(kuva we heart it)
Tänään käytiin koko perheellä tsekkaamassa uusin osallistuja oululaisessa kirpparitarjonnassa, Vadelmatarha. Tosi kiva paikka, mennään ehdottomasti uudestaan. Nyt meillä on sitten tuplarattaat, tai kaksosten-/sisarusrattaat, miten vain. Kuitenkin 40€ lähti tililtä ja kiesit siirtyivät meille, ne odottelevat käyttöä varastossa, toivon mukaan toinen käyttäjä saapuu maailmaan vasta syyskuussa eikä keksi kokeilla varaslähtöä kuten isosiskonsa.
Nyt siis on kaikki vauvahankinnat tehty, eli tuplarattaat, haalari ja autokin vaihtui. Oma rakas Kurttuni on vielä keskuudessamme, ainakin ensi vuoteen, luulisin. Heinäkuussa koko meidän perhe pakkautuu Volvoon ja huristelee Tampereelle! Ou jee! Reissun syynä on aviopuolison bändikaverin häät, jonne menemme edustamaan ja porukan partaleuka soittaa myöhemmin samoissa kemuissa bassoa. Joten pinkinsävyinen kepakko nimeltä Charvel ja siihen sopiva nuppi lähtevät mukaan muiden kamojen mukana. Minä tarvitsen juhlamekon. Mallia puolijoukkueteltta. Josta päästäänkin hyppäämään aiheeseen nimeltä äitiysvaatteet, ompelu ja osaamattomuus...
Siis, tarve mekolle on ihan oikea. En omista sen mallista juhlamekkoa, johon mahtuisi iso maha ilman ratkeavia saumoja tai Texasin kokoisia hikiläikkiä. Ensin menin selaamaan nettikauppoja, joiden välityksellä iski karu totuus. Äitiysvaatteet ovat kalliita. Paitsi jossain HenkkaMaukalla, jonka kassaan en enää haluaisi kantaa vähiä eurojani mediassa ilmitulleiden seikkojen sekä keskinkertaisen laadun vuoksi. Toki Henkalla oli edullisia ja kuvien perusteella nättejäkin mekkoja, mutta kuten edellä sanottu, ei kiitos. Lisäksi en halua ostaa mekkoa yhtä käyttökertaa varten, vaikka voihan sen aina myydä kirpparilla pois. Jos se halpismekko siis kestää sen muutaman tunnin rikkoutumatta.
Kuitenkin viime aikoina minuun on iskeytynyt vakava luoville ihmisille tyypillinen vika, tee-se-itse. Eli minä pienessä järjettömässä päässäni keksin että minähän ompelen sen mekon, eihän se niin vaikeaa voi olla! Hetken aivoriihen jälkeen visioin empire-linjaisen pitkän mekon, jota voisi käyttää myöhemminkin ja se täyttäisi vaaditut kriteerit, eli väljyys, mukavuus ja viileys. Myöhemmin vielä löysin pari käyttämättömiksi jäänyttä verhoa sopivan kesäisessä sävyssä (ei siis olleet mustia, gasp! Haluan noudattaa etikettiä ja visioni vaatii vaaleaa sävyä tällä kertaa). Juttelin vielä Inssin kanssa, koska verhot ovat tulleet meille anopilta ja yhdessä miehen kanssa tutkimme ne, löysimme kissankynsistä tulleita pieniä reikiä sieltä täältä ja totesimme ettei niille vaan ole paikkaa ikkunoissamme, joku kissa silppuaisi ne kuitenkin (eli diktaattori Pulla), joten mekkoon vaan. Elvenpath lupautui jeesaamaan tässä tehtävässä (hillittömän iso kiitos siitä jo nyt!), sillä omin päin en siitä tule selviämään. Mutta miettikää, säästän ihan törkeästi rahaa, mutta en hermoja, kangas löytyi omista varastoista, kaavoja saa kirjastosta tai parilla eurolla kaupasta, kone ja langat kököttävät omassa kammiossaan, tarvitsee ostaa jotain pikkuhilpettä, kuten vetoketju, ja siinä se! Palkkaahan en nosta itse itselleni tekemistäni kötöstyksistä, Elvenpathille en valitettavasti voi kustantaa kriisiterapiaa, mutta jos vaikka jätskit torinrannassa tai jotain vastaavaa? Name your price!
Haluttaisi niin ommella, virkata tai piirtää. Sain toissapäivänä valmiiksi varjostusharjoituksen, joka näyttäää tältä:
Pahoittelen tummaa kuvaa, mutta lyijykynäjäljellä on paha tapa kiiltää suorassa valossa. Kai tuosta jotain tulee. Seuraava on jo työn alla. Ja tässä ne kaksi, Baby(vasemmalla) ja Darling, jotka saivat seuraa torstaina.
Sweetie ja VixenMinx ovat kuvaamatta ja kiltisti omissa laatikoissaan, mutta kyllä te ne pääsette vielä näkemään. Samankaltaisia vehkeitä nekin, ei rotaryja. Jospa vaikka talvella pääsisi tikkaamaan appelsiinia tai jotain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti