Koska olen migreenikonkari, osaan konstin jos toisenkin sen taltuttamiseksi, mutta aina ei onnistu. Varsinkin perjantain kohtaus oli sellaista luokkaa, ettei mikään auttanut. Onneksi kehollani on hauska ominaisuus sietokyvyn ylittyessä hyytyä, eli nukahdan.
Lääkkeitä on kokeiltu jos minkälaisia, mutta ei auta ei. Aina on jokin, lääke ei sovi, siitä tulee kauheita sivuvaikutuksia, se ei tehoa... Jos joku edes uskaltaa väittää, että migreeni ei ole iso juttu, ei ilmeisesti ole kokenut kunnon migreenikohtausta. Sen kanssa kun ei voi olla, mitenkään päin ei ole hyvä ja kivun takia toimintakyky lamaantuu. Googleen vaan hemipleginen ja/tai aurallinen migreeni, ne ovat riesanani. Ymmärtääkseni Horton ja hermopistesärky (tai jotain siihen suuntaan) ovat vielä pahempia. Mutta, uskokaa pois, pelkkä perusmigreenikin on enemmän kuin tarpeeksi. Kyllä sillä saa tuskanhien pintaan.
Jospa tämä tuskien kausi alkaisi kohta helpottaa, ainakin stressimäärä hupenee tiistain jälkeen, kun historian pääsykoe on onnellisesti ohi. Lukeminen on mennyt harakoille edellä mainitun syyn vuoksi, osasyynä puhdas väsymys. Olen lujilla. Siksi pikavisiitti vanhemmilleni toi todella kaivatun hengähdystauon ja mieli sai levätä, vaikka kunnon lepoa saa vielä odottaa pari viikkoa. Kesäkuussa on sitten yksi toinen juttu, mutta ei murehdita vielä sitä. Vinkiksi vain:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti