Kurussa on nähty hirvi, menen paikalle

Nonniin, uusia neronleimauksia. Aloin haikailla otsatukan perään ja eräänä iltana aviomieheni kannustaessa nappasin sakset käteeni. Nips, naps ja tukka pois! Tai ainakin vähän. Tulos? Minulle siitä tulee mieleen Mauno Ahonen, eli tämä kaveri:

Vertailun vuoksi, tässä Phoenix tyylikkäästi omassa vessassaan:

Pokat ovat vähän pienemmät.

Syysvetten portaisiin

Voi apua, nyt on syksy! Minne se kesä oikein menikään? Omalla kohdallani se taisi hurahtaa vauvan seurassa, yllättäen, kotiuduin hetki sitten vaunulenkiltä ja pari päivää sitten ajelin kotiin vanhempieni luota, jossa vietin vajaa viikon vauvan ja koiraostaston kanssa nollaten stressitasoa, kiitokset sen nostattamisesta saa armas opinahjoni. Noh, asiat etenevät omalla painollaan ja pää ei vielä leviä, joten mikäs tässä on naputellessa.

Ensi viikolla pikku ihmeeni täyttää kokonaiset 3 kuukautta. Huh. Aika tosiaan rientää ja samalla sisuksia kalvaa tunne etten ehdi olla tarpeeksi hänen kanssaan, vaikka olenkin todella kiinni lapsessa, melkein 24/7. Joudun joskus jättämään ipanan isänsä seuraan, kun menen istumaan koulunpenkille. Onneksi eroaikaa ei tule kuin pari tuntia kerrallaan, vaikka taatusti tekee hyvää itse kullekin.

Huomenna liityn Elvanpathin seuraan kaupungille ja shoppailen itseni sokerihumalaan, sain tehtäväksi mystery shoppingin, joten on ihan pakko!

Kyllä, ei ole kauaa kun kävin aleshoppailemassa, mutta entä sitten! Vastikään siivosin vaatehuoneesta kassillisen vanhoja kuteita, jotka joutavat uusiin koteihin, jossa niitä käytetään eikä makuuteta hyllyntäytteenä. Muutaman ihanuuden olen bongannut nettikauppojen syövereistä ja toivon mukaan pääsen kotiuttamaan ne huomenna. Saas nähdä. Huomenna on varmasti kiva päivä, vaikka en ostaisikaan mitään. Vielä kun osaisi päättää minkä kuljetusvälineen valitsen itselleni ja ipanalle, sekä otanko vaunut vai matkarattaat, kas siinäpä pulma.

Riivinrauta, riivinrauta ja kahvi oli kylmää, jumankauta!

Huoh, koulu alkoi, mutta enpä ole laitoksessa käynyt ihmettelemässä ja kohta on elokuu lusittu! Voi itku. Noh, ehkä saan anteeksi edes vähän kun on tullut synnytettyä ja tulos tuhisee lähietäisyydellä. Huomenna on jälkitarkastus, eli lääkärin ronkittavaksi, onneksi tuo on viimeinen kerta hetkeen sitä kiusaamista.

Ilmeisesti olen laihtunut, kun vasta ostamani housut putoavat vallan päältä! Tai sitten ostin liian isot housut... Hah.

Alkava syksy mietityttää, haluaisin palata rakkaan harrastuksen, ratsastuksen, pariin. Tatamille minua ei kuulemma päästetä, äiti jopa vannoi raahaavansa minut korkeimman omakätisesti niskaperseotteella pois jos uskaltaudun palaamaan tatamille mäiskimään. Myönnetään, aikani on ehkä ohitse, kun olkapäät ja nilkat ovat kaput ja selkäkin on kokenut kovia. Muistiini on jäänyt merkintä monesta tuskaisesta hetkestä ja liimasiteestä, etenkin oikean olkapään särkyminen ja selän välilevyjen pullistumat ovat sellaisia mitä en enää ikipäivänä halua kokea uudelleen. Ratsastushan on hyvä laji selälle ja koko korsetille, eikä satu nilkkoihin, toisin kuin vaikka juokseminen. Rakas rämänilkkani piti taas sellaista ääntä vaunulenkillä että oksat pois.

Noh, mietitään. Ainakin ipanan kanssa tulen käymään Esikkokerhossa, jota pidetään peräti 200 metrin päässä ja toivon mukaan tarjoaa vertaistukea ja henkireiän. Nimikin jo sanoo, että kyseessä on ensimmäisen lapsensa saaneiden kerho, jonne saa vapaasti raahautua kahvittelemaan muiden vanhempien kanssa. Apua, taas näitä vauvajuttuja! Pahoittelen, rakkaat lukijani, ymmärtänette että päivistäni valtaosa menee vaippoja vaihdellessa ja pieni kuusikiloinen rääpäle sylissä, joten väkisinkin aihe tunkee tännekin, lupaan pyhästi jättää kertomatta mitä niistä vaipoista löytyy milloinkin.

Take me out

Niin ihanaa kun elämä kotona vaaleanpunaisessa pumpulissa onkaan, täytyy joskus päästä postilaatikkoa ja lähikauppaa kauemmas. Joten armas aviomieheni yllätti ja vei meikäläisen hankkimaan sokerihumalaa Zeppeliiniin, jee jee.

Rahaa paloi rapiat neljäkymppiä ja sillä sai melko hyvän läjän kamaa! Ostoksista ei tietenkään ole kuvia, kun kamerasta on akku loppu ja olen surkea kuvaaja, pahoitteluni.

JC:stä ostin uudet farkut ja pari paitaa, Seppälästä legginssit (joissa näytän ihan tolkuttoman tyhmältä), alusvaatteita (piti ostaa pienempiä, voi moro) ja housut. Henkalta olisin halunnut eräät toiset legginssit, mutta nepäs oli loppu, yyyy. Ei kauheasti houkuta tilata niitä, verkkokaupan postikulut ovat mielestäni ihan törkeät.

Jälkikasvukin jaksoi hienosti istua kaukalossaan koko rumban ajan, yleensä jossain vaiheessa alkaa kitinä kun tyttö ei tykkää yhtään olla köytettynä turvakaukaloon. Tuttiahan ei voi syödä, se pitää sylkeä pois! Phyi!

Seppälään jäi muuten vielä yksi paita jota himoitsen. Inssi ei oikein lämmennyt sille, mutta siltä ei kysytä. Kyllä tämän ikäinen voi vielä käyttää heppapaitoja!

Tänään on yleisen hästäämisen lisäksi käyty tsekkaamassa pari autoliikettä, nykyiset kiesimme ovat mahdollisesti lähdössä pois yhden tilaihmeen tieltä. Nykyään meillä siis asustelee VW Bora ja Opel Vectra, eli Volsku ja Vekkuli. Molemmat ovat hyviä pirssejä, imaisevat sisuksiinsa hyvän läjän tavaraa, mutta eivät ihan niin paljoa kun tarvisi, lisäksi Vekkulissa ei ole ilmastointia. Joten, nyt olen myöntynyt tila-autoon, tai ainakin julmetun isoon farmariin/maasturiin. Mutta mitään bussia tai kirahvinkuljetusvälinettä muistuttavaa ylikasvanutta koppimopoa en meille huoli!

Lisäksi Haltijapolun Elvenpath kävi kylässä ja toi ipanalle tullessaan Ainun ensipupun, sekä itse tekemänsä villasukat (mustat valkoisilla kalloilla, tiätty!) ja lepakko- eli batmobilen. Kiitokset vierailusta ja ihanista jutuista, kyllä Toukan nyt kelpaa kun on kunnon iso unikaveri ja viimesen päälle päheät sukat sekä mobile, eipä ole joka kersalla!

Väsynyt mutta onnellinen

Tänään juhlittiin meidän Toukan nimiäisiä, nimeä en tässä paljasta, mutta kutsumanimen ensimmäinen kirjain on E.

Juhlat olivat mukavan rennot, pöytä notkui tarjottavia ja väki viihtyi. Itse päivänsankari keskittyi syömään ja nukkumaan. Lahjapapereiden sisuksista paljastui jos jonkinlaisia vaatteita, tinarasia ja rahaa. Päivä meni niin sumussa, etten tajunnut ottaa kuvia ollenkaan. Hyvä Phoenix, senkin lahopää. Ehkä päivän syömättömyydellä oli osuutta asiaan, yllättävän pitkälle pötkii pelkällä vissylasillisella! (en suosittele, älkää kokeilko)

Kuitenkin, juhlat onnistuivat kaaoksesta huolimatta (ainakin välillä tuntui olevan päällä melkoinen härdelli) ja nyt talossa on kumman hiljaista, yllättäen.

Mutta edelleenkin on hyvä olla, nyt sitten tuhoan Inssin kanssa jäljelle jääneitä eväitä, eipähän tarvitse kokata hetkeen!

Kesäyö ja pullo mukajaffaa

Tekisi mieli vaan kirjoittaa ällösiirappista lässytystä ihanasta vauvasta ja miten se on niin söpö ja pälä pälä. Onhan se, mutta ehkä säästän hermojanne edes vähän ja hehkutan ipanaa itsekseni.

Istun hehkeästi kylpytakissa kulmasohvakolossilla saunan jäljiltä. Telkkarissa pyörii Stargate Atlantis (tosin jenkit ovat tunkeneet nimeen pyhimys a:n, joten Atlåntis), pöydällä on tosiaan pullo mukajaffaa, eli Sodastreamilla tehtyä versiota, tiivistettä tuli liikaa, phui. Lauma on koossa, huomenna (tänään) saan ystäväni M:n vierailulle ja jännitän sitä hieman, kun en varsinaisesti ole mikään sähköjänis pätkittäisten yöunien vuoksi. Päiväunet, tai parit, ovat tarpeen.

Koska armas aviomieheni on piiiitkällä lomalla, olemme vierailleet paljon kirppareilla ja kierrätyskeskuksessa. Lähes kaikki Toukan vaatteet on ostettu jommasta kummasta, vain muutama vaate on ostettu ihan uutena, samoin vaunut, leikkimatto, sitteri ja muutama muu juttu on ostettu käytettynä. Viimeisimpiä löytöjä ovat pari lasilautasta (Luminarcin Fleur-sarjaa) 40snt kipale, harmaita lasisia kahvikuppeja asetteineen, yhteensä kymmenen paria joille tuli kokonaishintaa vitonen! Sekä tietty niitä vauvanvaatteita, hintahaitari on ollut 10snt-2e. Harmikseni kirppareilla ei juuri ole makuuni sopivia vaatteita, tai sitten en vaan ole huomannut niitä (mikä on erittäin todennäköistä), haluaisin pitkästä aikaa hankkia itselleni tukevan sokerihumalan vaateshoppailun merkeissä.

Ensi kerralla kiertisvierailulla aion tsekata huonekalut, sillä makuuhuoneeseen tarvitaan nojatuoli. Yläkerran aulassa on yksi, mutta se ei käy, koska siinä on puiset käsinojat ja se on hankalan mallinen, Ikean Poäng on samanlainen. Hankala siksi, ettei siitä pääse sovinnolla pois vauva sylissä, Toukkaa kun pitää syöttää yöllä ja röyhtäyttää, enkä oikein jaksa unisena kannatella itseni lisäksi ipanaa sängyssä puoli-istuvassa asennossa ilman tukea. Ipana kun painaa semmoiset rapiat 4600g.

Nyt hyvää yötä.

Onneni niin outo ja uus

Pitkän hiljaisuuden jälkeen olen taas linjoilla. Viime lauantai-aamuna kurvasin Inssin kanssa OYSin pihaan, radiosta soi Led Zeppelinin Immigrant song, satoi vettä. Viime lauantaina kaikki muuttui.

15.6. klo 15.59 meille syntyi kaunis pieni tyttö, painoa 4260g ja pituutta 52cm. Synnytys alkoi noin klo 7, kun lapsivettä alkoi tihkua (käyttäisin kylläkin sanaa lorista tai valua, inhorealismi kunniaan). Vajaan 9 tunnin urakasta selvisin ammeen ja epiduraalin voimin, ilokaasuakin sain, mutta se ei tuntunut olevan suureksi avuksi, huono olo siitä tuli ja hengittäminen oli tosi vaikeaa sen maskin kanssa. Ehkä armas aviomieheni olisi hyötynyt siitä enempi. Mutta yhtä kaikki, vieressäni tässä kulmasohvakolossilla tuhisee pieni ihmisenalku, jonka taisin tosiaan punnertaa ihan itse ulos. Vielä vaikea uskoa, vaikka alkuviikon olin tosi kipeä ja henkisesti vielä vaikeampaa, vaikka olin täysissä ruumiin ja sielun voimissa kun synnytin ja kyllä taatusti tunsin kun tyttö avustettiin ulos, believe me!

Kuitenkin synnytys meni hyvin, kuulemma nopeasti ensisynnyttäjäksi ja ponnistin hyvin. Samoin olen toipunut urakasta mielestäni oikein mukavasti, mutta ennen kaikkea tuo pieni tuhiseva ihminen on aivan suunnattoman ihana ja suloinen. Elämäni on nyt muuttunut pysyvästi ja ehkä tajuan sen tässä lähiaikoina.

Alppimajasta kajahtaa

Se on ohi!
Eli kylppäriremontti! Nyt kelpaa, tässä hieman kuvasaastetta, kuvaajana allekirjoittanut, joka ei osaa kuvata.

Tässä aloitettua purkua ja lähtötilanne, eli kuten näette, se oli tunkkainen koppi. Ja alla kuvia matkan varrelta.

Ja tässä tulos, eikös ole melkoinen muutos, mitä häh?

Huomenna pääsee sitten kylpemään, antaa silikonien kuivua rauhassa. Tosin, kuten kuvasta näkyy, hedonistikolli Naksu tunki kuvaan tarkastaessaan uutta hikimajaa. Naksu on nääs saunakissoja.

Mutta onpas ihanaa kun on uusi uljas kylpyhuone, kodinhoitotilasta vielä yksi otos, se muuttui säleovisesta kaapista tämmöiseksi:

Kuva on tarkoituksella pikkaisen pimeä, että tapetin kuviot näkyvät edes vähäsen.

Remontin toteutti oululainen My-Remontti, suosittelen lämpimästi.

Ei taida ihan heti tunnistaa samaksi kopperoksi, vai mitä?

Minun kaupunkini

Kuten ehkä on tullut selväksi, asun Oulussa, olen näiltä seuduilta lähtöisin. Nytpä haluan mainita muutaman kivan jutun Oulun keskustan alueelta, jätetään ne ketjuhenkkamaukkaginatricotit pois.

Eli jos suuntaat nokkaasi kohti Uleåborgia, niin vinkkaan käymään näissä:

Colore, värikästä vintagetyyliä pursuava sisustusliike Isokadulla. Jos olisi sitä kyhnyä niin yllättäen ostaisin aikamoisen läjän yhtä sun toista. Ei ehkä synkiöiden juttu, mutta suosittelen katsastamaan jos vähäänkään nappaa. Verkkokauppa osoitteessa colore.fi

Romeo ja Julia, koruliike, aarrearkku. Paljon koruja, ihan hirveästi jos jonkilaista killutinta, lisäksi myynnissä huiveja, päähineitä ja laukkuja, saa myös lävistyskoruja. Sijaitsee melkein Coloren naapurissa, ihan muutaman askeleen päässä. Himoitsen niin montaa tuotetta täältäkin, esim. Heart-laukkua.
Verkkokauppakin on, romeojulia.fi.

Kauppuri5, se burgeribaari, mistä toisessa blogissani on puhuttu. Usein täynnä ja pieni liiketila, näin kesällä lisää tilaa suo patio. Onneksi myös ystävämme take away toimii, jos ei kiinnosta mutustaa eväitään paikan päällä. Osoitteen saa selville nimestä, eli Kauppurienkatu 5. Ja kotisivuille pääsee naputtelemalla kauppuri5.fi.

Tuossa kolme kivaa paikkaa. Lisäksi voisin mainita ihanan Café Bisketin, hyvin suosittu paikka, ihanat leivonnaiset (korvapuustit ovat ihan valtavia ja kuitenkin edullisia) ja tunnelma. Sanoinko jo että ihanat leivonnaiset? Ne baakkelssit vaan ovat niin turkasen hyviä! Tämän ihanuuden bongaa Rotuaarin aukiolta.

Sekä Tomo sushibar, nimensä mukaisesti sushia, sijaitsee Stockmannin ylimmässä kerroksessa, Rotuaarin varrella.

Tietysti kuuluisa Oulun tori ja torinranta sekä Toripolliisi ovat ne tunnetuimmat oululaiset jutut, kannattaa sielläkin käydä. Toripolliisi on perinteisesti se patsas, samaa nimeä kantava ravintola majailee lähietäisyydellä. Vielä en ole sitä testannut, joten en osaa antaa mielipidettä.

Mutta ei tämä Pska Kaupunni ole niin hirveä, mikäpä täällä on asustellessa.

Kuva Wikipediasta, pystin takana on "se ravintola".

Uusi lakki

Sain tänään tämmösen vappuhatun kissanlelulla.

Kuvassa myös diktaattorini Pulla I Julma ja Verinen. Mutta nyt mulla on lätsä!

Kiss me!

Kuten moni muukin hehkuttaa: Aurinko! Lämmintä! Helle! Ihanaa!
Tänään olen pitänyt mekkopäivää, ulkoiluttanut pakastebroilerikoipiani ja esitellyt samalla nilkassa virnistelevää merihevostatuointiani. Olin kymmenen aikaan keskustassa ja lämpö helli, hyvä jos jalat koskettivat maata kun leijuin onnellisena ympäriinsä. Nyt olen viettänyt useamman tunnin sisällä, hyi. Odottelen Inssiä kotiin ja samalla voin huilata, vähän iski kolotus kaupungilla ja autossakin pari kertaa. Oli hieman outoa ajella Volskulla eikä Opelilla, ne kun ovat täysin erilaisia ajettavia, ainakin polkimien tuntumasta. Ja onhan omassa hirviössäni enemmän hevosia pellin alla, se on tänään ollut vaihtelun vuoksi armaan aviomieheni ratsuna ja itse tosiaan huristelin hänen saksalaisellaan, joka kiltisti vei minut minne käsky kävi iloisesti nakuttaen kuin dieselmersu.

Tänään on ollut ihan mahtavat fiilikset, vaikka tietty krempat ja muut vähemmän kivat raskausjutut ovat kiusana, mutta silti. Hyvä etten kiljaissut ilosta, kun bongasin voikukkia automatkalla keskustaan. Viime aikoina mieliala on noussut ihan älyttömästi ja harvemmin tulee niitä huonoja päiviä, kun voimat ovat pois ja itkettää. Aiemmin mainittu Vihulainen eli sairauteni, joka pysyköön edelleen anonyyminä, on ilmeisesti kevät-kesälomalla. Yleensä kaikkein pimeimmät kuukaudet ovat sen juhlaa ja silloin onkin todella rankkaa. Ehkäpä auringonpaiste, lämpö ja mahassa potkiva pieni ihminen ovat antaneet sille kyytiä. Tiedän Vihulaisen olevan aivan lähellä, mutta se ei nyt pääse kimppuuni, vaikka olenkin toipilas, mutta kovasti olen mennyt parempaan suuntaan, hyvä minä!

Huomenna on tiedossa jännät paikat, kun Leijonat kohtaavat länsinaapurin Globenissa. Aion todellakin katsoa! Euroviisuista en välitä yhtään, ainoastaan vuosi 2006 oli mielenkiintoinen, yllättäen. Hieman olen vitsaillut aiheella, että synnytän juurikin Suomi-Ruotsi-pelin aikana, olenhan vannoutunut jääkiekkofani. Saa nähdä, ei ole enää kauaa (toivottavasti). Jospa pääsisin nauttimaan kesästä vauva-arjen ohessa, se on kuitenkin niiiiiiiin lyhyt!

Likalinssi

Edelleen yhtenä kappaleena, tänään päivä on mennyt paahtaessa viimeisiä koulujuttuja, huoh. Motivaatiota ei kauheasti ole, mutta olipahan kiva huomata ettei niitä saakelin tehtäviä ollutkaan kuin muutama!

Ensi viikolla alkaa kylppäriremppa, hui. Saapa nähdä kuinka käy, armas kehoni (joka on aiheuttanut meille hirveästi stressiä ja minulle turhautumista) on vihjaillut lisää lähestyvästä synnytyksestä. Eipä se laskettu aikakaan ole kuin kuukauden päässä. Tosin viikko sitten synnärillä käydessä kätilö tuskallisen ronkkimisen jälkeen sanoi ettei Toukka enää viikkoja pysy mahassa. Kuulemma tunsi pään siinä kiusaamisen ohessa! PÄÄN!

Sairaalakassi on jo pakattu ja majailee armaan aviomiehen auton takapenkillä. Oma Opeliksini odottelee etupihalla kesätassuja alleen. Joo, hyi, on vielä nastat alla. Mutta auto on seissyt viikon omalla paikallaan, joten sama kai mitkä nakit siinä on jos se ei liiku. Inssi lupasi vaihtaa renkaat ennen torstaita, itse varmaan olen taas apulaisena ja kiskon hampaat irvessä pölykapseleita irti. Siinä hommassa olin meidän Volskun kanssa. Pakkolepo on siis ohi, mutta ehkä ei kannata riehua kuitenkaan ja kätilö tosiaan kehotti rentoutumaan ja keräämään voimia koitokseen. Koitan tässä vältellä synnytysajatuksia ja kehitellä muuta hommaa. Kuitenkaan mistään ei voi tietää milloin alkaa tapahtua, parempi koittaa vaan elää päivä kerrallaan ja tehdä muuta ajankuluksi.

Eikö muuten olekin mukavaa kun kesä tulee? En malta odottaa! Fiilistelen tässä ihan täysillä, onhan lempivuodenaikani tulossa. Jostain syystä tuo yllä oleva kuva tuo rakkaan Mansen mieleeni, älkää kysykö miksi.

Eipä ole ihana kesä kaukana, onkos teillä kesäsuunnitelmia?

Västäräkistä vähäsen

Kevään ensimmäinen västäräkki bongattu jo parisen viikkoa sitten. Elämä on ollut sen verran tylsää ettei ole saanut päivitettyä tätä tai ruokablogia, pahoittelen. Olen edelleen yhtenä kappaleena ja viikkoja on nyt 34. Kylppäriremppa alkaa kolmen viikon päästä, kuun viimeisenä viikonloppuna. Saa nähdä miten tässä käy.

Mutta ihanaa kun kevät on näin pitkällä ja aurinko paistaa, ei ole kesä kaukana. Tietty ennen kun pääsen nauttimaan kesästä, on edessä iso urakka nimeltä synnytys. Enköhän minä siitä selviä.

Vielä olisi pari kurssia paketoitavana, motivaatio nollassa. Eihän se aina onnistu, mutta olisi hyvä saada ne kaksi kurssia pakettiin ennen lukuvuoden loppua ja laitokselle lähtöä. Lakki odottelee koululla ja sen aion hakea ensi viikolla, samalla palautan tehtävät ja siirryn tyytyväisenä mammalomailemaan.

Olipa muuten mukava pitkästä aikaa tarttua meikkipussiin ja suhauttaa vielä hieman hiuslakkaa poninhännän suuntaan. Kotona möllöttäessä ei oikein jaksa meikata, tai jollekin pikaiselle lähikauppareissulle. Arkimeikkini koostuu seuraavista tököteistä: bb-voide, valokynä, ripsari, rajauskynä ja luomiväri. Keikoille sun muille erikoisemmille menoille bb-voide vaihtuu meikkivoiteeseen ja luomivärin sävy mahdollisesti tummempaan. Käytän arkena mielellään aika neutraaleja ja ehkä tylsiäkin sävyjä, dramaattiset sotamaalit jääköön muihin tilaisuuksiin. Tunnustan olevani ihan hirveän laiska meikkaamaan ja laittamaan hiuksia.

Huomenna lupaan laittautua edes vähän, pitää käydä ties missä. Ja parempi hoitaa ne asiat nyt eikä ensi viikolla, onpahan sitten pari murhetta vähemmän. Ei kauheasti nappaa lähteä omin päin liikenteeseen, mutta pakko mikä pakko ja onneksi kännykkä on keksitty. Tuskinpa tälle viikkoa tapahtuu mitään suurta, eniten sapettaa kun joutuu huomenna rälläämään ympäri kaupunkia ja tietty samalla metsästämään rakkaalle maantielaivalleni parkkipaikkaa, joita ei ole liiaksi. Bussithan kulkevat, mutta ei todellakaan nyt mennä niillä.

Ylihuomenna saa taas jännätä telkkarin edessä, kun mm-jääkiekko jatkuu. Kyllä, rakastan jääkiekkoa ja haluan katsoa kaikki Suomen pelit. Tänään oli kyllä nihkeä matsi, mutta tulihan se voitto sieltä. Seuraavaan peliin on parempi ryhdistäytyä, Leijonat!

On siis kevät

Lumet sulavat, aurinko paistaa ja piha on kuin luistinrata. Vaarallinen piha. Yllättäen olen hössötyksen ja huolehtimisen kohteena, kun edelleen on tämä lepohomma päällä. Oikein tuntuu kun ipana poraa päätään alaspäin, auts!

Onneksi kesäkuu ei ole enää kaukana ja jos edes vielä kuukauden saisin pidettyä ipanan mahassa, niin sehän olisi mahtavaa.

Tänään rakas hedonistikollini Naksu ,eli Naxos Pötsilös Dolmades, joutuu hammaslääkäriin. Voi raukkaa. Mutta pakko se on, toisella on ihan selvästi suussa jotain häikkää eikä ruoka maistu kuten ennen. Naksu kun kulinaristina on tähän asti rakastanut rusinoita ja ruisleipää, nyt ei mene kumpikaan eikä kuivamuona, vain kastiketta ja laktoositonta maitoa. Sydäntä särkee jo valmiiksi, sillä tietty kissa nukutetaan toimenpidettä varten ja minä piikkikammoisena en kestä ajatustakaan neulasta. Anteeksi Naksu-rakas, en tee tätä ilkeyttäni, vaan koska välitän sinusta.

Ja koska nyt on ihan oikeasti kevät niin eräs tuttu asia on noussut uusiin korkeuksiin. Manseikävä! Hemmetti. Olen jo mielikuvissani kävellyt ties kuinka monta kertaa Hämeenkatua ees taas, pysähtynyt Keskustorille ja Koskipuistoon, haaveillut miltä lämmin kesäyö tuntuisi Hämeenpuistossa ja kuinka ihanaa olisi pulahtaa Pyhäjärveen uimaan. Oi tätä ikävää! Miksi olet niin kaukana, Tampere, miksi? Kyllä se 500 km on paljon, ottaen huomioon, että molempien suku on täällä, samoin ystävät. Minulla on Mansessa parikin kaveria, mutta esimerkiksi rakkaat vanhempani ja veljeni asuvat tiukasti kotikylässäni. Ei siinäkään ole vikaa, joskus se tuntuu vaan niiiiiiiiin pieneltä, jos ymmärrätte.

Ehkä mielikuvani elämästä Tampereella on "hiukan" ruusuinen, tuskinpa se arki muuttuu siitä miksikään asui sitten Hangossa tai Utsjoella. Isossa kaupungissa tosin on helpompi olla sosiaalinen ja käydä kahviloissa tai syömässä kuin esimerkiksi kotikylässäni, jossa on asukkaita noin 20 000. Sekin on elävöitynyt, mutta sitä samaa "suurkaupunkielämää" siellä ei tunneta. Enkä aio kertoa mistä olen kotoisin, sillä äkkiäkös minut sitten tunnistaa ja ihan niin tutuksi en halua tehdä itseäni.

Harmittaa kun kaupat alkavat olla täynnä kevätvaatteita sun muita, yllättäen en aio ostaa uusia vaatteita ennen kuin olen edes vähän palautunut synnytyksestä, joka voi olla kovinkin lähellä, ei voi tietää. Olisihan se kiva ostaa kaappi puolilleen uusia kivoja rytkyjä, mutta ei tämän pallomahan kanssa. Pakko siis vain odottaa, kirjaimellisesti!

Vastarannan valssia

Pahoittelen pitkää taukoa kirjoittelussa, vietin ilokseni (not) viikon OYSissa. Toukka, pieni hätähousu, keksi kokeilla syntymistä jo viime kuun puolenvälin tienoilla. Onneksi ipana on vielä mahassa, vaikka pakkolepo jatkuu vielä pari viikkoa, eli seuraavaan äitiyspolikäyntiin. Tilanne on sinänsä aika ikävä, että kersa meinaa ihan tosissaan olla tulossa maailmaan, alkaa paikat avautua ja muuta mukavaa. Tosin onneksi ipana on täysin terve ja on saanut minun kauttani annokset kortisonia keuhkoja kypsyttämään, koitin tehdä Toukan kanssa sopimuksen että hänen kiireytensä pysyisi edes vappuun asti mahassa. Katsotaan miten käy.

Vaihdoin muuten selaimen kokeeksi Chromesta Operaan, saas nähdä. Menee hermot, kun koko ajan vasempaan yläreunaan ilmestyy lannistavasti "(ei vastaa)". Hormonihöyryissäni olen vielä oikein viimeisen päälle äkkipikainen ja tulistun ihan tuosta vaan. Käy sääliksi Inssiä ja lähipiiriä, kun pinnani on millin tuhannesosan luokkaa. Yleensä omaan ns. lehmän hermot, eli kiukustun tosi harvoin, mutta nyt olen kuin joku Manalan rouva. Anteeksi siitä.

Niinpä täällä vaan lepäillään nyt, kun ei muutakaan saa tehdä. Äh. Jäi pääsiäisenä sukuloinnit välistä ja kouluunkaan ei ole asiaa. No ei sitten! Jossain välissä pitäisi käydä poliisilaitoksella viemässä todistus 2-vaiheen suorittamisesta ja myöhemmin saan siis pysyvän ajokortin, jee jee.

Pitäkäähän peukut pystyssä että Toukka malttaisi olla sinne vappuun asti mahassa, eikä kiirehtisi vielä valloittamaan maailmaa. Painoa pikkuisella on nyt noin huimat 1350g. Kesäkuuhun on vielä matkaa...

Räbäles

Eli Toukka. Tänään oli ultrapäivä ja ruudulla räpisteli pieni-iso ihmisenalku, joka halusi ilmeisesti nukkua eikä tulla häirityksi. Kaikki oli oikein hyvin ja kehityksessä mennään keskikäyrällä. Valitettavasti joudun toiseen sokerirasitukseen, kun edellisen kärsimyksen arvot olivat mukamas koholla, vaikka olivatkin rajojen alla. Höh, sanon minä!

Tällä viikolla ajattelin kokeilla kolmen kurssin paketoimista. Katsotaan miten käy, yritys on ainakin kova, jos ei muuta. Vaadin palkintoja onnistumisesta.

Aikaa on tiedossa taas omille jutuille kun armas siippani päivystää, jospa saisin taas pesänrakennusviettini valjastettua ja siivottua tätä mörskää. Kylppäriremppa on tulossa, mutta siihen on vielä parisen kuukautta. Hiukan hirvittää alkaako synnytys ennen kuin remppa on valmis, iik.

Yllättäen katson loppua huushollista sillä silmällä, että haluaisin muuttua pyörremyrskyksi kuten piirretyissä ja jättää jälkeeni säihkyvän puhtaan kodin. Minä, se vähemmän siisti ihminen!

Nyt taitaa olla aika mennä nukkumaan, jaksaa huomenna istua koneella ja olla olevinaan viisas.

Lomalla, ööörgglll!

Aah, hiihtoloma!
Nyt vedän viikon ajan lonkkaa enkä vilkaisekaan koulukirjoihin. Okei, täytyy ehkä vähän tehdä kirjanpitoa, mutta vain vähän.
Tiistaina lähden koiraseurassa lomailemaan kotipuoleen ja armas aviomieheni saa sen aikaa olla kissojen kanssa päineen, sekä tietty viljakäärme Ozzy jää kotiin, mököttämään omaan terraarioonsa.

Nyt tosin ärsyttää Naksu-kolli, joka aloittaa joka ilta huutokonsertin kerjätessään märkäruokaa, koska kuivamuonaa ei voi syödä, siinähän joutuu käyttämään hampaitaan! Tänään olen hakenut sen kahdesti pois lastenvaunuista, sen mielestä niissä on hyvä nukkua päikkärit. Juu, vauvan, ei kissan. Argh.

Ihanaa kuitenkin että aurinko paistaa ja valoa tulvii ikkunoista, heti parempi fiilis. Harmi vaan, etten nyt jaksa liikkua mihinkään vaan makaan sohvalla peiton alla raskausvaivojen vuoksi. Taas ei ole mitenkään päin hyvä. Ei sitten. Onneksi mahan sisällä on kaikki hyvin, potkuista päätellen.

Ja koska kevät tulee kohisten, niin kaipuu erääseen kaupunkiin Pirkanmaalla kasvaa samaa vauhtia.

Haluaa takaisin, edes hetkeksi! Tosin ensi kesänä käteni saattavat olla täynnä muita juttuja eikä Mansesta voi kun haaveilla ja kulkea mielessään pitkin Hämeenkatua. Kyllä minä vielä...
Koitan siis keskittyä muihin asioihin, kuten siihen kouluun ja tämän huushollin remonttiin. Puhumattakaan synnytyksestä, hui.

Odotan muuten kovasti että hiukseni kasvaisivat, leikkasin siis lyhyen, leukalinjaan asti ulottuvan polkkamaisen tukan ennen uutta vuotta ja nyt pituutta on tullut nelisen senttiä lisää, saa jo säälittävän tupsuponnarin. Mutta haluan ihan oikeasti pitkän tukan, ävvävvää! Värjäämään en jaksa alkaa, ehkä kesällä on pakko tai keväällä valmistujaisiin, olkoon nyt tuo elämää suurempi juurikasvu ja kirjava kasvusto, ei jaksa.
Onneksi kaapissa on purkki punaista sävytettä, jolla saa äkkiä hyvännäköisen tukan, on paketti kestoväriäkin, joka pitäisi kai käyttää jossain välissä. Pakko myöntää että värjäämättömyys on tehnyt hyvää ja säännöllinen "muhittelu" eli hiusnaamio päähän, pyyhe ympärille ja saunaan hetkeksi. Ei tietoakaan koppuralatvoista.

Samalla tässä ulkonäköasioissa voi haaveilla vaatteista, joita nyt ei kannata ostaa, ellei kyseessä ole puolijoukkueteltta. Lupasin itselleni uusia vaatteita kunhan palaudun tästä odotuksesta entiselleni. Tiedossa siis vaunulenkkejä ympäri ämpäri, jospa koiraosastokin oppisi kulkemaan hyökkäysvaunujen vierellä nätisti. Nyt on aikaa totutella, kun vaunut seisovat kiltisti portaiden alla ja niihin saa käydä tutustumassa, kunhan ei mene niihin nukkumaan tai tee muuta vahinkoa.

Itse voisinkin painua nukkumaan mahani kanssa, saan kuitenkin iloisen potkuherätyksen taas viimeistään klo 9, yleensä seiskalta tulee alkusoitto.

In the twilight theater

Otsikolla ei sitten ole mitään tekemistä sen erään kirjasarjan kanssa, josta en pidä sitten yhtään enkä varsinkaan niistä elokuvista. Robert Pattinson ei myöskään nappaa ollenkaan, phui.

Otsikko on pätkä tästä biisistä:

Eli Poetsien Given and denied, huippuhyvä. Muutenkin Poets on mieleeni ja tykkään kovasti heidän tuotoksistaan. Omistan kaksi levyä, Carnival of rust ja Signs of life. Hyviä kiekkoja molemmat, pitäisi hommata ne loputkin.

Vielä tämä viikko pitkää laulukieltoa, jota olen mennyt rikkomaan aika useasti, hyi Phoenix!
Onneksi flunssa alkaa viimein olla ohi, vaikka toisinaan saa olla niistämässä ja yskimässä limaa irti. Varmaan halusitte tietää.

Tänään tulin siihen tulokseen että kevät on ihan nurkan takana ellei jopa täällä, käyttänen siis sitä tagia hetken rinnakkain talven kanssa. Humalluin auringonpaisteesta ja matkasin mielessäni rakkaaseen kaupunkiin ja ikävöin. Jospa pääsisin pian takaisin, edes hetkeksi. Toisaalta odotan kovasti kesää täällä pohjoisemmassa, kuuluisa torinranta kun on kesällä parhaimmillaan ja suunnitelmissa oli mennä koko perhe viettämään edes osa kauniista kesäpäivästä torikojujen keskellä ja pitäähän tietty nautiskella jotain hyvää. Viime kesänä vierailimme usemman kerran Lihatiskillä, jonka aurahärkäleipään ihastuin, tosi hyvää! Lihatiski on siis Kauppuri 5:sen "haarakonttori" joka on auki vain kesäisin ja tarjoilee mm. niitä leipiä ja makkaroita sun muuta, eikä burgereita kuin Kauppuri. Hyvät eväät molemmissa, kannattaa käydä kokeilemassa jos sitä ei ole vielä tehnyt. Toinen torikoju, jonka nimeä en muista millään, tarjosi könttisummalla tee-se-itse mättölautasia, eli annoksensa sai rakentaa itse. Muistaakseni annos maksoi kympin ja siihen sai ottaa vaikka joka sorttia jos niin halusi ja kastiketta sai lisää kun vain pyysi nätisti. Lohi oli annoksessa erityisen hyvää, samoin vihannekset ja remouladesoosi. Kesää odotellessa, varpaani kaipaavat ruohonkorsia ja rantahiekkaa.

Tänään kävin koululla hakemassa luentoja tikulle ja ilmaisella lounaalla. Koululta suunnistin keskustaan ja pällistelemään aurinkolaseja. Tilasin lopulta uudet silmä- ja aurinkolasit (Inssi hiukan painosti, koska siippani mielestä nykyisten rillien linssit ovat jo sen verran nähneet elämää), aurinkolaseja omistan jo viitisen kappaletta, mutta ne ovatkin halpispleksilaseja. Tarvitsen arskat vahvuuksilla, ettei tarvitse pelleillä piilareiden kanssa ja voi lennossa vaihtaa laseja, esimerkiksi autoa ajaessa. Ensi kesä on muutenkin takuulla toimintaa täynnä ja seuraavat aina vaan enemmän. Ärsytti vaan koittaa löytää sopivat lasit, tykkään tosi paljon nykyisistäni ja tadaa, hyllyt notkuivat kamalia wayfarer-tyyppisiä muovihirvityksiä. Ei, en todellakaan pidä kyseisestä mallista. Siis nämä mukahipsterhökötykset:

Toinen kummastus oli värien määrä, ei siinä mitään, mutta entäpä jos ei halua oransseja, vihreitä, pinkkejä tai sinisiä laseja? Haluan mustat metallikehykset ja voi juutas kun sai hakea sopivia! Noh, löysin, mutta täysmustat ne eivät ole, vaan sangoissa on purppuran/pinkinsävyiset osiot ja aurinkolaseihin tuli harmaat aisat mustilla kiemuroilla. Kelpaa. Now leave me alone. Laserleikkaus alkoi houkuttaa kovasti tuijotellessa niitä muovirimpuloita, jotka puristavat päätä. Mutta nyt on lasit tilattuna ja keskiviikkona tarkistetaan näkö.

(tiedättekö, että on muuten aika haastavaa kirjoittaa, kun kissa koittaa ängetä näppikselle/syliin? Naksu-poika koittaa hakea läheisyyttä)

Elävien kirjoissa, melkein

Aah, ääni tuli takas! Ainakin sinne päin, ei enää pihinää, mutta laulukielto on ja pysyy.
Vielä en ole voittanut tautia, mutta parempaan päin ollaan menossa. Pakko vielä malttaa huilata, vaikka kuinka tekisi mieli suursiivota tai muuta vastaavaa. Kun on ihanaa (not) norovirustakin liikkeellä.

Uskaltauduin jopa kouluun pariksi tunniksi, loppua kohden alkoi tulla liitoskipua, joten pakenin paikalta. Jospa valmistuisin ihan oikeasti tänä keväänä, kun laskettu aikakin lähenee. Eilen muuten näin ekan kerran liikkeitä mahan päältä, aika jännää! Navan viereen ilmestyi kohouma pari kertaa eli pikku Toukka siellä tossutti menemään. Elämä on ihmeellinen asia.

Laulukiellosta (2 pitkää viikkoa!) huolimatta suunnittelen keikkaa akustiselle projektille, mutta tuleeko sitä kukaan katsomaan? Äääähhh... Ei viitsi tyhjälle salille laulaa, se vie motivaation ja paloa aika tavalla. Vaikka ne jotka ovat tämän tytön nähneet lavalla, tietävät että räiskyy ja puhetta piisaa. Rakastan keikkoja, kun saan antaa kaikkeni ja tehdä sitä mitä rakastan eli laulaa. Ikävä tulee vanhaa bilebändiä, joka on nyt vuoden ajan ollut manan mailla.

Tänään koin sen ihanan tunteen, kun musiikki vie mennessään, tosin paikka ei ollut turvallinen, sillä ajoin autoa. Mutta tiedättehän, kun musiikki ulottuu jokaiseen soluun ja kantaa kuin virta, silloin antaa itsensä mennä mukana (tällä kertaa ottaen huomioon liikenneturvallisuuden!) ja nauttia. Soittimesta tulvi korviin Jenni Vartiaisen Mandartania ja perään Vedenalaista, ja minua vietiin. Haluan kuunnella paljon erilaista musiikkia jo Toukankin takia (kyllä, puhuttelen syntymätöntä esikoistani Toukaksi).

Vaikka kevät painaa päälle, silti löysin syksyisen biisin johon ihastuin ja mielikuvituskin laukkasi heti täyttä vauhtia. Joskus käy niin, että sopiva biisi luo mielikuvia kerrasta. Esimerkiksi Mandartania maalaa sieluni silmien eteen oranssia, keltaista, okraa ja muita "aurinkovärejä". Mutta tässäpä se syysbiisi teillekin kuultavaksi:

Viikatteen Syysvedet, toimii! Kerran olen kyseisen bändin nähnyt livenä, RMJ 2004. Siitäkin löytyy videokuvaa youtuben puolelta, mutta minua sieltä ei bongaa, vaikka olinkin aika lähellä lavaa. Muistikuvat illasta ovat hatarat, sillä olin 4 päivän festareista 3 korkeassa kuumeessa ja ihan pihalla maailmanmenosta. Muistan nähneeni 4 bändiä, Viikate, Ismo Alanko, Maija Vilkkumaa ja 69 eyes. Simo Frangén taisi olla juontamassa. Eikä alkoholilla ollut osuutta asiaan, olenhan edelleen absolutisti, kuten olen ollut viimeiset 28 vuotta, ettäs tiiätte.

Äh, nyt alkaa ketuttamaan kun ei ole päässyt keikalle vuoteen! Nyt en laske yksityiskeikkoja akustisella projektilla, niitä on 2-3 takana muutamalle hengelle. Pakko alkaa myyntihommiin, jos saisi jotain buukattua ennen kuin tulee maha ja sen asukas esteeksi esiintymiselle. En todellakaan aio viimeisilläni lyllertää lavalle, kun Toukka kuulee jo nyt ulkopuoliset äänet ja keikallahan volyymitaso ei ole mikään pienen pieni, ainakin 100 debbaa.

Hiihtoloma olisi tulossa ensi viikon jälkeen ja loma alkaa vähemmän mukavissa merkeissä. Perjantaina saatan sukulaisten kanssa viimeiselle matkalleen enoni, joka menehtyi ennen ystävänpäivää hyvin äkillisesti. Surettaa, sehän on selvä ja olen hyvin järkyttynyt tapauksesta. Mutta elämä ja kuolema eivät ole minun käsissäni ja hyvä niin. Tuntuu kuitenkin aika hurjalta että enoni lähti jo nyt tuonne kauas ja minun sisälläni kasvaa uusi elämä. Makes you think.

Let the sunshine in

Aurinko, ihana aurinko! Kummasti piristää mieltä kun maailma kylpee ihanassa valossa. Harmi kun en voi mennä ulos tämän flunssan takia, todella ärsyttävää. Eilen nousi kuume ja yön aikana tuli yskä ja ääni meni. Puheeni on siis harvinaisen säälittävän kuuloista pihinää. Noh, tauti on ilmeisesti voiton puolella, kun enää ei tarvitse olla niistämässä joka välissä.

Haluaisin niin kovasti tehdä tästä mörskästä tyylikkään, mutta nyt en jaksa edes kunnolla hengittää. Jos tämä piikki iskisi kunhan tervehdyn.

Nyt jatkan tätä mustikkasopan litkimistä, se kun ei ärsytä kurkkua. Aika mukavasti on veto pois.

Pärskis

No nyt se löysi minut, vaikka olen sitä onnistunut väistelemään melko hyvin... Flunssa. Eikä juuri mitään lääkettä voi ottaa sattuneesta syystä, parasetamolia juu, mutta ainakin päänsäryn hoitamisessa se on roskaa. Ei toimi tässä kehossa. Joten pitää vaan koittaa selvitä kotikonstein, lepoa, paljon nestettä ja kurkkupastilleja, unohtamatta kaikille tuttua haisevaa voidetta eli Vicksin Vaporubia. Ai niin, kortisonikuuria pöytään, kun kerran olen astmaatikko. Argh.

Ehkä hormonien vuoksi pesänrakennusvimma alkaa nostaa päätään, haluan siivota. Mutta mitenkä siivota, jos ei ole sitä energiaa?  Meille on tulossa kylppäriremontti, joten ainakin yksi huone tässä talossa tulee olemaan melkoisen hieno, vaikka itse sanonkin. Ajattomasti tummanharmaata ja valkoista, kuulostaa ehkä tylsältä, kuitenkin ensimmäisenä saattaa tulla mieleen valkoinen kiiltävä 15x15 laatta, jota näkee aika usein vuokra-asuntojen kylppäreissä. Meillepäs tulee eri kokoinen ja laatassa on kuvio! Siis valkoista valkoisella, sopivan hienovaraisesti. Suihkun taakse pätkäistään raita harmaasta tai bensaläikän värimaailmassa kimaltavasta lasimosaiikista. Poreamme jää haaveeksi, sille vaan ei ole tilaa, näf ja pöh.

Odottelen kieli pitkällä uutta ihanaa keittiötä tuon nykyisen kammotuksen tilalle. Tällä hetkellä se näyttää muutenkin siltä, että siellä olisi räjähtänyt. Hiukan ehkä kypsyttää että olen päästänyt kotimme tähän tilaan, sotkua on joka puolella. Totta kai tässä talossa on sotkijoita tietty muitakin kuin minä, joten syy ei ole yksin minun. Mutta jospa saisin tämän mörskän siistiksi ennen seuraavan sotkijan syntymää, sitten onkin muuta hommaa tiedossa ja varmasti ensimmäinen viikko menee ihan sumussa ihmetellessä uutta pientä perheenjäsentä. Kovasti mietitäänkin millainen pikkuinen mahassa kasvaakin, ainakin ultran perusteella näyttää olevan isänsä nenä ja suu. Saa nähdä tuleeko kihara tukkakin. Aww.

Jos jollakin on siis ylimääräistä energiaa, niin otan mielelläni vastaan että saan kotia kuntoon ja tietenkin opinnot pakettiin ASAP.

Who ya gonna call?

Olen viimein elävien kirjoissa. Vielä hetki sitten kärvistelin liitoskipujen kanssa. Voi jumaliste mitkä tuskat!
Huomenna (tänään) raahaan armaan aviomieheni neuvolaan kuuntelemaan juttuja ja tietty itse joudun ties minkä mittausten kohteeksi. Torstaina edessä on liian monta verikoetta.

Viime aikoina olen potenut voimakasta ikävää Tampereelle. Jostain syystä mieleen on tulvinut välähdyksiä elämästä siellä, vaikka kaupunki on muuttunut kovasti, sen sain todeta elokuussa. Mutta haluan kovasti takaisin Manseni syliin. Ehkä pääsen taas kesäreissulle seuraneidiksi Chilifesteille. Tosin ensi kesästä alkaen elämäni on aivan toisenlaista kuin nyt. Pysäyttävä ajatus.

Minua alkoi ärsyttää lakkiasiat. Lakki on siis tilattu aikapäivät sitten, mutta unohdin maksaa sen. Nyt pitäisi kaivaa jostakin joku, joka osaa sanoa onko sitä enää koululla ja kelle sen voisi maksaa että saan mokoman haltuuni. Pienet on ihmisellä murheet, yksi ainoa lippalakki!

Jospa saisin lisääntyvästä valosta energiaa siivota tämän mörskän ja liikkua enemmän, nyt väsymys on vienyt kaiken halun lähteä lenkille tai jumpata. Vielä kun voisi kasvattaa kipukynnystä, se olisi mahtavaa.

Pakko hehkuttaa vielä että tein tänään ensimmäistä kertaa elämässäni risottoa italialaisittain ja se onnistui oikein mainiosti, hyvä minä!

Nyt nukkumaan!

Sä olet lintu

Pahoitteluni pitkästä hiljaisuudesta, pää ei oikein toimi tätä nykyä ja tässä olen ollut kahteen otteeseen mörönsyöttinä kun Inssi kävi parilla työmatkalla.

Odotan kovasti kevättä eli valoa, en tykkää talven pimeästä ja kylmästä. Vaikka mitä lähemmäksi kesä tulee, sen lähempänä on esikoisen eli Toukan syntymä. Iik!

Jospa kesä olisi lämmin ja ei niin sateinen kuin viime vuonna. Onko muuten kukaan teistä huomannut miten valon lämpö vaihtelee vuodenaikojen mukaan? Enkä tarkoita fyysistä lämpöä vaan sävyjä. Tule jo ja jää aurinko!

Toiveenani tulevalle kesälle on käydä retkellä Koitelissa ja piknikillä Ainolan puistossa, olla ulkona (ja muistaa aurinkorasva sekä se pöljähkö hellehattu), grillailla, viettää aikaa läheisten kanssa, juhlia valmistumistani ja vauvan nimiäisiä... Kaiken ehtona on tietty että saan nukkua. Se selviää myöhemmin. Ehkä elättelen liikaa toiveita, mutta muistakaa, että vauva-arki on minulle täysin tuntematonta, joten todellisuus iskee vielä ja luuloni viedään pois.

Huomenna pääsen pitkästä aikaa kotipuoleen siippani kanssa ja näen samalla reissulla vanhempieni sekä veljeni lisäksi tätini perheineen ja tietysti veikan tyttöystävän eli kälyni. Hip ja hei!

Hutk potk

Kävin eilen ultrassa ja näytölle lävähti sätkimään pieni ihmisenalku, joka olikin hiukan luultua vanhempi ja on mahdollisesti tulossa maailmaan kesäkuun puolessa välissä. Katsotaan. Kaikki oli hyvin ja vauhtia riitti.
Jospa meistä tulisi sellainen omanlaisensa Addams Family!

Olen ollut yksinäni tämän viikon, kun armas siippani lähti ulkomaille työmatkalle. Hiukka yksinäistä on ollut, en ole jaksanut käydä kavereita moikkaamassa, kun tämä tietty tila on vienyt voimat. Kauhea väsymys! Jospa lisätyroksiini auttaisi.

Vähän kyllä harmittaa kun siippa on poissa, jäi ultra välistä ja erään (eli minun) synttäreitäkin pukkaa. Noh, vien itseni kakkukahville.

Kohti uutta, vai miten se oli

Toivottavasti saitte viettää mukavat pyhät ja rentoutua, itse pääsin vielä välipäivinä vierailemaan länsinaapurissa, eli Haaparannassa. Yllättäen Ikeasta lähti mukaan pinnasänkyä ja muuta vastaavaa roipetta.
Liikkeellä oli muuten tosi vähän ihmisiä ja kovin moni naisasiakas kulki ns. maha pystyssä. Outo tunne, kun itse oli yksi heistä, joskin ei niin näkyvästi.

Sain paljon mieleisiä juttuja lahjaksi, muun muassa pari lahjakorttia (Inssiltä kaksi ravintola Haraldiin, eli saanen viedä meidät joskus syömään), ihanan itsetehdyn kirjanmerkin (kiitos taitavalle kälylle!), korvakoruja...

Nyt sitten palaillaan arkeen ja tavalliseen elämään, tosin joulukuusta en riisu ennen loppiaista! Joku roti tähänkin.

Äh, nyt nukkumaan kun ei ajatus taaskaan kulje. Ihanan sekaisin unirytmit ja muutenkin koko kuuppa.