Pieni ihminen toistelee usein ättä. Tarkoittaakohan se äitiä? Entä onko mystinen titii sittenkin isi? Myös ommom, mämmä, dät dät ja muut vastaavat kiekaisut ovat meillä usein kuultuja. Juttua ipanalla riittää, vaikka yhteistä kieltä ei olekaan. Mutta samapa tuo. Vekaran sekalaiset selvitykset ovat erinomaista kuunneltavaa.
Olen tuhlannut itseeni taas kerran. Hyi.
Ei riitä että tilasin saumurin, joka maksoi luonnollisesti kolminumeroisen summan. Ehei. Ostin farkut, maksoivat kympin. Sekä kolme mustaa neuletta, yhden valkoisen, kaksi kaulakorua, meikkejä.... Auuh. Alkoi ahdistaa. Toki tyttärellekin olen ostanut yhtä sun toista, olen huomannut olevani täysin voimaton lastenvaatteiden edessä. Etenkin värit ja kuviot ovat lähes kohtalokkaita. Sekoan aina.
Koska olohuoneessamme kököttää uusi tv-taso, koitan muiluttaa uusia tuulia sisustukseen. Haluan vaihtaa kaikki hyllyt valkoisiksi. Miksi? Jaa-a. Valoisuus lienee selitys. Haaveilen maalikerroksista ja tapeteista, taas vaihteeksi.
Eilinen reissu länsinaapuriin kevensi tuntuvasti kukkaroa, olipahan pikkuihmisen ihan ensimmäinen reissu ulkomaille. Perheen pienin jaksoi aivan uskomattoman hyvin istua ostoskärryissä ja ihmetellä ihmisvilinää. Vasta hetkeä ennen kotimatkaa iski väsymys ja kitinä alkoi. Ikää viikon vajaa 8 kuukautta, vauvavuosi on pian ohi.
Nyt on siis koettu Ikean ihmemaa lapsiperheenä, tosin lapsi on sen verta pieni, ettei juurikaan viihdykettä kaipaa. Mutta pisteet Ikealle ravintolan syöttötuolivuoresta, muoviaterimista (tosin tarvitut lusikat puuttuivat, tsot tsot) ja ruokalapuista. Ainakin pikkuneiti oli aivan innoissaan kun sai paukuttaa pieniä käsiään syöttötuolin tarjottimeen ja leikkiä hienoilla kertakäyttöisillä ruokalapuilla. Pienet näppärät sormet ovat nääs hyvin taitavia irrottamaan sen lapun kaulalta ja heiluttamaan sitä ympäriinsä innostuneen kiljahtelun säestyksellä.
Tämä päivä on mennyt toipuessa eilisestä, viisaina kokosimme eilen ostetut huonekalut, työpöytä ja aputaso, korivaunu, keinutuoli ja lopuksi kaikkein ärsyttävin, laatikko kirjahyllyyn. Tauluja kotimme seinille on tulossa vaatimattomat reilu 20 kipaletta, nyt vaan pitää päättää minne ne tunkee. Keittiön seinälle jo sommittelin mukamas kätevänä kollaasin postikorteista, joista osa menee eilen ostettuihin kehyksiin, joten uusiks meni.
Ai niin, ostin itselleni möhkäleen nimeltä saumuri. Singerin karvalakkimallinen järkäle, jonka kanssa en ole vielä kovin kaveria, mutta opettelen. Ensimmäiseksi yritykseksi ajattelin tehdä ipanalle trikoopipon. Näin päiväuniaikaan sen sitä viitsi tehdä, vaan nautin hiljaisuudesta ja selaan blogeja.
Elämä on aika hyvällä mallilla, etten sanoisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti