Tomtehund säger wuf och f-you

Koitin ottaa jouluisen kuvan Niiskusta ja näin hienosti onnistuin.

Onneksi pitkällisen suostuttelun jälkeen saatiin kunnollinen otos.

Hyvää joulua/Yulea kaikille Phoenixin elämän ja Kokki Sottaajan lukijoille, hiljennyn joulunviettoon rakkaideni kanssa, joten heipat hetkeksi!

Kaikki muuttuu, mutta antaa sen muuttua

Hei pitkästä aikaa! Olen ollut pitkän tovin kovien päänsärkyjen ja pahoivoinnin kourissa, joten on tämä bloggailu jäänyt hiukan taka-alalle. Joulukin on ihan kohta, ihanaa! Vaikka muutama lahja on vielä ostamatta, hyi hyi hyi.

Sunnuntaina suunnistan aviomieheni ja koiraosaston kanssa kotikonnuille joulunviettoon, ihana nähdä kaikkia rakkaita pitkästä aikaa.

Tosin ennen sunnuntaita pitää tehdä monen monta juttua ennen kuin voi ajatella lähtemistä, huoh. Lauantain olemme pyhittäneet kivasti shoppailulle, varmasti liikkeellä on monen monta muutakin mattimyöhästä. Ääk.

Ihmettelette varmaan miksi otsikossa puhutaan muutoksista, niitä on kuulkaas luvassa ensi vuonna! Kylppäriremppa, valmistuminen ja kaiken huippuna juhannusvauva. Kyllä, olen pieniin päin ja tukevasti. Mitäpä tuota salailemaan, on jo mahaa ja ensimmäinen kolmannes takana, vaikka itsekin saimme tiedon ihan vastikään, uskokaa tai älkää.

Tosin itse en ikipäivänä veisi pientä lasta aurinkoon ilman hattua, enkä itseänikään. Lupaan jatkossa olla katoamatta mammalandiaan ja muistaa höpöttää muustakin kuin vauvoista. Kaikki muut ympärilläni ovat todella innoissaan tästä, itse vielä sulattelen tietoa ja käsittelen aika laajaa tunnekirjoa. Mieheni on ihan satavarma että tulokas on tyttö, kun olen kärsinyt niin rajusta pahoinvoinnista parisen viikkoa, vissiin tuleva isä mielii haulikko-ostoksille. Nyt on todella kivaa kun voi syödä ja ruoka maistuukin hyvälle.

Se on ainakin varma, että jos lapsi tulee yhtään vanhempiinsa, siitä tulee todella jääräpäinen.

Yökyöpeltäjä

Ihan ensiksi, oikein hyvää (myöhästynyttä) Itsenäisyyspäivää, onnea 95-vuotias Suomi!
Yllättäen olen katsonut Linnanjuhlia ja haukkunut pukuja äitini kanssa, puhelimitse tosin, kun vietin taas juhlapäivää alppimajassa siippani kanssa. Päivällä kävimme Sokos hotel Edenin maisemaravintolassa nautiskelemassa juhlabuffetin antimista ja hyvää oli, erityisesti mystiseen valkoiseen mäihään sekoitellut katkaravut, oi nam.

Nyt sitten metsästän reseptiä ja koitan miettiä mitä hiivattia niissä katkoissa olikaan. Sekä moni muu ruokajuttu pyörii mielessä, kokkausintoni nostaa jälleen päätään. Lisäksi vegeviikkomme pyllähti heti alkuunsa, joten otetaan uusiksi piakkoin.

Lisäksi minulle on esitetty vihjaus ruokablogin perustamisesta, jota mietin kovasti. Muutama viimeaikainen tuotokseni on kyllä osunut nappiin ja houkutus kirjoittaa asiasta enempi on hyvin houkutteleva, vaikka en todellakaan ole mikään gourmet-tason kokki, tavallinen kotisottaaja vain. Ei siinä, ruuanlaitto on mukavaa ja mielelläni tekisin vaikka ja mitä virityksiä, haluaisin toteuttaa mm. brunssin ja juhlaillallisen muutamalle hengelle, kuten jouluna tai pääsiäisenä. Tietty valmistujaisjuhliini teen itse suurimman osan tarjottavista.

Nukkumaanhan tästä joutaa, tekemistä tiedossa jossakin määrin ja pitäis hypätä yhdeksältä ylös. Yäääh.
Onneksi taas kerran päikkärit on keksitty ja ne vasta kivat ovatkin. Sohvamme kun on valtava ja pehmoinen sekä sen vakiovarustukseen kuuluu vanhahko peitto eli täkki pussilakanoineen (nimeltään yllättäen sohvapeitto), jonka uumeniin on hyvä käpertyä. Sekä tietysti asetelmaan kuuluu 1-3 kissaa eri puolille aseteltuna ja lattialle pöydän alle uinumaan yksi koira, joka muistuttaa kirjavaa paimentolaismattoa, eli collie.

Kyllä, rakastan nukkumista. Se on ilmaista ja ihanaa.

Kohta siis siirryn ison peiton alle ja käperryn sinne. Myöhemmin tuijotan hyvin vihaisesti herätyskelloa.

When we're together darling, every night is Halloween

Ah, ihana Addams Family. Olen taas sen lumoissa. Haluan samanlaisen talon, tai ainakin sisustuksen, olla oman mörskäni Morticia, joka lentäisi naamalleen koikkelehtiessaan niin kapeassa hameessa. (ainoa oikea Morticia on mielestäni yllä keimaileva Carolyn Jones, btw)

Viimeiset kaksi yötä olen viettänyt kiireapulaisena ruokkimassa nälkäisiä juhlijoita, pienehkö väsymys meinaa kiusata, onneksi pääsin hirmuisesta päänsärystä eroon, oli aika heikko olo vielä parisen tuntia sitten. Onneksi se viimein helpotti ja nyt olen vain pihalla kuin lintulauta kaiken valvomisen jäljiltä.

Onpas muuten hienot tapetit tuossa kuvassa. Kelpaisi! Ei taida vaan rakas aviomieheni ymmärtää tyylin päälle, heh heh. Onneksi saan tehdä ihan mitä haluan työhuoneelleni ja makuuhuoneeseenkin saan mustaa tapettia aikanaan. Jee! Vaikka pakko myöntää, etten voi ajatella kirkkaanpunaista sisustuksessamme, esimerkiksi paloautonpunainen seinä olisi migreenissä ihan painajainen. Jostain syystä kyseinen väri alkaa vilistä silmissä jos siihen sopivaan aikaan törmää. Auts.

Tuon kyltin muuten haluan jonnekin talomme läheisyyteen! Haaveenani on joskus askarrella Addams Family-henkinen nukkekoti koristamaan työhuonettani. Ongelmana vaan on, etten saa itseäni edes aloittamaan ja kolme yliuteliasta kissaa, jotka myös pallopäinä tunnetaan. Ihme ja kumma koruharrastuksestani ne eivät ole innostuneet, vaikka luulisi kissan olevan innoissaan nähdessään satoja kimmeltäviä helmiä tassujensa edessä.

Huomenna suuntaan takaisin alppimajaan, vietin siis viikonlopun vanhemmillani. Oli mukavaa, vaikka yötyöt vähän sekoittavat päätä ja rytmiä, mutta tällä tytöllä unta riittää vielä ihan reilusti. Joten taidan hetken kuluttua kallistaa pienen pääni ja uneksia goottikartanoista, lepakoista ja kestohalloweenista. Sepäs olisi hauska idea se. Bileistä puheenollen, omat lakkiaiseni (osa 2, hahaa) lähestyvät ja kohta saan laittaa kakkukahvit tarjolle, JEE! Vihdoinkin!