Raskas elämä jatkuu, Elpu on taas/edelleen kipeä. Sydäntä särkee ja pahalta tuntuu. Syytä ei löydy, on vaan julmetun kova kuume jota hillitään Pronaxenilla ja Panadolilla. Tutkittu on, jossain määrin.
Nyt epäillään parvorokkoa, joka tietenkin on sikiöille vaaraksi, eli ei saa tarttua meikäamatsoniin.
Arkena tilanne oli parantumassa ja eilen se taas alkoi, kuume nousi ja nousi ja nousi. 40 astetta ja rapiat päälle. Itkua. Surua. Mikä ihme mun lastani, maailmani keskipistettä, vaivaa? Ja miksi taas Elpu? Miksei vaikka joku täysi ääliö aikuinen jossain? Varmasti maailmassa on ihmisiä jotka ihan oikeasti ansaitsevat syövät ja aivoverenvuodot sun muut riesakseen, ei lapset.
Onneksi lääkkeet purevat ja itkua tulee vain silloin kun vaikutus alkaa loppua ja uutta erää pitää tunkea puolipakolla suuhun. Arvatenkin pyydän ennen ja jälkeen sekä toimituksen aikana anteeksi, se vaan on pakko tehdä että helpottaa.
Toki Elpu hymyilee kun lääke vaikuttaa, istuu ihan kiinni kainalossa ja levittää legot hienoksi läjäksi keskelle olohuoneen mattoa. Tai katsoo ties monenneko kerran Pocoyoa, koska kipeänä saa. Kipeänä saa syödä herkkuja, kulkea hiukset pystyssä ja olla lellikkinä. Aamulla heräsin kun vierestä kuului lapsenäänellä "tässä ämmi, tässä titii" eli tässä äiti, tässä isi. Elpu osoitti kaikkia sängyssä olevia ja kertoi kuka on missäkin. Kuume alkoi nousta. Kamalaa kun ei tiedetä mikä Elpulla on, korvat, keuhkot ja suu ovat puhtaat, crp matala. Mutta kuume vaan nousee heti tilaisuuden tullen. Epäreilua!
Toki huushollissamme on ollut hyviäkin hetkiä, ei pelkkää turhautumisen ja surun itkua. Muistatteko Babyn?
Baby on elämäni ensimmäinen tatuointikone, halpa kiinalainen möhkäle, joka painaa suhteellisen paljon. Baby on ensimmäinen askeleeni kohti unelmaani, tatuoijaa. Se on haaveammattini. Eilen Baby sai ystävän ja lajitoverin joka sai nimekseen Darling. (pahoittelen kuvan puuttumista, se otos on mystisesti kadonnut...)
Darling on kevyempi ja sillä on takana kolme tekelettä. Sen runko on hopeanvärinen, Babyn on messinginsävyinen ja sen runko on paljon jykevämpi. Haluaisin kaiverruttaa molempiin niiden nimet ja mahdollisesti tehdä saman seuraavillekin.
Jospa joulupukki toisi minulle hienon rotarykoneen, se olisi hienoa se! Mutta hienointa olisi että Elpu tervehtyisi. Toivotaan ennen kaikkea sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti