Terrorismia!

Nyt on vuorossa avautuva puheenvuoro. Nimittäin, olen astmaatikko ja astmani reagoi hengästymiseen, pakkaseen ja erityisesti voimakkaisiin tuoksuihin. Varsinkin jälkimmäisen kanssa saa olla tarkkana. Käytän itse hajuvesiä ja hiuslakkaa, vähäisinä määrinä, sillä ne aiheuttavat voimakasta ahdistusta. Siksi pyrin pitämään astmapiippuni mukana kaiken varalta.

Tänään oli sellainen päivä.
Kävin koululla aikomuksena tehdä tehtäviä ja käydä samalla syömässä. Kun pääsin ovista sisään, huomasin kauhukseni paikalla olevan tavallista enemmän väkeä. Ei, väessä ei ole mitään kamalaa, mutta kun kyseessä on tupa täynnä teinejä, joiden käsi ei ole vielä harjaantunut hajusteiden käyttöön, on minulla piilopaikat vähissä. No, ei siinä, kävin syömässä kaikessa rauhassa ja lyllersin vatsa pinkeänä työtilaa kohti. Ensin pistäydyin nopeasti allergia-wc:ssä, eli mukavuuslaitos jossa hajusteiden käyttö on kielletty. Joku ei ilmeisesti osannut lukea, sillä koko pieni vessa katkusi imelälle vaniljalle. Pari yskäisyä irtosi ärsyyntyneen mutinan kera. Seuraavaksi suunta työtilaan.

Työtilassa vapaat koneet olivat kortilla, joten istahdin lähimmän vapaan ääreen odottelemaan josko pääsisin tiedostoihini käsiksi. Siinä istuessa nenääni alkaa leijailla hyvin voimakas parfyymin tuoksu. Nenää alkaa pistellä ja tunnen kuinka hengitystie alkaa turvota. Vastapäätä minua istuu tyttö, joka suoraan sanoen haisee. Parfyymiä on laitettu ja paljon. En enää voi hillitä ärsyyntyneitä hengitysteitäni vaan käheä ja vinkuva yskä ottaa vallan. Naputtelen ennätysvauhtia mailini, enkä edes harkitse jääväni tilaan yhtään pidemmäksi aikaa. Tyttö poistuu, kun saan hommani melkein valmiiksi, mutta vahinko on jo tapahtunut. Yskä ei lopu ja ahdistus vaan kasvaa. Läheisyyteni istahtaa poika, jonka mukana tilaan pelmahtaa partavesipilvi. Pistän mailin liikkeelle ja koneen kiinni. Melkein juoksen ulos työtilasta väljemmille vesille, yskien ja vinkuen.

Hiljaisemmassa nurkassa jatkan oireilua ja tähystän, josko pääsen hakemaan takkini alakerran naulakosta. Reitti näyttää selvältä, vaikka väkeä onkin runsaasti. Nenäliinaan yskien laskeudun ihmismassan keskelle ja pam. Lisää ylenpalttista hajusteiden käyttöä. Henki alkaa olla tuskastuttavan ahtaalla, joten nappaan äkkiä takkini ja juoksen ulos parkkipaikalle. Matkalla autolle vedän avaavaa lääkettä astmapiipusta. Hetken istun autossa ja vain hengitän. On pakko ajaa suoraan kotiin lepäämään hetkeksi. Kauppareissu saa odottaa hetken jos toisenkin.

Eivätkö ihmiset tosiaan huomaa miten paljon he käyttävät hajusteita? Eikö kukaan tule ajatelleeksi sitä, että yhä useampi saa oireita voimakkaista tuoksuista? Hajuvedet ovat kivoja, mutta joku raja siihenkin. Parfyymiä ei tarvitse kuin sen yhden suihkauksen, jos sitäkään, ja se riittää tuntikausiksi, eli joka välissä ei tarvitse lisätä sitä kielotuoksuaan. Minua ärsyttää suoraan sanoen. Juuri näiden tuoksuterroristien takia niin moni joutuu turvautumaan astmalääkkeisiin ja välttelemään paikkoja sekä tilanteita missä on paljon muita ihmisiä, julkisista liikennevälineistä puhumattakaan. Ei luulisi olevan vaikeaa heidänkään muistaa kultaista sanontaa "Less is more", vähemmän on enemmän.

Keuhkoni kiittävät niitä fiksuja, jotka osaavat annostella hajusteitaan ja muistavat että kaikki eivät syystä tai toisesta siedä tuoksuja.