkin uusimassa kantiskorttini, ei ole kuin kolmas joka ei toimi, saakeli, ja käytiin vielä Herkussa ostamassa juustoa sun muuta pitsavermettä.

Lisäketutuksena löin kyynärpääni seinänkulmaan ja toki kipeästi, oikein hermoon. Ja voi sviidu kun se on kipeä! Miten ihminen onkin niin honkkeli ettei osaa olla kolhimatta itseään? Eikä Tässä Vielä Kaikki, eilen rakas rämänilkkani alkoi taas oireilla ja turposi kauniisti. Nyt se on paketoituna ja koitan lepuuttaa sitä. Jos suinkin malttaisin nyt ottaa rauhallisesti, eihän tiedossa ole kuin arkea yksivuotiaan kanssa ja alkava yövuoroviikko.

Kyllä tämä tästä. Uudet vaatteet ovat kivoja. Vaikkakin outoja.

Get ready for work

Melkoinen höykytysviikko takana. Sain keskiviikkona auringonpistoksen ja torstaina kävin työhaastattelussa. Perjantaina pakkauduin perheen kanssa autoon ja suunnistimme veljeni ja kälyni seurassa Haaparantaan, tällä kertaa kävimme Ikean lukuunottamatta ihan uusissa paikoissa, Ica Maxissa ja ÖoB:ssä. Yllättäen rahaa meni ja tilalle tuli kaikkea kivaa, kuten ihana Maskros-lattiavalaisin, joka koreilee lähietäisyydellä. Kuulemma ipana manipuloi isänsä ostamaan pehmopandan, veikkaan isän heltyneen jo ennen kuin ipana huomasi koko lelua.

Viikonloppu meni vanhempieni luona, uskollinen sotaratsuni, eli kurttuopel Vekkuli, tarvitsee rakkautta, hellyyttä ja pajavasaraa. Sekä parillasadalla egellä osia. Minä hoidin jälkimmäiset, veikka loput. Eli Vekkuli jäi vanhempieni etupihalle veljeni asiantunteviin käsiin, josko katsastusmies olisi sitten tyytyväinen, kele. Kiitokset veljelleni, joka taas kerran on suostunut värkkäämään toistaitoisen siskonsa auton kimpussa ja vielä kohtuullisella palkalla. Jos veikkaseni luet tätä, saat bonuksen, jos haluat, olet sen totta vie ansainnut!

Niin, tosiaan, sain töitä. Huomisesta alkaen tulen olemaan erään isohkon firman palkkalistoilla, hiippailen lafkan tuotantotiloissa ja teen vaikka sun mitä. Minusta tulee vuorotyöläinen ja huomenna aloitan kivasti aamutuurissa, kello kuusi. YÄK! Kuten tietänette, inhoan aikaisia aamuja ja rakastan nukkumista, joten en hypi riemusta kun tiedän kellon herättävän 4.30. Onneksi ei tarvitse miettiä työvaatteita eikä meikata, sillä työnantaja tarjoaa vaatteet ja meikki menee ihan hukkaan. Koska työ kuluu elintarvikkeiden äärellä, saa rakas kulmakoruni lähteä ainakin työpäivän ajaksi, laitan sen takaisin, jos se suostuu menemään paikalleen ilman suunnatonta survomista ja runnomista.

Eniten huomisessa jännittää miten ipana pärjää, siippani ryhtyy siis koti-isäksi ja huomenna olen poissa melkein 9 tuntia, joka on pisin aika ikinä minkä olen ollut erossa pikkuneidistä. En tiedä miten kestän päivän ilman hillitöntä ikävää ja hiljaa hyytävää paniikkia, sillä mielikuvitukseni on maalannut päähäni kuvan, jossa talomme on palanut kasaksi tuhkaa, lunta sataa, ipana istuu itkemässä likaisissa ja resuisissa vaatteissa hillittömässä hangessa, surullisen viulun soidessa taustalla. Kaikki tämä sillä aikaa kun huono äiti on töissä!

Ehkä nyt olisi syytä raahautua nukkumaan, jos saisi unta vaikka kuutisen tuntia putkeen, niin olisin helkkarin iloinen. Ipana, anna äitisi nukkua, jooko?

You are beyond help, woman!

No niin, nyt saattaa olla vakavat paikat. Katselin eräältä foorumilta ideoita arkipukeutumiseen ja sitten huomasin peruuttamattoman vahingon tapahtuneen. Olen iskenyt silmäni tavistyyliin, ainakin vähän. Jopa inhoamani keltainen näytti "ihan kivalta", tosin ruskea on edelleen aika iso yäk ja se beige, hrrh.

What the hell is wrong with me?

Älkää pelästykö lopullisesti rakkaat lukijani, rakastan silti synkkiä vaatteita ja goottihörhelöitä. Ajattelin tätä tavistelua työelämää ajatellen, sillä viimeaikaisten tapahtumien myötä (ei mitään hätää, huoli pois) aion hivuttautua hiljalleen oravanpyörään ja armas aviomieheni taas siirtyy hoitamaan ipanaa kotiin. Toki sydäntä särkee ajatuskin, hormonihuuruisena tiikeriemona haluan olla jälkikasvuni luona 24/7. Mutta lapsella on isä, joka osaa huolehtia hänestä vallan mainiosti ja mikäpä sen parempaa hoitoa kun kotona tutun ihmisen kanssa. Ei se päiväkotikaan ole huono juttu, varmasti ylireipas tättähääräni selviäisi siitä mennen tullen, äidin selviäminen onkin sitten aika heikolla tolalla.

Mutta ne vaatteet! Tässäpä kivoja kuvia, ehkä soitan kohtsillään terveyskeskukseen tai marssin suoraan päivystykseen...

Nyt saa riittää hetkeksi, ettei kukaan teistä saa halvausta. Lupaan pyhästi etten ikinä, koskaan, nevör, missään olosuhteissa tule hankkimaan tekorusketusta. Hyi. Olen valitettavasti saanut väriä (ja punoitusta) nahkaani lenkkeilyn myötä ja se riittää, kiitosta vaan. Mutta en voi luvata etten hanki lisää ruskeaa kenkä- ja laukkukaappiini. Musta on aina ykkönen, voitte huokaista. Näitäkin asukuvia voi käyttää pohjana, mutta en aio noudattaa niitä orjallisesti, kammoan kultakoruja aika tavalla. 

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin, menen mittaamaan kuumeeni.

Just lose it

Onkohan vanhuudenhöperyys iskenyt näinkin nuorella iällä? Vai alanko hiljalleen liukua kohti tavismaisempaa elämää? Syynä eilen ostetut farkut. Ne ovat kummallisen väriset, joku ihme ocean spray green. Suomeksi ja minun silmieni mukaan vaalean pastellinvihreät. Ei ihan heti uskoisi minusta, ehkä ne Merrellin ballerinat ja "se laukku" olivat sysäys uuteen suuntaan. Apua. Vihreät farkut vielä kestän, mutta jos ikinä ostan pinkit, viekää minut kiireesti hoitoon.

Sekoiluni ei ole rajoittunut vain niihin farkkuihin, ehei. Eilen huomasin sovittavani trenssiä. Okei, ei se takki ole paha ollenkaan, olen sen hankkimista miettinyt jonkin aikaa. Väri tässä on se ongelma, sovitettu vaatekappale oli nimittäin beige. Tai hiekka, miten vain. Kuitenkin sellainen tylsä anteeksiettäolenolemassa. En ole koskaan, varsinkaan aikuisena, pitänyt kyseisestä väristä juuri sen tylsyyden vuoksi. Silti pönötin se takki päällä ja vieläpä se sopi jollakin tapaa minulle. Mitä tästä pitäisi nyt ajatella? Olen tylsä ja väritön? Haaveilemani trenssi olisi väriltään joko musta tai punainen, ei missään tapauksessa ruskea (byörgh), eikä se beigehiekkakaan iske. Syytän viimeaikaisia kovia helteitä ja työmarkkinoiden inhottavia heilahduksia, sekä univelkaa. En muutakaan keksi.

Ei hätää, takki jäi kauppaan. Enkä aio palata rikospaikalle ja ostaa sitä, siinä oli liian pitkät hihat ja yksi napeista törrötti rumasti. Ehkäpä se unelmieni musta trenssi odottelee minua tuolla jossakin. Varmaankin kohtapuoliin löydän itseni vyötäröä myöten penkomassa jotakin alelaaria ja Inssi koittaa kiskoa minua nilkoista kuiville, etten tukehdu alennusvaatteisiin.

(pakko myöntää, että se saakelin trenssi kummittelee hetkittäin mielessäni, mutta en osta sitä. EN!
Ja ne farkut ovat oikeasti väriltään seaspray green, piti ihan tarkistaa.)

Saapa nähdä kuinka pahasti tässä vielä sekoilen. Mutta, jos tosiaan sitä pinkkiä ilmestyy vapaaehtoisesti vaatekaappiini muun kuin alusvaatteiden tai sukkien muodossa, se riittää syyksi viedä minut kiireesti hoitoon.

Voi nyt jumalauda!

Argh, kuinkahan monta kertaa tämä kirjoitus on mennyt uusiksi vähäisen ajan ja selaimen/bloggerin keljuilun vuoksi. Suatana.

Keikka meni ihan hyvin, fiilis oli hyvä, vasta nauhavarmistus paljasti totuuden. Oma suoritukseni oli vähintäänkin surkea. Voi että se on sapettanut meikäläistä! Olen kieriskellyt maailmantuskassa ja itsesäälissä, heitellen kuvitteellista tuhkaa päälleni, ei auta kuin treenata kovemmin.

Muuten on ollut mukavaa ja perjantaina sain viettää laatuaikaa äitini ja tätini kanssa. Ensin kävimme herkuttelemassa Crecianissa ja sieltä Alkon kautta (ostin pullon alkoholitonta kuohuvaa siipan alkaneen kesäloman kunniaksi) Möljälle teatteriin katsomaan Tankki täyteen. Todella mahtava ilta!

(kuva: kaleva.fi)

Olen vielä onnistunut kahdesti laittamaan kuontaloni hyvin. Minä, kaikkien poropeukaloiden äiti. Idean sain tästä Pinterestistä löytyneestä kuvasta:

Oma tukkani on liian lyhyt kuvan temppuun, joten jaoin tukkani osiin. Ensin kahtia pystysuunnassa, eli jakaus ihan alas asti, sitten saadut puoliskot vielä vaakatasossa puoliksi, yläosat kiinni saparoiksi. Ensin piippausrautaa vapaana liehuville alaosille ja viimeisenä ylempänä keikkuville saparoille, hiuslenkit irti, pieni pöyhiminen, pää alaspäin, lakkaa, pää ylös ja hieman harjausta, se on siinä. Toivottavasti ymmärsitte, voinen tehdä kuvallisen ohjeistuksen jos välttämättä haluatte.

Koska siippani on nyt lomalla, ohjelmassa on toivon mukaan paljon yhteistä tekemistä. Ainakin tiedossa on reissu länsinaapuriin, eväsretki uimarannalle ja paljon ulkoilua. Ehkä Qstock kutsuu molempia, omalla vuorollaan, eihän ipanaa voi ottaa mukaan. Itse haluaisin käydä kuuntelemassa Viikatetta ja kuolaamassa ihanaa Kaarlea. Todennäköisesti kuuntelen orkesteria kotona pikku prinsessani kanssa. Mutta aivan ihana tehdä koko perheellä juttuja, odotan kovasti Ikean ihmemaata ja uimarantaa, talviturkkini kun on ollut heittämättä jo pari vuotta. Ehkä uskaltaudun kastautumaan, paino sanalla ehkä. Olen nimittäin ihan mahdoton vilukissa ja palelen herkästi, nämä helteet ovat sitten kaltaiselleni kalkkilaivan kapteenille hankalia, kun en kestä sitä ihanaa lämpöä kummoisesti ja kalpea nahkani palaa auringossa ihan silmänräpäyksessä. Pööh!

Yllä kuva ihanasta WHIstä. Se on edelleen paheeni, hirveän koukuttava sivusto, kuten Pinterest, vaikka koneella ei paljoa istuskella kun jälkikasvu on hereillä.

Ehkä minunkin olisi syytä mennä nukkumaan.

You say, it's your way

Keikka on ensi viikolla, ei ole siis varaa sairastella ja siksi käytän kaulahuivia enemmän kuin paljon, shemagh on paras! (shemagh on siis se suosittu ns. plo-huivi) Kiva pieni ulkoasukriisi keikan johdosta päällä, hame vai housut? Yläosa A vai B? Irokeesi vai torttukampaus? Ainoastaan kengät olen valinnut, uskolliset niittimaiharini. Sori horosaappaat, te jäätte nyt kotiin. Menin honkkelina kompastumaan robottimoppiin ja nilkka vääntyi, eli se on nyt entistä huonompi ja v-käyrä on katossa. Argh!

Tänään on sentään ollut kivoja juttuja, lämpöä, aurinkoa, bänditreenit ja 2v hääpäivä, sekä siipan nimipäivä. Onnea meille!

Hiukan hirvittää tuleva keikka, vedin treeneissä pari biisiä suoraan sanottuna päin persettä. Perfektionistia suututtaa, täytyy siis vaan harjoitella enemmän. Saas nähdä miten keikalla käy, tänään kokeilin ekan kerran omistamaani korvamonitoria (kiitos siitä rakkaalle siipalleni), oli aika jännä!

Alennusmyyntejä olen kolunnut jopa kahden liikkeen verran, Seppälän Outletista raahasin mukaani korvikset, parit sormukset, luomivärin ja tekoripset, Fiorellasta tunikan ja olohousut. Hui. Ruokakauppareissulta tarttui aiemmin mukaan hyvin kasarivaikutteiset farkut, pitää ottaa löydöistä kuvia, luomiväri maksoi vain 50 senttiä! Jo pelkkä nimi oli niin siisti että se oli pakko ottaa, Panther. Wau! Oli se kivan värinenkin, musta, joten sopii ainakin iltamenoihin ja keikkakäyttöön. Jos muuten joku teistä osaa heittää vinkkejä tekoripsien kanssa pelleilyyn, niin kertokaa ihmeessä!

Koska olen ahne, haluan hirveästi vaatteita. Syksyllähän tänne avataan IdeaPark ja keskustaan valmistuu (muistaakseni avataan ensi vuonna) kauppakeskus Valkea. Oijoijoi! IdeaParkiin on tulossa mm. BikBok ja HenkkaMaukka (toivottavasti tulisi se kotivalikoima tänne pohjoiseen, myös kunnon Henkan kemppari olisi tervetullut), tulisipa Indiska! Bongasin viimeksi mainitun nettikaupasta aivan täydellisen raitatunikan. Vielä kun löytäisin pari raitamekkoa, hemmetti. Raitoja joka paikassa. Mikähän lie raitavillitys on iskenyt, en tiedä.

Saapa nähdä kuinka tuskainen viikko on edessä, ainakin rahaa tulee taas palamaan. Pitää hakea kaksi pakkaa piilolinssejä, niihin uppoaa kymppi kavereineen, äh. Mutta ei voi mitään, keikalle ei mennä lasit nenällä, piste.

My heart above my head

Kiirettä on pitänyt, viikonloppu meni juhliessa ipanan synttäreitä, meikäläisen valmistumista ja vielä serkkulikan rippijuhlia. Onnea meille ja kiitos ihanista lahjoista (I'm looking at you, Elvenpath)! Lisäksi olen saanut kunnian liittyä erään bändin riveihin ja sen myötä kalenteriini on tehty treenivarauksia ja keikkakin olisi parin lyhyen viikon päässä. Apua! Eikä Tässä Vielä Kaikki. Nilkka on edelleen rämä ja kuljen lähes koko ajan neonpreenituki koivessa, se on sininen, trés chic. Not.

Sain rakkaalta kummitädiltäni lahjakortin Henkkamaukalle, joten on ehkä iiihan pakko mennä alennusmyynteihin. Oih ja voih. (lisää tähän sellainen pahismainen buah hah hah hah haa-nauru)

Syksyllä aloittanen varovaisen tunkeutumisen työelämään, ahdistaa jo valmiiksi, sillä ipana pitäisi siinä tapauksessa tuupata päivähoitoon ja se jo ajatuksena kuristaa, salpaa hengityksen ja hirvittää. Luultavasti ipana pärjää hoidossa hyvin, mutta minä en kestä ajatusta, sillä mielessäni ipana huutaa tuntikausia sydäntäsärkevästi äitinsä perään, varmaan vielä likaisissa vaatteissa lumisateessa, jos ollaan oikein dramaattisia. Oikeasti hoitopäivälle tulisi pituutta noin parisen tuntia parina päivänä viikossa, ainakin aluksi. Tuskin koskaan täyttä kahdeksaa tuntia, luulisin.

Siirrytään kevyempiin aiheisiin. Vaatteet ovat aina hyvä aihe, sillä poden keikkavaatekriisiä ja yleistä turhautumista vaatevarastojani kohtaan. Pankkitili on nyt sitä mieltä, ettei uusia rytkyjä kotiuteta, joten leikin Polyvoressa ja päälle vielä yleistä nettikauppakuolaamista, totta kai. Pelottavaa huomata tavistyylissä olevan kiehtovia elementtejä. Ei pelkoa, en aio hankkia tekorusketusta ja kultakoruja. Enkä taatusti osta mitään pinkkiä! Yök! Aion edelleen kuolata naurettavan korkeita korkoja ja vähemmän käytännöllisiä pvc-virityksiä. Mutta arkielämässä ei keekoilla pvc-kynähameessa ja tappajakoroissa, vaikka pienen lapsen kanssa pvc on yllättävän kätevä materiaali, siihen ei tartu mikään mössö, toisin kuin vaikkapa farkkuihin. Mutta tosiaan, käytännöllisyys ensin, taapero ja tappajakorot ovat tappava yhdistelmä nilkoilleni. Kuitenkin saatan joskus ulkoiluttaa ihania hirmujani, kunhan saan koipeni taas kuntoon. Onneksi niistä barefoot-tossuista on ollut apua ja toivon mukaan nilkkani vahvistuvat hiljalleen.

Tänään koitan hemmotella perhenttäni juhannusherkuilla, vaikka grillaaminen taitaa olla enemmän siippani heiniä ja minä saan kötöstää jälkkärin. Saas nähdä mitä siitä tulee.

Hyvää juhannusta kaikille, nautitaan kesästä!