My heart above my head

Kiirettä on pitänyt, viikonloppu meni juhliessa ipanan synttäreitä, meikäläisen valmistumista ja vielä serkkulikan rippijuhlia. Onnea meille ja kiitos ihanista lahjoista (I'm looking at you, Elvenpath)! Lisäksi olen saanut kunnian liittyä erään bändin riveihin ja sen myötä kalenteriini on tehty treenivarauksia ja keikkakin olisi parin lyhyen viikon päässä. Apua! Eikä Tässä Vielä Kaikki. Nilkka on edelleen rämä ja kuljen lähes koko ajan neonpreenituki koivessa, se on sininen, trés chic. Not.

Sain rakkaalta kummitädiltäni lahjakortin Henkkamaukalle, joten on ehkä iiihan pakko mennä alennusmyynteihin. Oih ja voih. (lisää tähän sellainen pahismainen buah hah hah hah haa-nauru)

Syksyllä aloittanen varovaisen tunkeutumisen työelämään, ahdistaa jo valmiiksi, sillä ipana pitäisi siinä tapauksessa tuupata päivähoitoon ja se jo ajatuksena kuristaa, salpaa hengityksen ja hirvittää. Luultavasti ipana pärjää hoidossa hyvin, mutta minä en kestä ajatusta, sillä mielessäni ipana huutaa tuntikausia sydäntäsärkevästi äitinsä perään, varmaan vielä likaisissa vaatteissa lumisateessa, jos ollaan oikein dramaattisia. Oikeasti hoitopäivälle tulisi pituutta noin parisen tuntia parina päivänä viikossa, ainakin aluksi. Tuskin koskaan täyttä kahdeksaa tuntia, luulisin.

Siirrytään kevyempiin aiheisiin. Vaatteet ovat aina hyvä aihe, sillä poden keikkavaatekriisiä ja yleistä turhautumista vaatevarastojani kohtaan. Pankkitili on nyt sitä mieltä, ettei uusia rytkyjä kotiuteta, joten leikin Polyvoressa ja päälle vielä yleistä nettikauppakuolaamista, totta kai. Pelottavaa huomata tavistyylissä olevan kiehtovia elementtejä. Ei pelkoa, en aio hankkia tekorusketusta ja kultakoruja. Enkä taatusti osta mitään pinkkiä! Yök! Aion edelleen kuolata naurettavan korkeita korkoja ja vähemmän käytännöllisiä pvc-virityksiä. Mutta arkielämässä ei keekoilla pvc-kynähameessa ja tappajakoroissa, vaikka pienen lapsen kanssa pvc on yllättävän kätevä materiaali, siihen ei tartu mikään mössö, toisin kuin vaikkapa farkkuihin. Mutta tosiaan, käytännöllisyys ensin, taapero ja tappajakorot ovat tappava yhdistelmä nilkoilleni. Kuitenkin saatan joskus ulkoiluttaa ihania hirmujani, kunhan saan koipeni taas kuntoon. Onneksi niistä barefoot-tossuista on ollut apua ja toivon mukaan nilkkani vahvistuvat hiljalleen.

Tänään koitan hemmotella perhenttäni juhannusherkuilla, vaikka grillaaminen taitaa olla enemmän siippani heiniä ja minä saan kötöstää jälkkärin. Saas nähdä mitä siitä tulee.

Hyvää juhannusta kaikille, nautitaan kesästä!