Töherryksiä

Innostuin pitkästä aikaa piirtämään, eli sotkemaan paperia. Tulokset näette alla, mutta turha kommentoida "ihan paskoja" tai muuta fiksua, ei mene julkaisuun. Töherryksiä, olkaa hyvä.

Jos tunnistatte nämä hemmot, niin hyvä. Jos ette... No ei sitten.

Tavis, mä olen tavis! Tai ainakin himoshoppaaja.

Augh. Olen taas ollut laiska bloggaaja ja laiska kuvaaja. Pahoitteluni!

Viime aikoina olen kotiuttanut läjäpäin tavaraa, etenkin vaatteita. En tiedä mistä tämä johtuu, lienen markkinoinnin ja turhamaisuuden uhri. Oli mikä oli, rahaa on palanut ja vastineena paljon kivoja asioita. Se onkin kiva, sillä elämä on ollut monelta suunnalta aika raskasta, esimerkiksi rakas pikkuveikkani on saikulla työtapaturman vuoksi, eikä ollut mikään pieni juttu, luita on murtunut ja nahkaa rullalla. Onneksi veikka alkaa olla paremmassa voinnissa ja isosiskokin voi huokaista. Ainakin vähän, olen tyytyväinen kunhan veikka on täysin parantunut.

Siirrytään iloisempiin asioihin! Materiahömppää ja sokerihumalaa!

Ensiksi ystävämme Kontti, viimeisin reissu toi iloisen yllätyksen, siipalle sarjakuvia ja minulle Rosetta Kiven Pomo on pahin. Hauska kirja, jospa saisin luettua sen tämän vuoden aikana.

Lähikirpparilta löysin Katja Kallion Kuutamolla, eli se leffa on tehty tämän kirjan pohjalta. Leffa on aivan ihana, kuten aiemmin olen hehkuttanut, ja pokkarini vaikuttaa hyvältä, olen lukutyössä vasta aivan alkutekijöissään, joten katsotaan mihin suuntaan se lähtee. Samaisella kirpparilla oli myös houkuttelevia dvd-bokseja, mutta jätin ne vielä sinne.

Sitten seuraa kenkiä. Minun nääs piti hankkia uudet ballerinat puhkikulutettujen tilalle. Satuin ruokaostosten yhteydessä Limingantullin Prisman kenkähyllylle, eikä mieleisiä läpsyttimiä löytynyt. Sporttipuolelta taas bongasin jotain ihan muuta.

Merrell Pace Glove, barefoot-tossut, nuo takimmaiset, edessä jälkikasvun ihan ekat pompottimet. Kuitenkin, kotiutin siis lenkkarit, tai jotain siihen suuntaan. Barefootkengät ovat siitä jännät, että ne jumppaavat jalan lihaksia ja voivat näin auttaa ylipronaatioon, eli suomeksi kieroihin nilkkoihin. Minullahan on kierouden lisäksi löysyyttä nilkoissa, eli olen erittäin altis venähdyksille sun muille vammoille ja rakas rämänilkkani on oikutellut viime aikoina hyvin paljon. Olen muutaman käyttökerran jälkeen ihan myyty kyseiselle keksinnölle, ne nimittäin toimivat! Barefootit jalassa ovat jopa minunkin nilkkani suorassa. Ei uskoisi.

Niinpä ballerinojen metsästäminen jatkui, samalla haettiin siipalle uusia kenkiä ja Raksilan Top Sportista löysin itselleni nämä:

Merrel Whirl Glove. Kyllä, ne ovat ruskeat. Koska mustia ei ollut ja ne tuntuivat hyviltä jalassa, eivätkä valkoiset houkutelleet. Niinpä sorruin ruskeisiin kenkiin, olen siis ottanut askeleen tavisten suuntaan. (ei tarvitse ottaa vakavasti) Nämä kyseiset läpyskät ovat myös barefootit ja ovat ehtineet tehdä pienen rakon jalkaani erään shoppailureissun kunniaksi. Auts.

Mutta nyt nousee esiin first world problem, eli FWP. Ruskeat kengät vaativat ruskean laukun! Aaargh!
Ei muuta kun metsästämään. Suunnistin perheen kanssa Second hand storeen, siellä työskentelee ihana Elvenpath Haltijapolulta. Oli ihan huippua törmätä pitkästä aikaa ja höpötellä. Laukkua ei löytynyt, yksi mieluinen ehti karata aivan nenän edestä, mööö! Mutta, löysinpä mekon ja vyön, jee. Ei ole mitään käsitystä missä voisin käyttää mekkoa, on sellainen olkaimeton musta ja lyhyt prinsessapitsihörhelö. Onneksi juhlia pukkaa ja ehkä joskus keikkaakin. Vyö on myös musta, tekomokkainen patellaviritys, eli ns tissivyö. Juuri sellaista olen hakenutkin henkalta tilatun pitkän mekon kaveriksi. Hintaa mekolle ja vyölle tuli 10,40, ei paha.

Laukku löytyi lopulta Laukkumaailmasta. Veskasta ei ole kuvaa, mutta onhan se hieno. (ja meikäläisen mittapuulla aika hintava) Oikea tilaihme, kun kerta raahaan mukanani puolta omaisuudestani. Nyt on sitten ruskeille kengille ruskea laukku kaveriksi. Iips.

Huh. Lisäksi olen kasvattanut garderobiani sillä mainitulla henkan mekolla, kahdella perustopilla, mustalla collegella, mustilla pillifarkuilla ja mustalla bleiserillä, joka on kaksi kokoa pienempi kuin mitä olen yleensä käyttänyt, jippii! Kyllä nyt kelpaa.

Hullut Päivät, tittidittidii

Kävinpä minäkin ihmisvilinässä tukehtumassa. Ja käytin rahaa, muovi vain lauloi kassavirtojen kanssa. Kovin suuri saaliini ei ollut, toisaalta ei mielessä ollutkaan mitään ihmeellistä, yksi pokkari jäi vähän kaivelemaan, mutta tuskinpa ehtisin sitä lukemaan, joten jääköön muille.

Mitäkö sitten ostin? Tadaa!

Ipanalle melua pitävä kirja, äidille kuivasampoota, Tangle Teezer ja pari levyä, Volbeat ja ihana Viikate, kyseistä Petäjäveräjät-kiekkoa olen kuolannut jo kauan. Teezereitä ostin kaksi, toinen rakkaalle äidilleni. Toki mukaan lähti kassillinen ruokaa, mutta en ala kuvaamaan leipäpussia ja rahkapurkkia sun muuta. Tuskinpa ne ketään edes kiinnostavat.

Nyt lienee hyvä tilaisuus nauttia päiväunista pienen tuhisijan vieressä. Kelpaa!

Je ne regrette rien!

Vähäisiksi ovat jääneet taitoni fransmannien kieltä kohtaan. Ehkä voisi jossain välissä kaivaa uskolliset lukion oppikirjat esille ja kerrata, tiedä vaikka muistaisin jotain. Pakko myöntää että ranska on jostain syystä ollut minulle vaikea kieli, vaikka noin muuten kielissä pärjäänkin mainiosti.

Innostuin ompelemaan sen mainitun toisen tyynynpäällisen ja siitä tuli ihan kelvollinen, aikaa meni ipanan lounaan verran. Kiva näpertää ja säveltää jos jonkinlaista, seuraava projekti voisi olla vaikkapa hame, paidan tuunausyritys tai vetoketjullinen pussukka, mistäpä tuon tietää. Ja ipanan mollamaija tarvitsee mekkoja, kun semmoinenkin on kerta ostettu. Huomasin sen Zeppeliinin Henkalla ja ipana ihastui siihen, pakkohan se oli ostaa. Samassa kauppakeskittymässä vaanii Metsola, sieltä ostin isohkon palan joustofroteeta, siitä on suunnitelmissa tehdä ipanalle mekko ja lippis, toki mollamaijalle (jonka nimi saattaa ehkä mahdollisesti olla Hynni) pitää myös ommella siitä kankaasta mekko. Lisäksi kangashyllyssä on kolmea eri trikoota ja tyynynpäällisiin käytetyn palan puolikas. Materiaalia siis on, taitoa aika paljon vähemmän. Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn, vai miten se menikään.

Tässä kuitenkin se toinen kötöstys:

Kuva taattua i-lelulaatua. Kovasti syyhyttää päästä ompelemaan! Ostin jopa Martha Stewartin kirjan aiheesta ja samalla pohdin kuinka alas voi ihminen vajota. Se siitä uskottavuudesta! Ei vaiskaan, kiva omistaa muutama kirja aiheesta ja Martta on ilmeisesti niin turkasen kätevä emäntä ettei tosikaan. Toki netti ja google auttavat, mutta ne eivät korvaa oikeata painettua sanaa. Haluan omistaa monenlaisia kirjoja. Keittokirjoja onkin hyllyssä jo hyvä läjä, lisää ottaisin ilomielin. Korukirjoja en muuten omista ollenkaan, ehkä voisi hankkia yhden tai kaksi. Ollapa sitä kyhnyä niin hankkiutuisin ihan julmetulle shoppailureissulle ja voi sitä sokerihumalaa sen jälkeen!

Tänään alkaneet Hullut Päivät houkuttelevat jossakin määrin, ipanan kanssa on todella mukava liikkua kaksin, mutta keskusta on tässä kohtaa se ongelma. Mennäkö bussilla vai omalla autolla? Ihanan kallioparkin rakennustöiden vuoksi osa parkkipaikoista on mennyt sen sileän tien ja loput ovat toisinaan aikamoisen kiven alla, kiva sitten rällätä ympäriinsä yhden vaivaisen ruudun tähden! Bussilla ajeleminen on tietenkin ympäristöystävällisempää, mutta sitoo aikatauluihin ja säilytystilaa on tasan vaunujen tavarakorin verran. Oma auto vetää yllättäen aika paljon yhtä sun toista, esimerkiksi takakonttiin mahtuu noin kymmenen banaanilaatikkoa, on kokeiltu!

Make it so, Number One

Osa teistä arvaakin jo mitä kulttisarjaa olen tuijotellut pikkuisen seurassa viime aikoina. Toinen vinkki: Kapteeni Picard. Heh, heh.

Ipana kasvaa kuin rikkaruoho. Vallan hirmuista vauhtia ja minä kauhistelen vieressä, aarteeni seisoo ja kävelee tukea vasten, höpöttää, konttaa ja ryömii. Leikkii kurkistusleikkiä loputtomiin, kikattaa ja käkättää. Minun sydämeni pakahtuu onnesta, saan viettää jokaisen päivän tuon ihanan ihmispennun seurassa, joka tutustuu maailmaan ja oppii koko ajan uutta. Maailma on hänelle auki ja ihmeellinen.

Kevät on tullut ja siksi valoa riittää iltaan asti, ihanaa! Uusi nahkatakkini on pääsyt ulkoilemaan ilman lämmettyä, siihen ei tartu elukoiden miljoonat kirjavat ja äärimmäisen näkyvät karvat kuten uskolliseen villakangastakkiini. Harmi vaan kun uusi tukka on edelleen useimmiten ponnarilla ja naama meikittä, ei varsinaisesti näyttävää. Kävin viimeinkin kynittävänä ja tukkaa lähti aivan hirmuisesti, kuivaa hamppukorppua. Nyt pituutta on 5-10 senttiä vähemmän, kerroksia ja pitenee taakse, värinä musta ja alla tumma punainen. Kovasti piristi kotiäidin mieltä kun pääsi pitkästä aikaa saksittavaksi.

Koska omistan ompelukoneen, päätin pitkästä aikaa kaivaa sen esiin. Ikeasta ostettu kangas muuntui kirpparinappien kanssa tyynynpäälliseksi. Kaavaa ei ollut, vaan sommittelin sen omaa kieroa mielikuvitustani käyttäen, visio oli ennestään, mutta pelkäsin toteutuksen olevan mahdoton. Tyyny on  oikeasti pinkki ja siinä on strasseja, sain sen aikanaan lahjaksi rakkaalta veljeltäni. Utelias ipana on onnistunut irrottamaan siitä strasseja, joten jo turvallisuuden vuoksi oli aika laittaa kone laulamaan. Tässä alkutilanne:

Ja lopputulos (plus meikäläisen kännykkä):

Olen tyytyväinen tulokseen, toki parantamisen varaa on ja paljon, mutta ottaen huomioon etten ole koskaan ommellut mitään vastaavaa, ei voi odottaakaan ihan täydellistä suoritusta. Alkuperäinen suunnitelma muuttui sen verran, että laitoin vain kolme nappia kuuden sijaan. Nyt samoja nappeja riittää toiseenkin! Tosin sillä erolla, ettei toiseen versioon tule tuota läppää, vaan siitä tulee ns. kirjekuorimalli, jonne tyyny pujotetaan kuin tavallisimmissa malleissa on tapana. Tämä ensimmäinen on siis vähän niin kuin laukku. Ompeluitsetuntoni nousi sen verran, ettei pelota kokeilla samaa uudestaan ja miksipä en tekisi vaatteita, suunnitelmia on!

Saumurilla olen huristellut vain pipoja, ongelmana on langankireys, tai joku muu. Kiva kun en tiedä, onneksi Elvenpath uhkaili tulla auttamaan. Myös Helinän kanssa olen suunnitellut ompeluseuran kokoontumista, voi hyvänen aika kun pää on täynnä ideoita, mutta osaaminen on vähän toinen juttu. Harjoittelemalla oppinee. Ehkäpä ystävämme google tulee apuun ja sekoittaa päätäni lisää!

Onnea sankarille

Ei mulla muuta.

Ättä!

Pieni ihminen toistelee usein ättä. Tarkoittaakohan se äitiä? Entä onko mystinen titii sittenkin isi? Myös ommom, mämmä, dät dät ja muut vastaavat kiekaisut ovat meillä usein kuultuja. Juttua ipanalla riittää, vaikka yhteistä kieltä ei olekaan. Mutta samapa tuo. Vekaran sekalaiset selvitykset ovat erinomaista kuunneltavaa.

Olen tuhlannut itseeni taas kerran. Hyi.
Ei riitä että tilasin saumurin, joka maksoi luonnollisesti kolminumeroisen summan. Ehei. Ostin farkut, maksoivat kympin. Sekä kolme mustaa neuletta, yhden valkoisen, kaksi kaulakorua, meikkejä.... Auuh. Alkoi ahdistaa. Toki tyttärellekin olen ostanut yhtä sun toista, olen huomannut olevani täysin voimaton lastenvaatteiden edessä. Etenkin värit ja kuviot ovat lähes kohtalokkaita. Sekoan aina.

Koska olohuoneessamme kököttää uusi tv-taso, koitan muiluttaa uusia tuulia sisustukseen. Haluan vaihtaa kaikki hyllyt valkoisiksi. Miksi? Jaa-a. Valoisuus lienee selitys. Haaveilen maalikerroksista ja tapeteista, taas vaihteeksi.

Eilinen reissu länsinaapuriin kevensi tuntuvasti kukkaroa, olipahan pikkuihmisen ihan ensimmäinen reissu ulkomaille. Perheen pienin jaksoi aivan uskomattoman hyvin istua ostoskärryissä ja ihmetellä ihmisvilinää. Vasta hetkeä ennen kotimatkaa iski väsymys ja kitinä alkoi. Ikää viikon vajaa 8 kuukautta, vauvavuosi on pian ohi.

Nyt on siis koettu Ikean ihmemaa lapsiperheenä, tosin lapsi on sen verta pieni, ettei juurikaan viihdykettä kaipaa. Mutta pisteet Ikealle ravintolan syöttötuolivuoresta, muoviaterimista (tosin tarvitut lusikat puuttuivat, tsot tsot) ja ruokalapuista. Ainakin pikkuneiti oli aivan innoissaan kun sai paukuttaa pieniä käsiään syöttötuolin tarjottimeen ja leikkiä hienoilla kertakäyttöisillä ruokalapuilla. Pienet näppärät sormet ovat nääs hyvin taitavia irrottamaan sen lapun kaulalta ja heiluttamaan sitä ympäriinsä innostuneen kiljahtelun säestyksellä.

Tämä päivä on mennyt toipuessa eilisestä, viisaina kokosimme eilen ostetut huonekalut, työpöytä ja aputaso, korivaunu, keinutuoli ja lopuksi kaikkein ärsyttävin, laatikko kirjahyllyyn. Tauluja kotimme seinille on tulossa vaatimattomat reilu 20 kipaletta, nyt vaan pitää päättää minne ne tunkee. Keittiön seinälle jo sommittelin mukamas kätevänä kollaasin postikorteista, joista osa menee eilen ostettuihin kehyksiin, joten uusiks meni.

Ai niin, ostin itselleni möhkäleen nimeltä saumuri. Singerin karvalakkimallinen järkäle, jonka kanssa en ole vielä kovin kaveria, mutta opettelen. Ensimmäiseksi yritykseksi ajattelin tehdä ipanalle trikoopipon. Näin päiväuniaikaan sen sitä viitsi tehdä, vaan nautin hiljaisuudesta ja selaan blogeja.

Elämä on aika hyvällä mallilla, etten sanoisi.