Kotona taas

Hejsan kaikki! Häämatka oli ihan mahtava, olisin voinut jäädä sinne pidemmäksikin aikaa. Tuulen ansiosta sääsket eivätkä muutkaan ötökät kiusanneet, ihanaa! Muutamassa päivässä kolusimme paljon paikkoja, kiipesimme Ukkoluosto-tunturille (ja se oli ihan tuskaa, olimme valinneet kaikkein vaikeimman reitin, me rapakuntoiset), kävimme Ametistikaivoksella kaivelemassa ja Koparan porofarmilla rapsuttelemassa sekä syöttämässä poroja, tsekkasimme myös Pyhän ja Sodankylän meiningit ja ylitimme Kantapääaavan sekä kävimme ihmettelemässä Orresokka-tunturia, sen huipulle ei (onneksi) ole reittiä. Poroja juoksenteli välillä mökin ikkunan alla, Niisku löysi piilevät porokoiran kykynsä ja olisi varmasti mielellään jäänyt niihin hommiin pysyvästi. Tulipa vietettyä tosi liikunnallinen häämatka, nyt vasta lihaskivut hellittävät. Yllättäen Niisku oli ihan innoissaan, kun sai juosta vapaana jatkuvasti pitkin tuntureita ja metsiä. Sen mielestä me olemme tuskallisen hitaita.

Vielä jäi kokematta Ametistikylpylä ja pitäisi varmaan käydä jonkinlaisella safarilla, siellä oli niitäkin joka sorttia. Näin kesäaikaan Luostolla oli hiljaista, kun ei ole sesonki, joten monta paikkaa oli kiinni, harmi. Olemme suunnitelleet reissua syksymmälle veikan ja hänen tyttöystävänsä kanssa, koiria unohtamatta. Silloin paikalla saattaa olla enempi elämää. Ollapa ihan ikioma mökki Luostolla, voi sitä onnea!

Matkamuistoja ostimme aika vähän, lahjan vanhemmilleni (enkä kerro mikä se on, kun ei tiedä josko he sattuvat lukemaan tätä, hähää), Helinää odottaa muutama luunappi, siis poronsarvesta tehtyjä nappeja noitarumpukuvilla, kun Helinä ymmärtääkseni tykkää ommella. Sain Inssiltä akaattisydämen nahkanyörissä ja ostin vuorostani Inssille valitsemansa sinisen metallisen poroavaimenperän, millä saa myös sihautettua kruunukorkkeja. Sorruin vielä siniseen lasisydämeen puuvillanyörissä. Olen heikkona sydän(kaula)koruihin, ehkä asiaan vaikuttaa vasemmassa olkapäässäni komeileva pikkuinen sydäntatuointi. Toisaalta, pidän kaikenlaisista koruista... Olenhan harakka.

Ai niin, anonyymitkin voivat nykyään kommentoida tänne, tosin ne kulkeutuvat näkyviin valvovien silmien alta, joten mitä tahansa tänne ei kannata postailla. Minä luotan teihin.

Akaattisydän kaulalla jään odottelemaan saunan lämpiämistä ja haaveilemaan uudesta reissusta Luostolle. Häämatkalla saunan jälkeen nautittiin pakastimessa käyneistä laseista alkoholitonta mansikkakuoharia takkatulen ääressä, pikkuisenko romanttista!