Just lose it

Onkohan vanhuudenhöperyys iskenyt näinkin nuorella iällä? Vai alanko hiljalleen liukua kohti tavismaisempaa elämää? Syynä eilen ostetut farkut. Ne ovat kummallisen väriset, joku ihme ocean spray green. Suomeksi ja minun silmieni mukaan vaalean pastellinvihreät. Ei ihan heti uskoisi minusta, ehkä ne Merrellin ballerinat ja "se laukku" olivat sysäys uuteen suuntaan. Apua. Vihreät farkut vielä kestän, mutta jos ikinä ostan pinkit, viekää minut kiireesti hoitoon.

Sekoiluni ei ole rajoittunut vain niihin farkkuihin, ehei. Eilen huomasin sovittavani trenssiä. Okei, ei se takki ole paha ollenkaan, olen sen hankkimista miettinyt jonkin aikaa. Väri tässä on se ongelma, sovitettu vaatekappale oli nimittäin beige. Tai hiekka, miten vain. Kuitenkin sellainen tylsä anteeksiettäolenolemassa. En ole koskaan, varsinkaan aikuisena, pitänyt kyseisestä väristä juuri sen tylsyyden vuoksi. Silti pönötin se takki päällä ja vieläpä se sopi jollakin tapaa minulle. Mitä tästä pitäisi nyt ajatella? Olen tylsä ja väritön? Haaveilemani trenssi olisi väriltään joko musta tai punainen, ei missään tapauksessa ruskea (byörgh), eikä se beigehiekkakaan iske. Syytän viimeaikaisia kovia helteitä ja työmarkkinoiden inhottavia heilahduksia, sekä univelkaa. En muutakaan keksi.

Ei hätää, takki jäi kauppaan. Enkä aio palata rikospaikalle ja ostaa sitä, siinä oli liian pitkät hihat ja yksi napeista törrötti rumasti. Ehkäpä se unelmieni musta trenssi odottelee minua tuolla jossakin. Varmaankin kohtapuoliin löydän itseni vyötäröä myöten penkomassa jotakin alelaaria ja Inssi koittaa kiskoa minua nilkoista kuiville, etten tukehdu alennusvaatteisiin.

(pakko myöntää, että se saakelin trenssi kummittelee hetkittäin mielessäni, mutta en osta sitä. EN!
Ja ne farkut ovat oikeasti väriltään seaspray green, piti ihan tarkistaa.)

Saapa nähdä kuinka pahasti tässä vielä sekoilen. Mutta, jos tosiaan sitä pinkkiä ilmestyy vapaaehtoisesti vaatekaappiini muun kuin alusvaatteiden tai sukkien muodossa, se riittää syyksi viedä minut kiireesti hoitoon.