Työssäoppimiseni sitten loppui ja haikeissa tunnelmissa lähdin kotipuoleen, kouluun palailen hiljalleen maanantaista alkaen ja luultavasti tulen istuksimaan koulun työtilassa vaikka lukujärjestykseni on tyhjä vielä tämän kuun ja sen jälkeenkin on todella niukka. Minun on ihan pakko saada itseni noudattamaan jonkinlaista aikataulua että saan hommani tehtyä
Koska olen koiranomistaja, en uskalla jättää työpöydälle mitään läppärin ja muutaman paperin lisäksi, sillä molemmilla koirillani tuntuu olevan viehätys kynien jyrsimiseen. Luultavasti piilotan kaiken houkuttelevan pöydän pieneen kaappiin ja tuskailen sitten myöhemmin kun se on niin täynnä tavaraa.
Oma työtuolini on muuten punainen. Tosin jos löydän jostakin ergonomisemman vaihtoehdon, vaihdan luonnollisesti tuolia. Joudun kuitenkin kökkimään koneen ääressä melko runsaasti ja haluan välttyä kaikilta mahdollisilta kolotuksilta ja jumituksilta. Toki nyt koulun alkaessa aion kulkea enempi lenkillä, kun kerran jaksan. On ihanaa käydä haistelemassa merituulia koirien kanssa ja samalla reissulla voi aivan hyvin kipaista koirapuistossa, koirat saavat juosta ja minä hengähtää tarvittaessa.Minulla epäillään rasitusastmaa, joten olen kahden viikon seurannassa, joudun aamuin ja illoin puhkumaan PEF-mittariin. Lisäksi kuljetan mukanani inhalaattoria kaiken varalta. Huokaus.
Tuo etualalla oleva palikka on samanlainen kuin se mihin itse höngin joka päivä. Inhalaattorini ei suinkaan ole perinteinen piippu, vaan lieriön muotoinen kapine jota on helppo käyttää yhdellä kädellä, läheisilleni olen opettanut kaiken varalta sen käyttöä jos en jostain syystä voisi itse laittaa sitä käyttövalmiiksi.
Eli tuo keskimmäinen on samanlainen kuin minun kiekkoni.
20.9. selviää onko minulla astma vai ei. Pitäkäähän peukkuja!
(kuvat Googlen kuvahaku)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti