Tiedättekö sen tunteen kun suoraan sanoen vituttaa niin että itkettää? Se tunne iski keskiviikkona purkaessani vinoon mennyttä tikkiä. Huomasin reiän. Ompelukseni rinnassa on iso reikä. Kissa on syypää, en tiedä mikä niistä, mutta on kuitenkin. Samoin toinen hiha oli mallia reikäjuusto. Halusin pahimmassa kiukkupuuskassani silpoa mekontekeleen tunnistamattomaksi tai tuikata sen näyttävästi tuleen. Noh, raakile on ja pysyy kammiossani, siitä tulee joskus maailmassa hame. Sovitaan niin.
Koska mekko meni reisille, piti äkkiä kehittää toinen tilalle. Joten Ideaparkiin ja alennusmyynteihin. Lopulta löysin sieltä mistä en halua ostaa, eli Henkalta, persikanvärisen maksimittaisen sifonkirätin. Ei maksanut paljoa, joka oli niitä harvoja vaatimuksia mekkoa kohtaan. Ärsyttää.
Noh, mekko palveli ja otti vastaan aika monta tahraa. Nyt samainen kolttu majailee pyykkikorissa. Kuitenkin itse juhlat olivat onnistuneet ja Elpukin jaksoi hurmata kansaa vierailumme ajan. Meikäamatsoni pääsi nuohoamaan nuotinvieruksia, kun äkkiä lavalta kuulutettiin "Tulepa Phoenix tänne lavalle ja vetäise meiän (eli bändin) kanssa Fool for your loving!" Vedinhän minä, täydestä sydämestäni, Elpu oli ennen meikäläisen äänen kuulumista vetänyt kiltisti sikeitä rattaissaan, mutta silmät rävähtivät auki heti kun korviin kantautui tuttua laulua. Lapsiparkaa on siis kidutettu meillä musiikillisesti ennenkin. Tulkinnastani pidettiin ja sain positiivista palautetta, eräs vieras kertoi saaneensa kylmiä väreitä, oletan ettei kauhusta. Kiitos siis pojat siellä lavalla, teitte minut hyvin iloiseksi!
Muutenkin koko reissu oli onnistunut supistuksista ja kolotuksista huolimatta, hotelli oli hyvä ja voisin mennä sinne toistekin, kyseessä siis Norlandia. Suosittelen. Ruoka oli hyvää, ilmat suosivat, ostin muutamia kivoja juttuja, sekä tietty sain mukaan roppakaupalla hyviä muistoja. Perheen ensimmäinen yhteinen kesälomareissu. Elpulla oli kivaa, vaikka aina ei saanutkaan tehdä kuten huvitti. Kääpiön mielestä kaikkein hauskinta taisi olla Koskikeskuksen leikkipaikka, tai yleensäkin kaikki liukumäet missä vain. Oli varmasti myös kivaa syödä jätskiä joka päivä ja hyppiä sängyllä. Automatkat taas olivat Elpusta vähemmän kivoja, kun joutui istumaan paikallaan ja tyhmä iPad ei aina halunnut viihdyttää halutulla tavalla eikä äiti voinut istua takapenkillä. Mokoma vielä ajoi välin Viitasaari-Pyhäjärvi, ettäs kehtasi.
Jospa pääsisin pian takaisin Tampereelle ja lauluhommat kelpaisivat myös. Mansessa tutustuin liikkeeseen nimeltä Tiger ja se on saatava tännekin! Sinne jäi vielä monen monta kivaa juttua, ostin sentään naulakon, magneetteja jääkaapinoveen ja koriin ilmestyi vielä kirja Elpulle, tiimalasia muistuttava turhakehärpäke sekä saippuakuplapyssy. Lapseni kun rakastaa saippuakuplia enemmän kuin vanhempiensa keuhkot kestävät. Olen heikkona edesmenneen Tiimarin sukulaisiin ja Tiger on ihan mahtava, näin kertakokemuksen perusteella. Onneksi edes Indiska tulee ensi vuonna tänne, jee.
Nyt palataan arkeen ja jatketaan odotusta, kohtahan tämäkin on ohi. Enää 2 ja puoli kuukautta. Tai 76 päivää. Hui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti