Yllättäen olen katsonut Linnanjuhlia ja haukkunut pukuja äitini kanssa, puhelimitse tosin, kun vietin taas juhlapäivää alppimajassa siippani kanssa. Päivällä kävimme Sokos hotel Edenin maisemaravintolassa nautiskelemassa juhlabuffetin antimista ja hyvää oli, erityisesti mystiseen valkoiseen mäihään sekoitellut katkaravut, oi nam.
Nyt sitten metsästän reseptiä ja koitan miettiä mitä hiivattia niissä katkoissa olikaan. Sekä moni muu ruokajuttu pyörii mielessä, kokkausintoni nostaa jälleen päätään. Lisäksi vegeviikkomme pyllähti heti alkuunsa, joten otetaan uusiksi piakkoin.
Lisäksi minulle on esitetty vihjaus ruokablogin perustamisesta, jota mietin kovasti. Muutama viimeaikainen tuotokseni on kyllä osunut nappiin ja houkutus kirjoittaa asiasta enempi on hyvin houkutteleva, vaikka en todellakaan ole mikään gourmet-tason kokki, tavallinen kotisottaaja vain. Ei siinä, ruuanlaitto on mukavaa ja mielelläni tekisin vaikka ja mitä virityksiä, haluaisin toteuttaa mm. brunssin ja juhlaillallisen muutamalle hengelle, kuten jouluna tai pääsiäisenä. Tietty valmistujaisjuhliini teen itse suurimman osan tarjottavista.
Nukkumaanhan tästä joutaa, tekemistä tiedossa jossakin määrin ja pitäis hypätä yhdeksältä ylös. Yäääh.
Onneksi taas kerran päikkärit on keksitty ja ne vasta kivat ovatkin. Sohvamme kun on valtava ja pehmoinen sekä sen vakiovarustukseen kuuluu vanhahko peitto eli täkki pussilakanoineen (nimeltään yllättäen sohvapeitto), jonka uumeniin on hyvä käpertyä. Sekä tietysti asetelmaan kuuluu 1-3 kissaa eri puolille aseteltuna ja lattialle pöydän alle uinumaan yksi koira, joka muistuttaa kirjavaa paimentolaismattoa, eli collie.
Kyllä, rakastan nukkumista. Se on ilmaista ja ihanaa.
Kohta siis siirryn ison peiton alle ja käperryn sinne. Myöhemmin tuijotan hyvin vihaisesti herätyskelloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti