Ipana kasvaa kuin rikkaruoho. Vallan hirmuista vauhtia ja minä kauhistelen vieressä, aarteeni seisoo ja kävelee tukea vasten, höpöttää, konttaa ja ryömii. Leikkii kurkistusleikkiä loputtomiin, kikattaa ja käkättää. Minun sydämeni pakahtuu onnesta, saan viettää jokaisen päivän tuon ihanan ihmispennun seurassa, joka tutustuu maailmaan ja oppii koko ajan uutta. Maailma on hänelle auki ja ihmeellinen.
Kevät on tullut ja siksi valoa riittää iltaan asti, ihanaa! Uusi nahkatakkini on pääsyt ulkoilemaan ilman lämmettyä, siihen ei tartu elukoiden miljoonat kirjavat ja äärimmäisen näkyvät karvat kuten uskolliseen villakangastakkiini. Harmi vaan kun uusi tukka on edelleen useimmiten ponnarilla ja naama meikittä, ei varsinaisesti näyttävää. Kävin viimeinkin kynittävänä ja tukkaa lähti aivan hirmuisesti, kuivaa hamppukorppua. Nyt pituutta on 5-10 senttiä vähemmän, kerroksia ja pitenee taakse, värinä musta ja alla tumma punainen. Kovasti piristi kotiäidin mieltä kun pääsi pitkästä aikaa saksittavaksi.
Koska omistan ompelukoneen, päätin pitkästä aikaa kaivaa sen esiin. Ikeasta ostettu kangas muuntui kirpparinappien kanssa tyynynpäälliseksi. Kaavaa ei ollut, vaan sommittelin sen omaa kieroa mielikuvitustani käyttäen, visio oli ennestään, mutta pelkäsin toteutuksen olevan mahdoton. Tyyny on oikeasti pinkki ja siinä on strasseja, sain sen aikanaan lahjaksi rakkaalta veljeltäni. Utelias ipana on onnistunut irrottamaan siitä strasseja, joten jo turvallisuuden vuoksi oli aika laittaa kone laulamaan. Tässä alkutilanne:
Ja lopputulos (plus meikäläisen kännykkä):
Olen tyytyväinen tulokseen, toki parantamisen varaa on ja paljon, mutta ottaen huomioon etten ole koskaan ommellut mitään vastaavaa, ei voi odottaakaan ihan täydellistä suoritusta. Alkuperäinen suunnitelma muuttui sen verran, että laitoin vain kolme nappia kuuden sijaan. Nyt samoja nappeja riittää toiseenkin! Tosin sillä erolla, ettei toiseen versioon tule tuota läppää, vaan siitä tulee ns. kirjekuorimalli, jonne tyyny pujotetaan kuin tavallisimmissa malleissa on tapana. Tämä ensimmäinen on siis vähän niin kuin laukku. Ompeluitsetuntoni nousi sen verran, ettei pelota kokeilla samaa uudestaan ja miksipä en tekisi vaatteita, suunnitelmia on!
Saumurilla olen huristellut vain pipoja, ongelmana on langankireys, tai joku muu. Kiva kun en tiedä, onneksi Elvenpath uhkaili tulla auttamaan. Myös Helinän kanssa olen suunnitellut ompeluseuran kokoontumista, voi hyvänen aika kun pää on täynnä ideoita, mutta osaaminen on vähän toinen juttu. Harjoittelemalla oppinee. Ehkäpä ystävämme google tulee apuun ja sekoittaa päätäni lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti