Vaikka maailma ei kaatunutkaan, silti harmittaa ja on paha mieli. Kuten moni muukin, reputin tänään ajokokeessa. Tein sen verta räikeän virheen ja omat jalkani eivät olleet tarpeeksi nopeat, joten se pomppasi. En takuulla ole ensimmäinen enkä viimeinen jolle niin käy, eikä mitään sattunut virheen takia, mutta silti. Minä epäonnistuin rankasti ja se jos mikä tuntuu pahalle. Läheiseni ovat jaksaneet lohduttaa ja tsempata, olen saanut rypeä itsesäälissä oman aikani, sillä tavoin olen aina päässyt asioista yli. Ensin ryvetään ja sitten jossain välissä, se kuuluisa taistelutahto nostaa päätään. Uusi yritys ei ole kovin kaukana ja kyllä varmana se menee silloin komeasti! Onhan minulla jo auto pihassa odottamassa kuskiaan.
Lisäksi sain koko katsastuskonttorin ilkeimmän ja häijyimmän inssin, joka on kuulemma jo eläkkeellä! Ihan meikäläisen tuuria.
Huomenna on ruotsin tentti, johon olen muka lukenutkin jotain. Pakko vielä päntätä, että muistaisi muutakin kuin oman nimensä. Tästä tentistäkin saan revittyä itsesääliä, minunhan piti ajaa sinne omalla pirssilläni! Voivoi ja nyyhnyyh.
Huomenna ei ehkä enää ketuta niin rankasti kuin tänään ja jonain päivänä tämä on vain muisto muiden joukossa. Mutta nyt minä saan vielä hetken rypeä ja kiukutella epäreilulle maailmalle.
Koitin piristää itseäni lotraamalla lisää vaalennusvoidetta kirjavaan päähäni. No, se on vähemmän punainen ja piirun verran vaaleampi. Violetti väri saa edelleen odottaa kiltisti vessan hyllyllä. Ollaan vielä hetki punapääblondina.
