You say, it's your way

Keikka on ensi viikolla, ei ole siis varaa sairastella ja siksi käytän kaulahuivia enemmän kuin paljon, shemagh on paras! (shemagh on siis se suosittu ns. plo-huivi) Kiva pieni ulkoasukriisi keikan johdosta päällä, hame vai housut? Yläosa A vai B? Irokeesi vai torttukampaus? Ainoastaan kengät olen valinnut, uskolliset niittimaiharini. Sori horosaappaat, te jäätte nyt kotiin. Menin honkkelina kompastumaan robottimoppiin ja nilkka vääntyi, eli se on nyt entistä huonompi ja v-käyrä on katossa. Argh!

Tänään on sentään ollut kivoja juttuja, lämpöä, aurinkoa, bänditreenit ja 2v hääpäivä, sekä siipan nimipäivä. Onnea meille!

Hiukan hirvittää tuleva keikka, vedin treeneissä pari biisiä suoraan sanottuna päin persettä. Perfektionistia suututtaa, täytyy siis vaan harjoitella enemmän. Saas nähdä miten keikalla käy, tänään kokeilin ekan kerran omistamaani korvamonitoria (kiitos siitä rakkaalle siipalleni), oli aika jännä!

Alennusmyyntejä olen kolunnut jopa kahden liikkeen verran, Seppälän Outletista raahasin mukaani korvikset, parit sormukset, luomivärin ja tekoripset, Fiorellasta tunikan ja olohousut. Hui. Ruokakauppareissulta tarttui aiemmin mukaan hyvin kasarivaikutteiset farkut, pitää ottaa löydöistä kuvia, luomiväri maksoi vain 50 senttiä! Jo pelkkä nimi oli niin siisti että se oli pakko ottaa, Panther. Wau! Oli se kivan värinenkin, musta, joten sopii ainakin iltamenoihin ja keikkakäyttöön. Jos muuten joku teistä osaa heittää vinkkejä tekoripsien kanssa pelleilyyn, niin kertokaa ihmeessä!

Koska olen ahne, haluan hirveästi vaatteita. Syksyllähän tänne avataan IdeaPark ja keskustaan valmistuu (muistaakseni avataan ensi vuonna) kauppakeskus Valkea. Oijoijoi! IdeaParkiin on tulossa mm. BikBok ja HenkkaMaukka (toivottavasti tulisi se kotivalikoima tänne pohjoiseen, myös kunnon Henkan kemppari olisi tervetullut), tulisipa Indiska! Bongasin viimeksi mainitun nettikaupasta aivan täydellisen raitatunikan. Vielä kun löytäisin pari raitamekkoa, hemmetti. Raitoja joka paikassa. Mikähän lie raitavillitys on iskenyt, en tiedä.

Saapa nähdä kuinka tuskainen viikko on edessä, ainakin rahaa tulee taas palamaan. Pitää hakea kaksi pakkaa piilolinssejä, niihin uppoaa kymppi kavereineen, äh. Mutta ei voi mitään, keikalle ei mennä lasit nenällä, piste.

My heart above my head

Kiirettä on pitänyt, viikonloppu meni juhliessa ipanan synttäreitä, meikäläisen valmistumista ja vielä serkkulikan rippijuhlia. Onnea meille ja kiitos ihanista lahjoista (I'm looking at you, Elvenpath)! Lisäksi olen saanut kunnian liittyä erään bändin riveihin ja sen myötä kalenteriini on tehty treenivarauksia ja keikkakin olisi parin lyhyen viikon päässä. Apua! Eikä Tässä Vielä Kaikki. Nilkka on edelleen rämä ja kuljen lähes koko ajan neonpreenituki koivessa, se on sininen, trés chic. Not.

Sain rakkaalta kummitädiltäni lahjakortin Henkkamaukalle, joten on ehkä iiihan pakko mennä alennusmyynteihin. Oih ja voih. (lisää tähän sellainen pahismainen buah hah hah hah haa-nauru)

Syksyllä aloittanen varovaisen tunkeutumisen työelämään, ahdistaa jo valmiiksi, sillä ipana pitäisi siinä tapauksessa tuupata päivähoitoon ja se jo ajatuksena kuristaa, salpaa hengityksen ja hirvittää. Luultavasti ipana pärjää hoidossa hyvin, mutta minä en kestä ajatusta, sillä mielessäni ipana huutaa tuntikausia sydäntäsärkevästi äitinsä perään, varmaan vielä likaisissa vaatteissa lumisateessa, jos ollaan oikein dramaattisia. Oikeasti hoitopäivälle tulisi pituutta noin parisen tuntia parina päivänä viikossa, ainakin aluksi. Tuskin koskaan täyttä kahdeksaa tuntia, luulisin.

Siirrytään kevyempiin aiheisiin. Vaatteet ovat aina hyvä aihe, sillä poden keikkavaatekriisiä ja yleistä turhautumista vaatevarastojani kohtaan. Pankkitili on nyt sitä mieltä, ettei uusia rytkyjä kotiuteta, joten leikin Polyvoressa ja päälle vielä yleistä nettikauppakuolaamista, totta kai. Pelottavaa huomata tavistyylissä olevan kiehtovia elementtejä. Ei pelkoa, en aio hankkia tekorusketusta ja kultakoruja. Enkä taatusti osta mitään pinkkiä! Yök! Aion edelleen kuolata naurettavan korkeita korkoja ja vähemmän käytännöllisiä pvc-virityksiä. Mutta arkielämässä ei keekoilla pvc-kynähameessa ja tappajakoroissa, vaikka pienen lapsen kanssa pvc on yllättävän kätevä materiaali, siihen ei tartu mikään mössö, toisin kuin vaikkapa farkkuihin. Mutta tosiaan, käytännöllisyys ensin, taapero ja tappajakorot ovat tappava yhdistelmä nilkoilleni. Kuitenkin saatan joskus ulkoiluttaa ihania hirmujani, kunhan saan koipeni taas kuntoon. Onneksi niistä barefoot-tossuista on ollut apua ja toivon mukaan nilkkani vahvistuvat hiljalleen.

Tänään koitan hemmotella perhenttäni juhannusherkuilla, vaikka grillaaminen taitaa olla enemmän siippani heiniä ja minä saan kötöstää jälkkärin. Saas nähdä mitä siitä tulee.

Hyvää juhannusta kaikille, nautitaan kesästä!