Niin, minähän olen kihloissa. Vasenta nimetöntäni koristaa titaaninen kihla, jonka keskellä mutkittelee tumma kaiverrus. Sisäpuolella lukee Inssi 1.1.11. Tietty Inssin oikea nimi, mutta enpäs kerro mikä se onkaan. Ensi vuonna kihlani saa kaverin, kun minusta tulee rouva R.
Parin viikon päästä juhlimme ensimmäistä yhteistä vuottamme, johon mahtuu paljon. Nyt pieni sokerihuuruinen kertaus yhteisestä taipaleestamme tähän asti.
7.10.2010 Tapasimme ensi kerran kasvotusten, ja se oli menoa siltä seisomalta. Viikkoa myöhemmin rikoin selkäni pahasti ja Inssi toimi pyytettömänä hoitajanani. Jo muutaman viikon seurustelun jälkeen oli selvää, että muutamme tulevaisuudessa yhteen ja tässä se nyt on.
Marraskuussa aloimme katsella asuntoja ja 28.12. muutimme omaan alppimajaamme. Uuden vuoden yönä, noin kello 00.10, pujotimme titaaniset kihlat sormiimme rakettien paukkuessa päidemme yläpuolella. (minä muuten pelkään ilotulituksia, joten se oli aika tunteikas hetki kaikin puolin)
Talven aikana selkäni hajosi kahteen kertaan ja molempina kertoina rakas avokkini on jaksanut hoitaa minua. Varsinkin viimeisin oli tosi paha ja hermovaurion kanssa elän edelleen.
Melko pian vuoden vaihteen jälkeen meille muutti kaksi kissanpentua Laku Taavetti, joka paljastui Laku Taavettiinaksi ja Nekku Amalia. Valitettavasti Nekku lähti helmikuun alussa enkeliksi hyvin traagisen onnettomuuden seurauksena, Lakun kaveriksi muuttivat kissani Pulla ja Naksu, sillä pikku-Laku oli kovin järkyttynyt siskonsa kuolemasta ja tarvitsi kissakaverin.
Maaliskuussa minut pestattiin laulajaksi samaan bändiin missä Inssi soittaa kitaraa. Bändin jäsenistö koki samoihin aikoihin rajun uudistuksen ja lisäkseni riveihin tuli kaksi muuta uutta kasvoa. Bändi on huippuhyvä, kaverit ovat todella taitavia muusikoita ja heidän kanssaan on ilo harrastaa musiikkia. Toivottavasti keikkoja piisaa jatkossakin ja saan hikoilla lauteilla hyvien tyyppien kanssa. Tästä olen haaveillut koko ikäni.
Kevät ja kesä onkin mennyt keikkaillessa ja treenatessa. Kävimmepä pariin kertaan länsinaapurissa, tammikuussa veljeni ja hänen tyttöystävänsä kera ja heinäkuussa kahdestaan. Koska alppimajamme on suuri ja vaatii remonttia, ovat sisustusjutut olleet yhteinen juttumme. On ollut kiva huomata, että meillä on melkolailla samanlainen maku sisustuksen suhteen ja muutenkin ajatuksemme natsaavat tosi kivasti. Pituuseroakaan meillä ei ole kuin noin kaksi senttiä! (minä olen se pitempi, uskokaa tai älkää) Siksi usein lainailenkin Inssin t-paitoja, kjähä.
Kesä on ollut mukava kaikin puolin, vaikka siihenkin mahtuu muutama harmi ja suru. Koko ajan olemme olleet toistemme tukena. Meitä on sanottukin "söpöksi pariksi", kaksi rillipäistä muusikonretkua. Halkean aina ylpeydestä kun avokkini on lavalla soittamassa ja minusta on mahtavaa olla lauteilla toisinaan samaan aikaan.
Tänä syksynä elämäämme on tulossa muutos, kun olen paraikaa autokoulussa ja toivon mukaan saan kortin tässä lähiviikkoina, iik! Koitan parhaani mukaan saada opintojani pakettiin ja valmistunen ensi keväänä, tiedossa varsinainen juhlavuosi.
Elämämme ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, kyllä meillä riidelläänkin. Eihän se kivaa ole, mutta kuuluu asiaan ja kun opimme tuntemaan toisemme paremmin päivä päivältä, niin osaamme toivon mukaan myös luovia vaikeista paikoista entistä taitavammin ja vähemmin riidoin. Meidän riitamme ovat tosin sellaisia pikariitoja, pari tiuskaisua, vartin mykkäkoulu ja sitten ollaankin taas kaulakkain.
Tätä kirjoittaessani kuuntelen The Goo Goo Dollsin biisiä Iris, joka on lällysti meidän biisimme, sekä YUP:n Rakkaus on pesti hulluuteen, joka sopii meille kuin nenä päähän.
Kyllä, olen rakastunut ja onnellinen. Tässä on hyvä olla, tulevana vaimona ja tiimin puolikkaana.
