Niin minä tyttö vaan ajoin keskustaan ja paluumatkalla kävin vielä moottoritielläkin. Opel totteli säikkyä emäntäänsä, välillä protestoiden hakevia otteitani. Mutta tuntui hyvältä ajaa ihan itse, kuunnella Gothministerin Happiness in darkness levyä. Pakko ottaa muitakin levyjä, ahdistaisi kuunnella samaa levyä jatkuvasti, vaikka se olisikin hyvä. Onneksi levyhyllyssäni majailee lätty jos toinenkin, joten on varaa valita. Tai sitten kuuntelen radiota, heh heh.
Huomenna käännän Vectran keulan kohti kotikaupunkiani ja hurautan sinne viikonloppuvisiitille. Erityisesti äitini on innoissaan, kukaan perheestäni ei ole nähnyt minua auton ratissa. Tiedossa on noin tunnin ajomatka, minulla voi mennä kauemminkin. Matkalla pitää piipahtaa Biltemassa hakemassa velipojalle jotain tavaraa ja samalla pitää ostaa pyyhkijänsulat kiesiini. Toivottavasti ehdin ruuhkan alta pois. Hiukan jännittää pitempi ajomatka, mutta kai minä sen kestän, pidän tauon tarvittaessa.
Parasta tässä päivässä oli kahvituokio iki-ihanan Foxien kanssa, pitää nähdä pian uudestaan. Omasta syystäni johtuen kahvihetki oli lyhyt, mutta sitäkin antoisampi. Olin ostanut reilulla kädellä parkkiaikaa, joten kävin ostamassa palkinnot ajokortistani, kaksi kaulakorua. Henkalta ostin pyöreän medaljongin, jossa komeilee pöllö ja Seppälästä ketun, molemmat ovat "hopeisia" pitkällä ketjulla. One Waystä bongasin heppa- ja perhoskorvikset, jotka pitää käydä hakemassa jossain välissä pois. Kettukorun kanssa oli tuuri mukana, se oli viimeinen siinä liikkeessä!
Kiva ja opettavainen päivä takana. Nähdäänhän pian uudestaan, Foxie?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti