Kun kellohame heilahtaa

Minä aion ommella itselleni mekon lakkiaisiini (osa2). Malli, väri, kankaat ja muut heebelit ovat jo päätetty, tulossa on 50-luvun tyylinen kellohelmainen punainen mekko. Kengät minulla jo onkin, vanhat uskolliset tulipunaiset juhlapompottimeni, jotka ovat tosi mukavat jalassa. Voitte varmasti kuvitella miten odotan suurta päivää, kakkukahveja ja kukkapuskia. Onhan se iso juttu valmistua ammattiin, varsinkin mummuni on asiasta aivan täpinöissään. Vielä kun saisin ommeltua sen mekon taiteen sääntöjen mukaan, en nimittäin ole mikään virtuoosi ompelukoneen kanssa, päin vastoin!

Nyt menen tästä hiustenleikkuu puuhiin. Kohta minulla on sitten otsatukka, kääk!

Kun saapuu syys

Totta se on, syksy on jo ovella, kesä alkaa olla ohi. Mihin ihmeeseen se taas menikään ja niin nopeasti? Ehdinkö varmasti nauttia auringosta ja lämmöstä, syödä kesäherkkuja? Uimassa en käynyt tänäkään vuonna, olen ylettömän itsekriittinen vilukissa. Tuntuu siltä, että olen ollut koko kesän joko töissä tai kotona. Toki joka päivä olen ulkoillut koirieni kanssa, käynyt toisinaan kaupungilla kiertelemässä ja vieraillut vanhempieni luona melko usein. Koirat ovat nauttineen sydämiensä pohjasta auringosta ja ovat kirmanneet ympäri pihaa kuin kaksi vasikkaa.

Syksy on kaunis vuodenaika, pyrin nauttimaan siitä tänä vuonna vähän enemmän. Luultavasti lenkkipoluilta käsin ihastelen ruskaa ja luonnon monimuotoisuutta. Vaatekaappini kaipaa edelleen lisäyksiä, vaikka äskettäin ostinkin pari toppia, paidan ja hupparin. Rakkaat uskolliset verkkarini ovat sanomassa sopimuksiaan irti ja en enää uskalla käyttää niitä kotini ulkopuolella, sillä lahkeet ovat niin pahoin rispaantuneet ja niiden sisästä irvistelevät kiristysnauhat voivat olla kaltaiselleni honkkelille turvallisuusriski. Joudun siis ostamaan uudet. Oh well.

Kuvitelmissani olen tyylikkäänä kahden hyvätapaisen koirani kanssa reippaalla lenkillä ruskanhehkuisessa luonnossa, punaiset posket ja iloinen mieli, kaikki menee niin hyvin! Todellisuudessa olen koirankarvojen peittämä, punanaamainen löntystäjä jonka koirat ovat toisinaan melkoisen kovapäisiä ja äänekkäitä. Se siitä mielikuvasta. Paino tosin on pudonnut ja vyötärö kaventunut, joten kohti entistä parempaa minää ollaan menossa. Vielä on ylimääräistä, mutta kyllä ne siitä lähtevät.

Rakkaudesta ruokaan

Kyllä, minä pidän hyvästä ruuasta. Minusta on mukava kokkailla ja leipoa. (ja sen kyllä huomaa, ehe ehe)
Olen itse ollut aina sitä mieltä että en ole kovinkaan hääppöinen kokki, onnistun pilaamaan murotkin. Mutta ajan saatossa yksikään keitoksiani syönyt ei ole joutunut vatsahuuhteluun tai manan majoille, oletan taitojeni parantuneen, sillä kehujakin on sadellut.

Ajattelin siis jakaa pari helppoa reseptiä kanssanne. Valittelen kuvien puutosta, digikamera on edelleen ostamatta. Osa mitoista on ihan muistin varassa, sillä teen ruokaa lähestulkoon aina puhtaasti perstuntumalla. Eli mittaa en käytä laisinkaan. Anteeksi!

Tosi helppo kasvis-kuskus.
- 1 kesäkurpitsa
- 2-3 paprikaa
- 1-2 sipulia koosta riippuen
- 4dl (?) kuskusia
- vettä
- öljyä
- mausteita (itse käytän currya, paprikajauhetta, soijaa ja sitruunapippuria)

Kuori sipuli ja pilko kaikki rehut. Heitä pannulle (sipuli ensin) tirisemään öljytilkkaan, mausta. Keitä vettä ja kaada kuskus sopivaan astiaan (joka kestää lämpöä, huomhuom!), kaada vettä päälle ja pyörittele, lisää tarvittaessa vettä/kuskusia. Kun kuskus on sopivaa, heitä kasvikset sekaan ja sekoita, se on siinä! Lisäksi voit paistaa broilerin filesuikaleita jos siltä tuntuu.

Köyhän tumpelon kasvislasagnette.
- Puoli pussia lasagnettelevyjä (Torino)
- 1prk tomaattimurskaa
- 1pss kasvissuikaleita
-1 sipuli
- 1 pieni prk ruokakermaa
- oreganoa, sitruunapippuria, grillimaustetta, soijaa
- öljyä paistamiseen
- päälle juustoraastetta maun mukaan

Kaada pasta vuokaan, pilko sipuli ja kuullota se öljyssä, lisää perään kasvissuikaleet, hetken päästä tomaattimurska. Mausta. Lisää ruokakerma, anna seoksen hetken hissuksiin poreilla, sekoittele välillä. Jos et käytä valmista juustoraastetta, raasta juustoa sopiva määrä. Kaada kastike pastan päälle vuokaan ja sekoita, ripottele juusto pinnalle, peitä kannella tai foliolla (itse teen niin). Paista 200 asteessa noin puolisen tuntia.
Vaihtelua lasagnetteen saa erilaisilla kasviksilla, tonnikalalla jne. Toki soijarouhe voisi olla aika päheä ratkaisu, itsellä on vaan kiintiö toistaiseksi täynnä. Kastikkeeseen voi halutessa lisätä palan aurajuustoa, jos siitä tykkää.

Kaikkea sitä sattuukin!

Vanha sanontahan kuuluu: when it rains, it pours. Eli kun sataa, sataa kaatamalla.

Tapahtui viikko sitten lauantaina työvuoron loppupuolella;
Purin kuormaa ja kärryni lähtivät liikkeelle, kallistuksen vuoksi. Totta kai, kärryt törmäsivät minua päin, vaatimattomat reilu 100 kiloa kopsahti nilkkaani ja voitte kuvitella että teki kipeää. Sinnittelin maanantaihin ja heti aamusta nilkutin lääkäriin, joka kirjoitti koko viikoksi sairaslomaa. Lääkäri kehotti pitämään jalkaa ylhäällä, tiistaina koitin pitää jalkaa yllä. Mutta sitten....

Alaselkäni jumittui tiistaina. Koitin venytellä, ottaa särkylääkettä ja maata piikkimatolla. Keskiviikkona sama laulu, kipu vaan paheni ja lopulta olin täysin toimintakyvytön. Kipu oli uskomattoman paha ja aloin pelätä välilevyn siirtymää, jonka olen kokenut jo kaksi kertaa aiemmin. Rakas pikkuveljeni haki minut ja koirat kotipuoleen, hän pakkasi puolestani ja talutti minut autoon. Tunnin ajomatka oli täyttä tuskaa, päästyäni perille söin hiukan ja minut talutettiin sänkyyn, sillä en pystynyt seisomaan, kävelemään tai istumaan. Nyt, muutama päivä myöhemmin, kävelen ilman tukea (keskiviikosta lauantaihin kuljin keppien kanssa ja otin tukea seinistä), pystyn istumaan lyhyitä aikoja, seisominen ei ole ihan täyttä tuskaa (enemmänkin epämukavaa, mutta alkaa sattua pidemmän päälle) ja voin kumartua. Kipu on onneksi vähentynyt, sillä pahimmillaan olin tajunnan rajamailla ja tuskanhiki virtasi. Vielä jonkin aikaa täytyy olla varovainen, istumista pyrin välttämään ja liikkumaan kohtuudella. Lisäksi olen särkylääkekuurilla. Jos selkä alkaa temppuilla vähääkään, pitää mennä tukka putkella lääkäriin. Joten seuraavat pari päivää seuraan selkääni hyvin tarkasti ja teen kevyempää työtä.

Pidetään peukut pystyssä että tämä koettelemus oli tässä!

Rakkaus on ruma sana

Pieni ylistys voimista mahtavimmalle, olen sokerihumalluttanut itseni hömpällä ja nyt päissäni höpöttelen mitä sattuu.

Voiko olla ihanampaa kuin rakastumisen tuoma humala? Kun mahanpohjasta kutittaa, maailma on vaaleanpunainen ja saippuakuplia leijuu ilmassa keijupölyn kanssa? Jalat ovat kevyet ja tuntuu että leijuu jossakin kaukana kaikesta, maailmassa on vain yksi ihminen ja pelkkä ajatus hänestä saa suupielet korviin ja perhoset lepattamaan vatsassa.

Miten tuo humalluttava tunne voi siirtää vuoria ja tyhjentää meriä, kuinka se jaksaa aina löytää meistä jokaisen ja sekoittaa hänen päänsä täysin. Se saa kaikkein kyynisimmänkin pyörälle päästään, kaataa raja-aitoja, eikä pelkää pitkää matkaa. Se on aina siinä, vaikka kuinka väittäisimme että olemme immuuneja. Kuinka yksi pieni tunne voi täyttää ihmisen niin kokonaan ja kannatella häntä elämän aallokossa, se on ikuinen mysteeri.

Nostan maljan tunteista mahtavimmalle ja toivon että jokainen saa eläissään kokea miten ihanaa on olla rakastunut sydänjuuriaan myöten!

Lauantaista tulee hieno

Taas töitä lauantaina! 4h menee onneksi vaikka päällään seisten, kunhan on tekemistä. Minua oli kuulemma kaivattu elintarvikepuolella ja muutenkin työpanostani arvostetaan, olen todella otettu. Kiitokset ihanille työkavereilleni, heidän ansiostaan viihdyn töissä ja jokainen päivä on mukava aamusta asti.

Tarkoitukseni oli mennä viikonlopuksi kotikonnuille, mutta kun olen lauantaina kiinni, niin lähtö siirtyi ensi viikolle. Niinpä keksin viettää laatuaikaa itseni kanssa viikonloppuna. Hyvää ruokaa, ulkoilua koirien kanssa, kenties leffa... The works. Olen sen ansainnut, tänään riehuin töissä kuin pieni eläin, tulipahan tulosta. Nyt nukkumaan että jaksaa huomenna pomppia ihmisten aikaan ylös!

On taaskin sunnuntai

Kesä lähenee loppuaan, työssäoppimistakin eli töitä on taas viikko vähemmän. Vastahan ihastelin hiirenkorvia ja iloitsin palaavista muuttolinnuista. Kohta syksy on täällä, lehdet kellastuvat ja ilmasta tulee kirpeä. (sääsket kuolevat, hahahaa)

Tänään vietin ihanan aamuhetken, söin aamupalaa kaikessa rauhassa kimonossani. Sain nukkua pitkään ja ottaa päivällä vielä nokoset. Miten rentouttavaa! Olisipa vastaavia aamuja enemmän.

Minun pitäisi ostaa uusia vaatteita. Postipoika on tuonut minulle kasamäärin katalogeja iltojeni iloksi ja voi miten paljon siellä olisikaan minulle mieleisiä vaatteita! Toinen juttu onkin miten ne minulle sopisivat... Taidan pysyä turvallisissa perusvaatteissa toistaiseksi. Mustaa, mustaa, enemmän mustaa. Ja punaista kaveriksi, totta kai. Luultavasti hyökkään jossain välissä HenkkaMaukalle ja olen pää pyörällä rekkien välissä. Ennen sitä kannattanee miettiä mitä oikeasti tarvitsen.