Väsymykseni on kiusannut minua jo jonkin aikaa, syy ei olekaan ystäväni kilpirauhanen, vaan korvien väli. Liikaa stressiä, jonka ansiosta keho sotii vastaan ja käskee omalla tavallaan rauhoittumaan. Vielä on niin paljon hommia ja kova pyrkimys päästä tavotteisiin. Vaikka ei hätää, kyllä tämä tästä. Perfektionisti sisälläni kirkuu kuitenkin että tee enemmän, älä laiskottele siinä, perkele.
Toivotaan, että menestyn pääsykokeissa ja ovi yliopistoon aukeaa, olisipahan tälle tytölle tekemistä. Hekumoin juuri nyt ajatuksesta kesäloma, kokonaiset 2 kuukautta pelkkää olemista ja hermolepoa, koska jos käy se ihme, että saan nämä opinnot pakettiin, niin olen takuulla melko heikossa hapessa kunhan olen saanut lätsän päähän. Sitten saan kerätä voimia ja keskittyä syksyn haasteisiin, mitä ne sitten ovatkaan.
Arvatkaapa vain odotanko kesää. Lasken minuutteja kauhunsekaisin tuntein, sillä se tarkoittaa että pitää opiskella kuin mielenköyhä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti