Sunnuntai

Olen veto pois, enkä tiedä tarkalleen miksi. Nautiskelin jopa pienet päikkärit, enkä vieläkään tunne olevani mukana maailman menossa. Tänään olisi vielä Inssi-kullan keikkakin, mutta miten hemmetissä jaksan sinne? Rankkaa tämä muusikonretkun elämä ja kun vielä olen muusikonretkun vaimoke. Onneksi emme ole ammattimuusikoita, niin kivaa kuin keikkailu onkin. Ei voisi pitää eläimiä, kun molemmat olisivat vähän väliä jossain tien päällä ja tulot olisivat vähintääkin ennalta arvaamattomat, kun leipä tulisi levymyynneistä, promoista ja teostomaksuista. No kääk. Pysytään kiltisti tässä harrastusbändäämisessä.

Koska on sunnuntai, kävin Inssin kanssa kirpparilla. Löysin kolmikerrosvadin, mukavan yksinkertaisen, mustavalkoisilla lautasilla, 6,50 egeä. Ei tietoakaan ruusunkuvista. Onpahan nyt sellainenkin, kelpaa tarjoilla pikkuleipiä. Alkujaan halusin Ikean lasisen vastaavan, mutta se vaikutti niin huteralta, joten se jäi ostamatta. Tuo kirpparin ostos on mielestäni tosi tukeva, joten luulisi sen kestävän perhejuhlan jos toisenkin. Vielä kun jostain löytyisi kahviastiasto, Kärkkäisellä oli vaan yhdenlaista ja sehän ei yllättäen kelvannut. Pitää jatkaa metsästystä.

Olisi kyllä kiva järkätä jotkut illanistujaiset ystäville tai sukulaisille, vaikka kotimme sisustus onkin aika epämääräinen sekamelska. Rakas ystäväni R, joka on minulle kuin sisko, on muuttanut miehensä J:n kanssa Helsinkiin ja taitaa viihtyä siellä reissulla kauan. Olen todella iloinen heidän puolestaan, kun ovat saaneet töitä, mutta samalla surettaa kun R on siellä kaukana etelässä, kamala ikävä. Toinen ystäväpari ei voi meille edes tulla, kun toinen heistä potee astmaa ja meillä on näitä elättejä. Harmi. Muutenkin tuntuu, että kaikilla on niin paljon menoja ettei kukaan ehdi mihinkään. Lisäksi on niitä allergisia, joille tulee oireita noista karvapörröistä. Minä niin mielelläni emännöisin jos siihen tulisi tilaisuus!

Nyt suihkuun ja pohtimaan jäänkö nukkumaan, vai menenkö kuuntelemaan rakkaani bassottelua 45:seen.