Väsynyt mutta onnellinen

Tänään juhlittiin meidän Toukan nimiäisiä, nimeä en tässä paljasta, mutta kutsumanimen ensimmäinen kirjain on E.

Juhlat olivat mukavan rennot, pöytä notkui tarjottavia ja väki viihtyi. Itse päivänsankari keskittyi syömään ja nukkumaan. Lahjapapereiden sisuksista paljastui jos jonkinlaisia vaatteita, tinarasia ja rahaa. Päivä meni niin sumussa, etten tajunnut ottaa kuvia ollenkaan. Hyvä Phoenix, senkin lahopää. Ehkä päivän syömättömyydellä oli osuutta asiaan, yllättävän pitkälle pötkii pelkällä vissylasillisella! (en suosittele, älkää kokeilko)

Kuitenkin, juhlat onnistuivat kaaoksesta huolimatta (ainakin välillä tuntui olevan päällä melkoinen härdelli) ja nyt talossa on kumman hiljaista, yllättäen.

Mutta edelleenkin on hyvä olla, nyt sitten tuhoan Inssin kanssa jäljelle jääneitä eväitä, eipähän tarvitse kokata hetkeen!

Yökyöpeltäjä

Ihan ensiksi, oikein hyvää (myöhästynyttä) Itsenäisyyspäivää, onnea 95-vuotias Suomi!
Yllättäen olen katsonut Linnanjuhlia ja haukkunut pukuja äitini kanssa, puhelimitse tosin, kun vietin taas juhlapäivää alppimajassa siippani kanssa. Päivällä kävimme Sokos hotel Edenin maisemaravintolassa nautiskelemassa juhlabuffetin antimista ja hyvää oli, erityisesti mystiseen valkoiseen mäihään sekoitellut katkaravut, oi nam.

Nyt sitten metsästän reseptiä ja koitan miettiä mitä hiivattia niissä katkoissa olikaan. Sekä moni muu ruokajuttu pyörii mielessä, kokkausintoni nostaa jälleen päätään. Lisäksi vegeviikkomme pyllähti heti alkuunsa, joten otetaan uusiksi piakkoin.

Lisäksi minulle on esitetty vihjaus ruokablogin perustamisesta, jota mietin kovasti. Muutama viimeaikainen tuotokseni on kyllä osunut nappiin ja houkutus kirjoittaa asiasta enempi on hyvin houkutteleva, vaikka en todellakaan ole mikään gourmet-tason kokki, tavallinen kotisottaaja vain. Ei siinä, ruuanlaitto on mukavaa ja mielelläni tekisin vaikka ja mitä virityksiä, haluaisin toteuttaa mm. brunssin ja juhlaillallisen muutamalle hengelle, kuten jouluna tai pääsiäisenä. Tietty valmistujaisjuhliini teen itse suurimman osan tarjottavista.

Nukkumaanhan tästä joutaa, tekemistä tiedossa jossakin määrin ja pitäis hypätä yhdeksältä ylös. Yäääh.
Onneksi taas kerran päikkärit on keksitty ja ne vasta kivat ovatkin. Sohvamme kun on valtava ja pehmoinen sekä sen vakiovarustukseen kuuluu vanhahko peitto eli täkki pussilakanoineen (nimeltään yllättäen sohvapeitto), jonka uumeniin on hyvä käpertyä. Sekä tietysti asetelmaan kuuluu 1-3 kissaa eri puolille aseteltuna ja lattialle pöydän alle uinumaan yksi koira, joka muistuttaa kirjavaa paimentolaismattoa, eli collie.

Kyllä, rakastan nukkumista. Se on ilmaista ja ihanaa.

Kohta siis siirryn ison peiton alle ja käperryn sinne. Myöhemmin tuijotan hyvin vihaisesti herätyskelloa.

Väsyttää

Huoh. Takana autokoulun 2-vaiheesta teoriat ja liukkaat, hyvin meni. Voimille otti kunnolla, mutta onpahan sekin nyt hoidettu. Ensi viikolla pääsen ajamaan arvioivan ajon ja se on sitten siinä. Sitten odotellaan josko minua muistettaisiin pysyvällä ajokortilla. Enpä olisi aiemmin uskonut että näen tämän päivän. Ajokortti ja oma auto! (vaikka ei olekaan kauhean ympäristöystävällistä ajella yksin isolla autolla... hyi hyi) Ja kyllä, toinen auto on oltava farmari tässä taloudessa kun on koira ja bändiharrastus. Inssin Volkkari ei ime samaa tavaramäärää kuin rakas sotaratsuni Vekkuli, eli (Kurttu-)Opel. Kurttu siksi, että oikeassa etulokasuojassa komeilee vieläkin hirmuinen naarmun ja lommon yhdistelmä jonka sain aikaan ajamalla liian läheltä rautaputkea. D'oh! Kyllä vain, koko pellin mitalta ja oveenkin tuli reikä. Puolustaudun kertomalla että tapaturman sattuessa olin nauttinut ajokortista vain parisen kuukautta. Sattuuhan niitä. Uutta peltiä saa aina, ihmisiä ei, sanoo rakas ja viisas isäukkoni.

Sanokaa mitä sanotte;

Lauantai kuluu muuttoapuna kun rakas ystäväni R ja miehensä J, sekä heidän pieni lapsosensa muuttavat takaisin tänne pohjoiseen, oi onnea! Kuultuani uutisen pillahdin onnesta itkuun, ihmekös. Aion vierailla ystäväni luona niin paljon kuin hänen hermonsa kestävät.

Ensi viikosta sovin aviomieheni kanssa tulevan vegeviikon, eli rehuja pöytään! Saas nähdä mitä siitä tulee. Nyt siis nenä kiinni keittokirjoihin ja selaamaan nettiä kun pää lyö taas tyhjää. Oikeasti minun pitäisi olla nukkumassa, eikä suinkaan koneella. Laitetaan nyt parit ruokakuvat WIH:n ihmeellisestä valtakunnasta, terveellistä evästä, olkaa hyvät.

Tsiu tsiu

Huoh.
Kiirettä on pitänyt, keskiviikkona oli tentti, josta selvisin toivon mukaan kunnialla ja bänditreenejä kahdesti viikossa, kovasti uusia biisejä setissä. Välillä meinaa iskeä väsy.

Lauantaina tulee täyteen huimat 3 kuukautta avioelämää. Ensi viikon sunnuntaina juhlimme vuosipäiväämme, eli 7.10.. Ehkä voisin tehdä jotain parempaa ruokaa tai sitten mennään syömään jonnekin. Pitäisi kyllä alkaa suunnittelemaan viikon ruokalistaa tarkemmin, kun nyt on aika hajanaista ja aika usein päivän ruoka on "emmätiiä" tai "ihan sama, päätä sä". Ja suunnittelemalla säästää rahaa sekä todennäköisesti ruoka on monipuolisempaa, kuin äkkiä nälissään napattu pakastepitsa (joita meillä ei onneksi harrasteta kovin usein, mutta pakasteet ovat käteviä noin yleensä).

Lupaan pyhästi yrittää.

Oikeastaan mieli tekisi kutsua ihmisiä syömään ja tehdä jotain oikein hyvää, kattaa kauniisti jne. Oiih! Pitääpä laittaa mietintämyssyä päähän, jos vaikka keksisin jotain...

Tämä on syksyä nyt

Valosta on tullut erilainen, kylmempi. Kesä on siis ohi. Koulu sentään on alkanut lupaavasti, yskä kiusaa edelleen ja sekös ottaa päähän. Tiistaina olisi treenit, mutta pahasti näyttää siltä, että ne pitää siirtää toiselle päivälle. Mitenkä tässä laulaa, jos yskittää?

Sormia syyhyttää kokeilla eri smoothiemakuja, viimeisin tuotokseni tosin oli minusta jotenkin... Plääh. Vadelmia, persikkaa (purkista), jugurttia ja appelsiinimehua. Ei jatkoon. Onneksi Inssi tykkäsi ja nakitin litkun tuhoamisen hänelle. Tarvitsen lisää jugurttia ja jotain muuta. Tuotekehittely jatkukoon.

Lisäksi bongattuani koruaskarteluvermeitä haluan päästä räpeltämään, vaikka hienoisesti mietityttää tuleeko siitä mitään. Vaikka loppujen lopuksi homma ei ole mitään rakettitiedettä. Ehkä kolme paukapääkissaa vaikeuttavat asiaa, jos pöydällä on läjäpäin helmiä ja muuta jännää härpittävää.

Aargh, tekee mieli salaattia. Pitää huomenna kotiuttaa kauppareissulta rehukuorma, osaisinpa tehdä yhtä ihanaa kanasalaattia kuin Kauppuri5:sessa. Jos joku oululainen ei ole kokeillut, niin käykää ihmeessä! Muutenkin kyseisen raflan eväät ovat taivaallisia. Tänään meinasimme käydä testaamassa thairuokaa, mutta päädyimme lähipitserian antimiin, tunnustan Kotipizzan Kotzonen maistuvan. Eilen tein tortilloja broilerin jauhelihasta, en ihastunut. Tykkään tortillojen täytteenä eniten broiskun filesuikaleista. Nyt kehoni huutaa salaattia, Lidlistä löysin muuten ihania krutonkeja, joita on kiva ripotella tuotosten sekaan. Nam nam nam!
Pitänee tehdä voileipä iltapalaksi kun puhun kuola valuen ruuasta. Teetä pitäisi varmaan juoda kun on tämä saakelin flunssa. Löysin Cittarin hyllystä monen hehkuttamaa Clipper-teetä, makuna appelsiini-kookos. On muuten hyvää!

Pitänee käydä ostamassa lisää, Cittarin valikoima oli melko rajallinen, mutta muistaakseni Kuudes Maku (ent. Punnitse ja Säästä) myy vaikka ja mitä laatua tätäkin merkkiä. Clipperillä on teen lisäksi valikoimissaan kahvia ja kaakaota. Kuudes Maku on yksi niitä petollisia kauppoja (äidin kanssa nimitämme kaikkia vastaavia Stockan juustotiskeiksi, siellä kun sekoaa kaikista ihanuuksista), ihania kuivahedelmiä, pähkinöitä ja ne salmiakkijauheessa pyöritetyt jugurttilakut, oi taivas!

Nyt on kyllä pakko saada kuppi teetä ja iltapalaa. Ei tätä höpötystä muuten kestä.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille, toivottavasti säästytte syysflunssalta!

Surrutirurr, slurpiluu!

Arvatkaapa mitä Phoenix on tänään löytänyt?

Smoothie! Nam nam ja nam. Ostin kokeeksi pussin smoothiehedelmiä ja hurautin maustamattomasta jugurtista, vesimelonista ja niistä smoothiehedelmistä (mansikka, mustikka, bansku) kauniin pinkkiä juomaa. Maha ei vaan hirmuisesti tykkää banaanista, tulee kummallinen olo. Jatkossa en kyllä osta hedelmäpussia, vaan erikseen marjoja ja muita roippeita. Jugurtin kanssa tulee varmasti läträttyä ja sotkettua sekaan ties mitä.

Vielä kun tuo koira oppisi ettei limsakoneelle tai tehosekoittimelle tarvitse haukkua....

Hiukan väsytti aamulla ajaa Opel huoltoon ja alkuperäisenä ajatuksena oli tulla takaisin koiraseurassa, mutta enpäs jaksanut, joten Inssi heitti minut kotiin. Sammuin sohvalle saman tien. Tänään on vielä ollut melkoisen lämmin, joten menisi eläinrääkkäyksen puolelle jos lähtisin hyppyyttämään koiraa pitkin kylää. Onneksi sain houkuteltua ja lahjottua mieheni viemään koiraväen juoksemaan pyörälenkin verran. Itse en uskalla pyöräillä koiran kanssa, kaadun kumminkin ja meillä on vaan miesten pyörä käytössä kun oma mummiskani varastettiin pari vuotta sitten, kele.

Viinimarjasato on tänäkin vuonna ihan valtava, taas saan olla jakamassa marjoja muille kun ei omaan pakastimeen mahdu. Jospa saisin omaan varastooni rasian rai kaksi, näin kivan piirakkaohjeen joka mukailee sitruunamarenkipiirasta, täyte vaan on punaisia viinimarjoja. Pitää katsella reseptejä ja miettiä mitä keksii, muffinsit ovat ainakin varma valinta! Sopiikohan suklaa ja viinimarjat yhteen?

Nyt jo?

Koulu alkaa parin päivän päästä. Äkkiäpä se kesä taas meni, vastahan minä pääsin lomalle. Onneksi tähän kesään on mahtunut yhtä sun toista jännää juttua, kun kerta menin naimisiin ja kävin häämatkalla.

Onneksi koulu ei tule ahmaisemaan valtaosaa päivistäni, vaan saan pehmeän laskun arkeen. Viimeinkin minä valmistun! Enkä pärkkele anna periksi. Mekko odottaa jo kaapissa käyttäjäänsä ja alppimaja valmistautuu syksyiseen juhlaan kunhan muutama opintoviikko on paketissa. Onneksi minulla on laaja tukijoukko, jonka avulla jaksan lakkiin asti.

Totta kai harmittaa kun en päässyt yliopistoon eikä avoimeen ole varaa, mutta kuitenkin olen hyvillä mielin. Aloitan eräänlaisessa työharjottelussa syksyllä ja odotan hiukan jännittyneenä sitä. Tiedä mihin hommiin ajaudunkaan sen myötä. Jostain syystä mietin ensimmäisenä uusia vaatteita, ompeluseura kokoontuu varmasti ennen sitä ja Helinän taitavissa käsissä saatan jopa minäkin onnistua. Niinhän sitä luulisi.

Tuleekohan minusta syksyn aikana näppäräsorminen konttorirotta? Ei se välttämättä ole huono juttu. Toivotaab, että minulle löytyy joku oikein mukava paikka työhommiin ja pääsen kiinni "tavalliseen elämään". Onhan kotona rötvääminen kivaa, mutta en halua syrjäytyä maailmasta.

Tulevalta syksyltä toivon reippautta ja energiaa, olen vähän (paljon) laiskistunut koiran lenkittämisessä, joten minun täytyy ryhdistäytyä. Eikä varmasti liikunta tee kenellekään pahaa, pitää vaan muistaa ottaa iisisti eikä lähteä heti juoksemaan maratonia. Varsinkin tällä rapakunnolla höystettynä huonolla selällä ja nilkoilla sekä astmalla kannattaa olla varovainen. Ollapa varaa niin kävisin kuntosalilla tai jumpassa, mutta minkäs teet. Käyn lenkillä koiraseurassa, siinäkin on tekemistä, varsinkin kun omistaa murkkuikäisen koirahölmöläisen.

Koitan samalla aivopestä itseäni syömään terveellisemmin ja kerään WHI:ssä inspiroivia kuvia muiden kivojen lisäksi. Toivottavasti onnistun ja terveellisemmät tavat jäävät pysyväksi osaksi elämää. Pieniä askelia, Phoenix, pienen pieniä... Onneksi tykkään salaateista ja muutenkin kasvisruuista todella paljon, olen vaan turkasen laiska kokki.

Inspiroivaa alkavaa syksyä meille kaikille, eiks jee?

Yömyöhä

Minun ehkä pitäisi olla nukkumassa, mutta tässä vaan istun. Kävin saunassa ja kuivattelen, sekä seuraan samalla telkkarissa pyörivää luentosarjaa, Royal Institution Christmas Lectures. Size matters on nyt menossa.

Olen törmännyt moneen uuteen kivaan blogiin ja samalla tullut miettineeksi omaa elämääni. Nyt kun kaikki aloittavat tipatonta, laihduttamista, liikuntaa ja muuta, kutsun itse sitä tammikuun askeesiksi. Itse kieltäydyn tekemästä uuden vuoden lupauksia ja etenkin laihdutuskuurit ovat iso nounou. Totta, olen laihtunut 26kg lokakuusta 2010, mutta minä en ole missään vaiheessa tuona aikana laihduttanut tietoisesti. Jos nimittäin alkaisin tietoisesti laihduttaa, se menisi heti reisille. En halua kiusata itseäni, tietty minun täytyy huolehtia itsestäni, mutta en ala rääkkäämään kroppaani. Toivon tämän vuoden olevan täynnä kivoja juttuja, isoja ja pieniä. Ehkä innostun liikunnasta enemmän ja kokkaan terveellisempää ruokaa. Tiedän, että painoa saa vielä pudota ja kunnon kohottaminenkaan ei tee pahaa, nyt kun löytyi helpotusta rasitusastmaan. Juoksemaan minusta ei ole, kun olen selkävaivainen, mutta lenkkeily koiran kanssa leppoisasti kävellen tai pyöräillen on ihan mukavaa.

Ruokavaliossani voisin lisätä kasviksia entisestään, vaikka niitä pyrinkin syömään usein. Lisäksi haluaisin tehdä erilaisempia ruokia, verraten nykyisiin. Valitusta ei ole kuulunut, mutta vaihtelu virkistää. Omistanhan läjän keittokirjoja, joita on todella kiva selailla ja plärätä. Nyt kun ruokasalimme on saanut uuden hyllyn ja pienen pöydän (myytiin konsolipöytänä), se on viihtyisämpi ja ehkä eksyisimme syömään sinne olohuoneen sijaan. Me pahikset syömme sohvalla telkkarin ääressä, hyi! Yksi suuri helmasynti syömisessä, kuulemma. Ehkä vielä verhot ikkunassa tekisivät ruokasalista houkuttelevamman. Joten, toivottavasti innostun lenkkeilystä ja uusista herkullisista ruuista.

Ehkä minusta ei tule sellaista himoliikkujaa, joka ei hikoile edes maratoonillakaan ja on aina niin hehkeä. Ihailen suuresti ihmisiä jotka jaksavat juosta kuntosalilla ja jumpissa, tehdä terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, sekä käydä töissä, sisustaa ja matkustella. Minua väsyttää ajatuskin, kiitos vihulaiseni. Mutta, jos minäkin kokisin uusia onnistumisen hetkiä tänä vuonna. Kohti ääretöntä ja sen yli!

No, ehkä ihan ensiksi sänkyyn. Hyvää yötä.

Meidän perheen viikonloppu ja ruokajuttuja

Olipahan melkoisen tapahtumarikas viikonloppu!

Äitini tuli perjantaina käymään ja samana iltana kipaistiin tyttöjen kesken Säästökuopassa, kun mun piti hakea kissanruokaa. Samalla nappasin mukaan vähän ruokaa ja saunajuomia. Minulle alkoholiton siideri, Inssille tölkki olutta, äiti otti siiderin ja lonkeron. Ilta menikin saunoessa ja höpötellessä. Kovan tuulen takia Mammi oli taas paniikissa ja sitä on kestänyt iltapäivälle.

Onneksi aiemmin päivällä hain apteekista Serene UMia, joka on oikea taivaanlahja! Nyt on rauhallinen koira ja tuulikin on laantunut.

Lauantaina kävin äidin kanssa aamulenkillä ja sitten suuntasimme keskustaan shoppailemaan. Oli aivan älyttömän hauskaa! Kierreltiin kauppoja ja käytiin herkuttelemassa Kauppuri 5ssä. Löysin lahjan kummipojalle ja Inssillekin pari, mutta enpä kerro mitä. Harmi, kun äiti lähti jo lauantaina, olisin mielelläni shoppaillut koko päivän ja viettänyt laatuaikaa mamman kanssa.

Tänään käytiin aamupäivällä koirapuistossa, jossa emme viihtyneet kovinkaan kauaa, kun satoi räntää. Sen verran tuli käytyä kaupoilla, että ostettiin pihalle led-puu, kuusenkynttilät, joku valonauha ja ruokaa. Inssi-muru laitteli valosarjoja sisälle ja ulos kissojen suosiollisella avustuksella. Naksu yritti syödä niitä ja oli hetken valopää sininen ledi suussa.

Huomenna pitää käydä asioilla ja kaupassa. Ääk. Kuitenkin kansa on taas käsittänyt, että maailmanloppu tulee ja on pakko rynnätä suu vaahdossa ostamaan säilykkeitä. Oma vikani, kun en keksinyt ruokaa Itsenäisyyspäivälle. Huomenna sitten kärsin muiden mattimyöhästen joukossa. Enkä oikein vieläkään keksi mitä tarjoilen juhlapäivänä. Argh.