Olen vanhemmillani käymässä, oman vanhan huoneeni uumenissa. Tuon lampun sain kun olin pieni, tuossa on ensimmäinen nukkeni, tuon hyllyn teki pikkuveljeni, tässä huoneessa olen parantanut maailmaa ja puhunut pojista rakkaiden ystävieni kanssa. Erityisesti niistä pojista, voi mahdoton. Tulee ikävä lukioaikoja, sitä huolettomuutta, aikuisuuden kynnystä. Lukiossa tapasin bestikseni, sielunsiskoni R:n.
Nyt siis malja meille tytöille! Ja listaan omia mielijuttujani tyttöjen vaaleanpunaisesta glittermaailmasta. Lempivärini on sentään musta. Mutta pinkin puhelimen voisin ottaa koska vaan!
Meikit, kosmetiikka. Jos miehen kylpyhuoneen kaappi tursuaa purkkeja, purnukoita ja hiusvempaimia, häntä katsotaan takuulla kieroon, ellei hän pidä kotonaan kauneussalonkia.
Vaatteet. " A closet full of clothes and I still got nothing to wear" Tämä onnistuu vain meiltä. Lisäksi tytöt ja naiset voivat käyttää niin farkkuja kuin kukkamekkojakin, valikoima on loputon. Mies näyttäisi kukkamekossa vähintään omituiselta, mutta nainen voi ihan huoletta käyttää miehensä vaatteita ja näyttää niissä vieläpä hyvältä. Etenkin juhlissa on huippua voida liihotella ympäriinsä naisellisessa sifonkiunelmassa, morsiuspuvusta puhumattakaan!
Koskaan ei voi olla liikaa laukkuja, kenkiä, korvakoruja tai vaatteita, vaikka ne kaikki miehen mielestä olisivatkin saman näköisiä, mutta sinä tiedät ettei niin ole.
Hömppä. Siis lehdet, kirjat, leffat... Ei aina tarvitse olla niin vakava. Joskus kevyt lukeminen tai katseltava on hyväksi. Kesääni kuuluu kokoelma hömppänovelleja ja tunnustan omistavani ison kasan naistenlehtiä kahdella kielellä, tulee samalla pidettyä yllä kielitaitoa. Tosin en omista ainoatakaan ruotsinkielistä lehteä, lontoon murretta vaan kotimaisen lisäksi.
Mainittakoon erikseen vielä ihanat romantiikkaa pursuavat klassikot, kuten Humiseva harju ja Ylpeys ja ennakkoluulo, tunnustan että olen vai tutustunut jälkimmäiseen ja siihenkin elokuvamuodossa. Marie Antoinette, The Dutchess ja Young Victoria on nähty miljoona kertaa. Ne on hyviä. Lisäksi olen ahminut Laura Honkasalon Tyttökerhon varmaan yhtä monta kertaa, se on yksi lempparikirjoistani ikinä.
Viimeisenä, the obvious:
SATC! Lähes kaikkien miesten parjaama sarja, jota allekirjoittanut rakastaa. Tavoitteena on pitää joskus maratoni, kasvonaamio ja Carrie. Tämä on yksinkertaisesti hyvä, lentäviä lauseita, huumoria, kauniita maisemia ja asuja, ystävyyttä, elämän iloja ja suruja, ihmissuhteiden kiemuroita hyvässä ja pahassa. Carrien, Mirandan, Samanthan ja Charlotten toilailut eivät vanhene, ne tuovat joskus mieleen rakkaat ystäväni, miten itse kukin on tehnyt hassuja, noloja, outoja ja erikoisia juttuja, vaikka mikä olisi, tosiystävät ovat aina rinnalla. Kukapa meistä ei olisi joskus samaistunut yhteen tai useampaan SATC-neitoseen?
Siksi se vaan on niin hyvä ja tyttönä on kiva olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti