Olen väsynyt. Todella väsynyt, haukottelen kohta leukani sijoiltaan. Sitä se viikonloppureissailu teettää. Kävimme Inssin kanssa visiitilla vanhempieni luona, meitä oli odotettu kovasti. Samoin itse olin toivonut jo jonkun aikaa että pääsen kotipuoleen. Mukava reissu taas kerran, kotiin on aina hyvä mennä. Toki oma alppimajamme on myös minulle tärkeä ja turvallinen paikka, vaikkakin estetiikaltaan aika... Vajaa. Yksi kissoistamme on ilmaissut tyytymättömyytensä yläkerran tapettiin kiskaisemalla siitä suikaleen irti. Onhan se melko tylsä, myönnetään. Ollapa sitä rahaa niin pistäisin kämpän uuteen uskoon heti paikalla. Harmikseni olen unohtanut osan suuresta sisustussuunnitelmasta (TM).
Tulevaisuudessa minua saattaa odottaa uusi ura "it-aspana". Huomenna käyn kokeilemassa käytännön taitojani ja tutustumassa firman tuotteeseen. Kuulemma mielellään minut palkkaisivat ja nähtävästi olen saanut jalkani oven väliin. Hiukan jännittää, sillä en ole kovin hyvä teknisten laitteiden parissa omasta mielestäni. Toivottavasti kaikki menee hyvin, sain töitä tai en. Kaikella on tarkoituksensa. Koskaan ei tiedä mitä on tulossa.
Juhliakseni puolessa vuodessa tiputettua kahtakymmentä kiloa, haluaisin uusia vaatteita, uuden tatuoinnin. Napakorun olen luvannut itselleni heti kun saan tuon pömppövatsan pois. Inssihän ei ymmärrä viehätystäni tatuointeihin, lävistyksiin ja pvc-vaatteisiin. Enkä ole edes kiinnostunut sadomasokismistä. Hui.
Onneksi tiistaina on bänditreenit ja unohdan muun maailman 2,5 tunniksi. Miten rakastankaan laulamista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti