I can hear it calling it the air tonight

Eilen juhlittiin Elvenpathia ja muita opintonsa päättäneitä, onnea siis ja kiitos Elvenpath kivoista juhlista! Muistelen tässä samalla Elvanpathin kanssa jaettuja kulttuurihetkiä tänä keväänä (eli Kaarlea, mmh). This reminds me of you, my friend:

(kuva we heart it)

Tänään käytiin koko perheellä tsekkaamassa uusin osallistuja oululaisessa kirpparitarjonnassa, Vadelmatarha. Tosi kiva paikka, mennään ehdottomasti uudestaan. Nyt meillä on sitten tuplarattaat, tai kaksosten-/sisarusrattaat, miten vain. Kuitenkin 40€ lähti tililtä ja kiesit siirtyivät meille, ne odottelevat käyttöä varastossa, toivon mukaan toinen käyttäjä saapuu maailmaan vasta syyskuussa eikä keksi kokeilla varaslähtöä kuten isosiskonsa.

Nyt siis on kaikki vauvahankinnat tehty, eli tuplarattaat, haalari ja autokin vaihtui. Oma rakas Kurttuni on vielä keskuudessamme, ainakin ensi vuoteen, luulisin. Heinäkuussa koko meidän perhe pakkautuu Volvoon ja huristelee Tampereelle! Ou jee! Reissun syynä on aviopuolison bändikaverin häät, jonne menemme edustamaan ja porukan partaleuka soittaa myöhemmin samoissa kemuissa bassoa. Joten pinkinsävyinen kepakko nimeltä Charvel ja siihen sopiva nuppi lähtevät mukaan muiden kamojen mukana. Minä tarvitsen juhlamekon. Mallia puolijoukkueteltta. Josta päästäänkin hyppäämään aiheeseen nimeltä äitiysvaatteet, ompelu ja osaamattomuus...

Siis, tarve mekolle on ihan oikea. En omista sen mallista juhlamekkoa, johon mahtuisi iso maha ilman ratkeavia saumoja tai Texasin kokoisia hikiläikkiä. Ensin menin selaamaan nettikauppoja, joiden välityksellä iski karu totuus. Äitiysvaatteet ovat kalliita. Paitsi jossain HenkkaMaukalla, jonka kassaan en enää haluaisi kantaa vähiä eurojani mediassa ilmitulleiden seikkojen sekä keskinkertaisen laadun vuoksi. Toki Henkalla oli edullisia ja kuvien perusteella nättejäkin mekkoja, mutta kuten edellä sanottu, ei kiitos. Lisäksi en halua ostaa mekkoa yhtä käyttökertaa varten, vaikka voihan sen aina myydä kirpparilla pois. Jos se halpismekko siis kestää sen muutaman tunnin rikkoutumatta.

Kuitenkin viime aikoina minuun on iskeytynyt vakava luoville ihmisille tyypillinen vika, tee-se-itse. Eli minä pienessä järjettömässä päässäni keksin että minähän ompelen sen mekon, eihän se niin vaikeaa voi olla! Hetken aivoriihen jälkeen visioin empire-linjaisen pitkän mekon, jota voisi käyttää myöhemminkin ja se täyttäisi vaaditut kriteerit, eli väljyys, mukavuus ja viileys. Myöhemmin vielä löysin pari käyttämättömiksi jäänyttä verhoa sopivan kesäisessä sävyssä (ei siis olleet mustia, gasp! Haluan noudattaa etikettiä ja visioni vaatii vaaleaa sävyä tällä kertaa). Juttelin vielä Inssin kanssa, koska verhot ovat tulleet meille anopilta ja yhdessä miehen kanssa tutkimme ne, löysimme kissankynsistä tulleita pieniä reikiä sieltä täältä ja totesimme ettei niille vaan ole paikkaa ikkunoissamme, joku kissa silppuaisi ne kuitenkin (eli diktaattori Pulla), joten mekkoon vaan. Elvenpath lupautui jeesaamaan tässä tehtävässä (hillittömän iso kiitos siitä jo nyt!), sillä omin päin en siitä tule selviämään. Mutta miettikää, säästän ihan törkeästi rahaa, mutta en hermoja, kangas löytyi omista varastoista, kaavoja saa kirjastosta tai parilla eurolla kaupasta, kone ja langat kököttävät omassa kammiossaan, tarvitsee ostaa jotain pikkuhilpettä, kuten vetoketju, ja siinä se! Palkkaahan en nosta itse itselleni tekemistäni kötöstyksistä, Elvenpathille en valitettavasti voi kustantaa kriisiterapiaa, mutta jos vaikka jätskit torinrannassa tai jotain vastaavaa? Name your price!

Haluttaisi niin ommella, virkata tai piirtää. Sain toissapäivänä valmiiksi varjostusharjoituksen, joka näyttäää tältä:

Pahoittelen tummaa kuvaa, mutta lyijykynäjäljellä on paha tapa kiiltää suorassa valossa. Kai tuosta jotain tulee. Seuraava on jo työn alla. Ja tässä ne kaksi, Baby(vasemmalla) ja Darling, jotka saivat seuraa torstaina.

Sweetie ja VixenMinx ovat kuvaamatta ja kiltisti omissa laatikoissaan, mutta kyllä te ne pääsette vielä näkemään. Samankaltaisia vehkeitä nekin, ei rotaryja. Jospa vaikka talvella pääsisi tikkaamaan appelsiinia tai jotain!

En ole yhtään mitään ilman sua

Raskas elämä jatkuu, Elpu on taas/edelleen kipeä. Sydäntä särkee ja pahalta tuntuu. Syytä ei löydy, on vaan julmetun kova kuume jota hillitään Pronaxenilla ja Panadolilla. Tutkittu on, jossain määrin.
Nyt epäillään parvorokkoa, joka tietenkin on sikiöille vaaraksi, eli ei saa tarttua meikäamatsoniin.

Arkena tilanne oli parantumassa ja eilen se taas alkoi, kuume nousi ja nousi ja nousi. 40 astetta ja rapiat päälle. Itkua. Surua. Mikä ihme mun lastani, maailmani keskipistettä, vaivaa? Ja miksi taas Elpu? Miksei vaikka joku täysi ääliö aikuinen jossain? Varmasti maailmassa on ihmisiä jotka ihan oikeasti ansaitsevat syövät ja aivoverenvuodot sun muut riesakseen, ei lapset.

Onneksi lääkkeet purevat ja itkua tulee vain silloin kun vaikutus alkaa loppua ja uutta erää pitää tunkea puolipakolla suuhun. Arvatenkin pyydän ennen ja jälkeen sekä toimituksen aikana anteeksi, se vaan on pakko tehdä että helpottaa.

Toki Elpu hymyilee kun lääke vaikuttaa, istuu ihan kiinni kainalossa ja levittää legot hienoksi läjäksi keskelle olohuoneen mattoa. Tai katsoo ties monenneko kerran Pocoyoa, koska kipeänä saa. Kipeänä saa syödä herkkuja, kulkea hiukset pystyssä ja olla lellikkinä. Aamulla heräsin kun vierestä kuului lapsenäänellä "tässä ämmi, tässä titii" eli tässä äiti, tässä isi. Elpu osoitti kaikkia sängyssä olevia ja kertoi kuka on missäkin. Kuume alkoi nousta. Kamalaa kun ei tiedetä mikä Elpulla on, korvat, keuhkot ja suu ovat puhtaat, crp matala. Mutta kuume vaan nousee heti tilaisuuden tullen. Epäreilua!

Toki huushollissamme on ollut hyviäkin hetkiä, ei pelkkää turhautumisen ja surun itkua. Muistatteko Babyn?

Baby on elämäni ensimmäinen tatuointikone, halpa kiinalainen möhkäle, joka painaa suhteellisen paljon. Baby on ensimmäinen askeleeni kohti unelmaani, tatuoijaa. Se on haaveammattini. Eilen Baby sai ystävän ja lajitoverin joka sai nimekseen Darling. (pahoittelen kuvan puuttumista, se otos on mystisesti kadonnut...)

Darling on kevyempi ja sillä on takana kolme tekelettä. Sen runko on hopeanvärinen, Babyn on messinginsävyinen ja sen runko on paljon jykevämpi. Haluaisin kaiverruttaa molempiin niiden nimet ja mahdollisesti tehdä saman seuraavillekin.

Jospa joulupukki toisi minulle hienon rotarykoneen, se olisi hienoa se! Mutta hienointa olisi että Elpu tervehtyisi. Toivotaan ennen kaikkea sitä.

You are so beautiful

Voi kuinka aika on taas juossut. Oli vappu ja Viikatteen loistokeikka Elvenpathin erinomaisessa seurassa, oli vauvarokko ennen sitä. Kohta on kesä ja se tarkoittaa juhlaa. Elpu, rakas aurinkoni, täyttää kaksi vuotta. Siitä on kohta kaksi vuotta kun sain pienen nyytin syliini ensimmäisen kerran, aurinko alkoi paistaa vähän ennen kuin pikkuinen tyttöni saapui maailmaan ja valaisi sen joka sopukan. (joo joo, tiedän, lässyti lää, mutta näin se vaan on, sori) Nyt tuo samainen nyytti puhuu, kävelee, juoksee, kiipeilee, nauraa hekottaa ja käyttää pelottavan hyvin iPadia. Hänestä tulee isosisko syksyllä. Onneksi Elpu vielä tykkää olla sylissä, äidin kainalossa ja "lukea" miljoonannen kerran samaa kuvakirjaa, laulattaa äidillään Tuiki tuiki tähtöstä. Sydän pakahtuu onnesta.

Mutta ne kemut. Menin Pinterestiin ja Googleen selaamaan. Apuah! Onhan se mahtavaa jos joku jaksaa nähdä vaivaa lastenjuhlien eteen, sehän on vaan hyvä juttu. Eteeni lävähtäneet kuvat loivat pientä ahdistusta, sillä suurimmassa osassa oli teemat ja koristelut oikein viimeisen päälle. Suorituspaineet? Check! 

Juhlien aikaan olen edelleen tukevasti raskaana ja olo voi olla aika halju välillä, joten minun pitäisi muistaa ottaa iisimmin. Silti haluan luoda rakkaalle lapselleni parhaat mahdolliset kekkerit kaikin puolin. Tiedän, ettei kemujen taso ole koristeista kiinni, vaan tarjottavista ja tunnelmasta, mutta ajattelin kuitenkin hankkia jotain systeemiä, kuten lippunauhan, ilmapalloja ja pom pomeja. Haluan värejä, sillä mielestäni ne sopivat ipanalle, aina hyväntuuliselle ja nauravaiselle terminaattorilleni, joka kiipeää sohvan selkänojalle vaikka se on kielletty. 

Tarjottavista ei ole vielä mitään hajua, asiaa vaikeuttaa muutama ruokarajoitus itseni ja vieraiden suunnalta, sekä vallitsevat sääolosuhteet elintarvikehygienian kannalta. 

Juhlat ovat erinomainen pakote ostaa pöytäliina. Ostin Marimekon Outletista Hacienda-kuosisen liinan, joka on aivan liian pitkä. Se täytyy siis lyhentää ja luultavasti saan siitä kaitaliinan tai jotain muuta jänskää. Ompelusormiani syyhyttää aivan mahdottomasti. Harmi kun taito puuttuu.

Saapa nähdä mitä tästä tulee... Ainakin säätäminen tulee olemaan huipussaan.

(kuva googlen kuvahausta)