Isotätini siirtyi sunnuntaina ajasta ikuisuuteen ja se surettaa minua kovasti.
Sekä, meillä sairastettiin lähes koko viime viikko mahatautia. Ensin kaatui Elpu, sitten minä ja lopulta mies. Tauti oli raju ja laihduttava, kuihduttava. Olemme vielä hengissä, luulisin. Laihduin jotain 3-4 kiloa, kouristelin ämpäri sylissä vessassa ja mietin että onpa jollain suuremmalla voimalla aika helvetin sairas huumorintaju.
Sitten ne hyvät.
Rallytoko alkoi kivasti ja Niisku osaa jotain liikkeitä, vielä tarvii treeniä, aika paljon itseasiassa.
Ja sitten se huikea ja uskomaton superhypermegawattiwau. Lauantain ansiosta mietin vähän väliä hallusinoinko koko illan mahataudin jälkimainingeissa, se oli vaan niin huikea.
Oltiin Elvenpathin kanssa rimpsalla, eli viihteellä, katsomassa näitä herroja:
(kuva: soundi.fi)
Eli Kaarle Viikate & Marko Haavisto yhtyeineen sekä lämppärinä El Supernaut! Ja kyllä, fanitan ihan hulluna mr. Viikatetta. Elvenpath aikoi pitää minut kurissa ja nuhteessa, etten joudu putkaan ja saa lähestymiskieltoa kiivettyäni lavalle lähentelemään. Olin kiltisti, minulla on todistajia eikä kaulapantaa, pakkopaitaa tai kuonokoppaa tarvittu, ettäs tiiätte.
Lämppäri ja itse pääesiintyjät olivat todella hyviä, aivan uskomattoman hieno keikka molemmilta. Itsellä sydän meinasi jättää muutaman lyönnin välistä ja veri pakeni päästä, kun Kaarle ilmestyi pariinkin otteeseen lähietäisyydelle ennen keikkaa. Onneksi Elvenpath oli järjissään ja talutti meikäläisen viilentymään ja paikkastrategiamme, eli niin lavan eteen kuin se on säädyllisesti mahdollista ja oikean kaverin eteen, onnistui yli odotusten. Sain nimittäin hetki sitten tietooni Kaarlen vilkuilleen meitä setin aikana ja minä pönttö luulin ettei meihin luotu silmäystäkään!
Keikan jälkeen alkoi armoton nimmarinmetsästys ja ehkä aavistuksen maanisesti vaanimme uhrejamme mikseripöydän kulmalla. Saatiin nimmarit, yhteiskuvat ja jotain niin uskomatonta, että vieläkin ihmettelen. Meidät kutsuttiin Kaarlen toimesta bäkkärille! Auuuuh! Sielläpä me sitten istuttiin mieslössin keskuudessa puhumassa hauskoja ja hämäriä. (Spedejooga ja Tero mainittu!) Koko ajan mietin onko tämä totta, ollaanko me ihan oikeasti tässä, mun suuri idolini ja päiväuneni istuu muutaman sentin päässä minusta ja jauhaa schaibaa kuin oltaisiin vanhoja tuttuja. Nestemäisistä eväistä kieltäydyimme, kun ollaan absolutisteja, miehille maistui meidänkin edestä, omaa maksaa pakottaa erään putelin volttimäärä (37,5%), varmaan sammuisin pelkästä kyseisen aineen hajusta. Huh.
Yhdessä tuumin siirryimme baarin puolelle, siinä vaiheessa Elvenpath ja El Supernautin tuijottava basisti lähtivät vuoroillaan kotiin. Niinpä hengailin loppuillan Kaarlen ja Antti "Ana" Kukkolan kanssa. Baari oli täynnä jos jonkinlaista timmiä kaunotarta, mutta hobitti ja porukan pömppömahaisin amatsoni pääsivät bäkkärille ja hengailemaan starojen kanssa. Vähän niin kun voisi sanoa että voi hyvänen aika.
Voitte varmaan kuvitella että olen vieläkin ihan pöllyssä ja euforiassa, vaikka surettaakin isotädin poismeno, joka oli odotettavissa, mutta silti.
Valtavan suuret kiitokset siis Elvenpath, Kaarle, Marko, Kepa, Ana ja The Supernaut unohtumattomasta illasta, tämä uusitaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti