Uusissa neliöissä ja kaikki kesken

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa alkaa olla lopuillaan. Väsyttää hiukan vaikka työpäivä oli pari tuntia lyhyempi kuin normaalisti. Jostain syystä oikea nilkka/kantapää on äitynyt niin kipeäksi ettei sillä voi astua ollenkaan. Pehmeää alustaa kuten tyynyä vasten voi kevyesti painaa, mutta esimerkiksi normaali astuminen sattuu ihan kamalasti. Soitin päivystykseen ja sieltä sain ohjeeksi napata parit buranat nassuun ja katsella jos se sillä asettuisi, saattaa kuulemma olla jokin tulehdus. Siitä on nyt semmoiset 5h. Ei auta ei. Aion sinnitellä huomisaamuun ja jos ei se ole rauhoittunut niin nilkutan terveysasemalle saikun hakuun. Pahasti näyttää siltä.

Kävin ostoksilla äidin kanssa kierrätyskeskuksessa ja taas tehtiin löytöjä! Tv-tasoa olen tässä metsästellyt ja löysinkin mieleisen, jota kävin äidin kanssa katsomassa. Pienen jahkailun jälkeen päädyimme kuitenkin toiseen ratkaisuun ja mukaan lähti kirsikan värinen pikkuinen lipasto vitosella! Aivan kuin uusi ja vielä oli tarran mukaan kotimainen. Hyvä munkki etten sanoisi. Huusin myös itselleni huutonetistä kivan mustan pikkulaukun parilla eurolla. Nyt pitäisi alkaa pätkimään nauloja seinään että saan kaikki veskani näytille, kiva sisustuselementti!

Sisustuksesta puheen ollen, se on tyystin kesken ja vaatii suunnitelmien muutosta. Äh. Olohuoneeseen pitää hommata verhot, ei pari hassua verhoa riitä peittämään koko ikkunaseinää. Joten kuuluisa Ikealista muuttuu taas! Menee jo hiukan koomiseksi etten sanoisi. Kuvia luvassa heti kun saan tämän huushollin sopivaan kuosiin, joka tapahtuu toivottavasti pikaisesti. Siihen asti lisäilen mukavia inspiskuvia mitä olen onkinut googlen kuvahausta sekä Alvhemin sivuilta, olkaapa hyvät!

Uudessa kodissa!

Nonni! Nyt sitä on sitten muutettu, tavarat ovat hujan hajan ja hukassa. Oikein mukava asunto, vanhaa on jo ikävä, mutta varmasti tulen viihtymään täällä kunhan saan tavarat paikoilleen ja lisää mööpeleitä ynnä muuta. Ikean reissu tulee siis todellakin tarpeeseen.

Pohjapiirustus valehteli tästä huushollista törkeästi yhden pienen huoneen verran. Minulla ei olekaan kahta vessaa! Toki pärjään hyvin yhdelläkin, tympii vaan kun vuokrayhtiön sivuilla on muutama muukin asunto jonka pohjapiirustus on ihan höpöä. On siitä sanottu, mutta mitään ei ole tapahtunut. Pah.

Nytpä nukkumaan että jaksaa huomenna riehua töissä pirteänä. Kauniita unia kaikille!

Huomenna!

Noniin, huomenna sitten muutetaan. Kiitokset jo näin etukäteen apujoukoille. Minun harteillani on tänään pakata loput kamat kantovalmiiksi. Eikä mitään käsitystä miten sen urotyön meinaan tehdä. Voi itku.

Ensimmäinen päivä uudella osastolla meni suorastaan naurettavan helposti. Tosin loppupäivästä huomasin hortoilevani osastolta toiselle kun kutsu kävi. Mukavaa huomata että jotain tietoa on talven aikana tarttunut päähän ja pärjään itsekseni, plus osaan käyttää lähes kaikkia laitteita ja ohjelmia joiden kanssa olen tekemisissä. Huzzah!

Huomenna on suuri päivä joten yritän kerätä voimia ja pakata kamat jotenkin järkevästi. Kääk.

Ylihuomenna!

Kääk, kylläpä aika rientää. Vastahan muutin yksiööni. Hurjaa.
Tänään palaan arkisiin kuvioihin pakkaamaan ja töihin. Koirat jäävät muutamaksi päiväksi vanhemmilleni hoitoon että saadaan muutto hoidettua kunnialla. Onpahan koirien mukavampi olla täällä, juosta isolla pihalla koirakavereiden kanssa kuin pyöriä jaloissa muuton aikana. Hiukan meinaa jännittää ja olen melko täpinöissäni sisustussuunnitelmasta. Ehkä en pääse mihinkään lehteen tai ohjelmaan kotini ansioista, ei voi mitään.

Lisää inspiroivia kuvia googlen kätköistä!

Näyttää ainakin paperilla hyvältä

Sisustussuunnitelma uuteen kotiin on valmis. Ikealista menee uusiksi joiltakin osin, onneksi muutama juttu on karsiutunut pois. Parempia tuloja odotellessa...

Makuuhuoneen kampauspöytää varten olen kolunnut googlen kuvahakua inspiksen puutteessa. Yleensähän meikit ja muut kauneustuotteet ovat vessan puolella, eikä suinkaan makkarissa, ainakin minulla. Olen siis ollut ihan öönä millaiseksi pöytäni laittaisin ja miten asettelisin kaikki enemmän ja vähemmän tarpeelliset tavarani. Melkein olin unohtanut mitä kampauspöytä on englanniksi! Löytyi se muistista kuitenkin ilman sanakirjaa...

(Kuvat Googlen kuvahaku)

Haluan naisellista tyyliä, harmi vaan kun oma pöytäni on valkoinen eikä tuollainen siro peilipintainen. Toisaalta ihan hyvä niin, sillä sottapyttynä töhrisin sen sormenjäljillä ja en kuitenkaan kiillottaisi sitä tarpeeksi ahkerasti. Koitan parhaani mukaan siivota ahkerammin uudessa kodissa ja pitää sen koirankarvatason siedettävänä. Hävettää kun ei voi pyytää ihmisiä kylään sotkun takia, tosin vieraat olisivat takuulla hyvä motivoija (ja pieni pakotekin) siivoamiseen. Mielelläni kestitsisin vieraita omilla leipomuksillani ja kovasti odotan äitini vierailua, ensin hän tulee veljeni kanssa muuttoavuksi ja myöhemmin viikonlopuksi rentoutumaan. Siinä välissä käydään Ruotsissa ja jatkan siinä ohessa työntekoa 15 opintoviikkoa mielessä.

Heipparallaa ja hauskaa juhannusta!

Se on nyt sitten keskikesän juhlan paikka ja minä siirryin koirineni kotipuoleen. Vilskettä riittää kun meitä ihmisiä on 4, samoin koiria ja päälle kaksi kissaa. Huh huh. Ihana kiukkukissa Pulla tuli viereen ja tein sille oman kissanpesän tyynyni viereen. Hänen ylhäisyytensä nukkui mielummin vatsani kohdalla, ihana otus.

Muuttoon on enää muutama päivä ja ensi viikon tiistaina sen pitäisi alkaa. Voi itku. Ei sillä ettenkö odota uuteen kotiin muuttoa ja uusia neliöitä, mutta se perhanan pakkaaminen. Yäk. Olen saamaton.

Makuuhuoneeseen tulee kampauspöytä, jonka ääressä on kiva aamulla sitten laittautua. Ah! Ostoslistani suurelle Haaparannan odysseiallemme piteni hiukan, kääk. Olen aivan täpinöissäni siitä reissusta, tiedossa on varmasti mukavia hetkiä niin tien päällä kuin itse paikan päällä. Kanske min svenska behöver lite praktisering, tycker jag. Hoppas att alt går bra och den hela resan skulle bli jättekul. (juu, en osaa)

Oikein ihanaa juhannusta/lithaa teille kaikille! Trevlig midsommar!

Eiih!

Voi yhden jos toisenkin kerran. Minulle napsahti lauantainakki, eli joku lauantai pitää mennä töihin. Jippii. Syynä väärin ymmärretty sairasloman pituus. Onneksi kyseessä on vain yksi päivä ja se on äkkiä lusittu. Voisihan sen oikein lusmusti hajottaa kahdeksi pätkäksi, jos nyt ei kuitenkaan. Ensi viikolla vaihdan osastoa, tähän asti olen ollut elintarvikepuolella hikoilemassa ja vielä on kolme osastoa jäljellä plus tutustuminen kassahommiin. Olisihan se aika herkkua vaihtaa hetkeksi istumahommiin yleisen ees taas ravaamisen sijaan. Plää.

Enää yksi työpäivä ja sitten onkin aika lähteä kotipuoleen juhannuksen viettoon. Ah! Pääsevätpä koirat juoksentelemaan kun laiska ja jalkavaivainen mamma ei ole jaksanut lenkittää pienokaisiaan kovin paljoa. Ihmekö tuo, ottaen huomioon työni tämän hetkisen laadun ja ennestään rämän nilkkani. Tulee silti huono äiti fiilikset kun ei jaksa joka välissä olla koirapuistossa ja tekemässä tottisharjoituksia. Pässit ovat taas alkaneet rähistä vastaan tuleville koirakoille. Just kun sain homman pelaamaan, niin käy näin. Oma vikani, mitäs en käy pitkiä lenkkejä. Yritän ryhdistäytyä.

Pakkaus aloitettu

Huzzah!
Peräti kaksi laatikkoa pakattu! Ja piskuinen kirjahyllyni tyhjeni täysin. Toivotaan että saan hommattua kaikille leffoilleni laatikot, hyllyyn ei mahdu enää yhtään. Yksi laatikko olisi vielä ja sen pakkailen tämän viikon aikana, toki hommaan lisää laatikoita. Muuttomatka ei ole kovin suuri, joten kaiken pitäisi sujua hyvin. Liinavaatteet menevät samaan läjään astioiden kanssa ja vaatteet nakkaan julmasti jätesäkkiin.

Uuden asunnon sisustus alkaa hahmottua. En siis tule tänäkään vuonna Haaparannan Ikeasta tyhjin käsin kotiin. Ostoslistalla on lamppu, matto, lakanoita, purkkeja ja purnukoita. Huonekaluja en ala raijaamaan rajan takaa vaan joko ostan naapurin kierrätyskeskuksesta tai sosialisoin vanhemmiltani. Kodissani on siis useampaa puunsävyä, eikä se välttämättä ole tyylipuhdas (liekö edes tyylikäs), mutta minä viihdyn. Vielä tämä viikko ja sitten se alkaa, The Muutto.

Ennen muuttoa hoidan juhannuksen pois alta ja siinä hommaa onkin kun on kaupassa töissä. Huomisesta eteen päin saa painaa niska limassa hommia kun tavaraa tulee ja ihmiset ostavat hulluna, sillä perisuomalaiseen tapaan pyhien jälkeen ei ole elämää ja ruokaa on hamstrattava. Mikäs siinä, onpahan minulla tekemistä (ja muullakin henkilökunnalla). Tänään oli hetkittäin hiukan pitkäveteistä kun ei ollut kuormaa mitä purkaa ja hyllyttää. Kunnialla selvitty siitäkin. Toivotaan että loppuviikko menisi nopeasti ja ilman suunnatonta riehumista töissä.

Onpa ihanaa olla tyttö!

Jes! Eksyinpäs model's own:in sivuille ja hurmaannuin kynsilakoista. Niin kuin noin 30 pulloa ei olisi tarpeeksi. (eikä muuten olekaan!) Olen huomannut että ne vaan päätyvät hyllyyni ja mitä kummallisempi väri, sen parempi. Nyt on menossa sini-vihreä kausi, tällä hetkellä kynteni ovat smaragdinvihreät. Ihanaa.

Koska työssäni myyjänä en jaksa/viitsi/halua käyttää voimakasta meikkiä, se suttaantuisi alta aikayksikön ja ei välttämättä ole kovin fiksua mennä mustissa kajaleissa töihin, niin lakkaan kynteni vaikka vihreäksi. Väriä elämään! Tälle iltaa varmasti teen itselleni pikamanikyyrin ja vaihdan vihreän johonkin muuhun. Varpaissa kimaltaa hopea. Hauskan näköiset. Kivaa pientä tyttöilyä ennen uutta viikkoa. Tiedossa 4 ja puoli päivää töitä ja sitten pääsee juhannuksen viettoon. Kuten aina vietän jussin kotipuolessa perheen kesken. Seuraavalla viikolla onkin sitten se muutto! Hui! Kylläpä aika rientää. Sisustuksen osalta homma on aika selvä. Tiedän miten huonekalut sijoitan ynnä muuta. Makuuhuoneeseen tulee pieni laittautumisnurkkaus näillä näkymin.

Uudesta kodista tulee mukavan rento paikka. Varmasti asukkinsa näköinen. Yritän siivota siellä vähän ahkerammin kuin tässä yksiössä. Tosin tänään tiskasin ja pesin pyykkiä kuten aioin. Kävin koirien kanssa puistoilemassa ja pöllönpoikaseni saivat juosta sydämensä kyllyydestä. Harmi että ruoka ei onnistunut niin hyvin kun ostin broilerin paistisuikaleita. Yäk. Tästedes ostan niitä filesuikaleita vaikka maksavatkin pikkuisen enemmän. Tai ostan soijasuikaleita. Mutta paistisuikaleita ei enää ikinä!

Löytöjä

Harmi kun ei ole digikameraa, sillä mielelläni jakaisin kuvasaastetta viime aikaisista löydöistäni.

Asun kierrätyskeskuksen naapurissa ja sieltä on löytynyt yhtä sun toista, pari paitaa, sohva, ruokaryhmä. Viimeisimpänä löytönäni ovat astiat. Bongasin hyllystä kivan harmaan korvattoman mukin ehtaan japanilaistyyliin hintaan 30 snt. Pari päivää myöhemmin osui kohdalle toinen aasialaisjuttu, teesetti neljälle, maksoi huimat 1,80€. Juuri edellisenä iltana olin etsiskellyt huutonetistä vastaavia ja kärvistellyt hintojen kanssa, sattui todella hyvä munkki toisin sanoen. Mitähän jännää sieltä vielä löytyykään? (Ainakin pari tv-tasoa ovat houkuttaneet...)

Muuttoon on enää tasan kymmenen päivää. Kääk. Rakas yksiöni on ihan mullin mallin ja mitään ei tapahdu. Argh. Saamattomuuteni ärsyttää. Jos ehkä mahdollisesti ryhdistäytyisin huomenna ja siivoaisin plus pesisin pyykkiä niin olisi vähän mukavampi olla. Paljosta vetoa että huomenna moinen ei kiinnosta pätkääkään?

Pällit!

Niin rakas isäni aina komentaa minun ja veljeni koiria. Tänä aamuyönä olin vähällä karjaista samaa peiton alta. Koirat keksivät omasta mielestään hauskan leikin, herätellään mammaa. Luonnollisesti aavistuksen unikeko mamma ei tykännyt tästä neronleimauksesta. Aamulenkki meni lievästi maanisesti hyttysten kanssa tapellessa. Jostain syystä ne ovat todella verenhimoisia ja tunkevat suurina laumoina kimppuun. Koita nyt siinä sitten huitoa kun on kaksi hihnaa käsissä ja niiden päissä yhteensä 60 kiloa koiraa. Varsinkin Jasson kimpussa ne viihtyvät, pirulaiset. Mahdollisia tuparivieraita olen jo varoitellut tästä paikallisesta kamikazeosastosta ja kehottanut ottamaan mukaan offia jos kukaan aikoo näyttää nokkaansa ulkona.

Tupareihin on vielä onneksi aikaa, peräti vähän reilu kaksi viikkoa. Toivottavasti osanottajia löytyy ja illasta tulee kaikin tavoin mukava. Ainakin puitteet ovat kivat ja grillaamaan pääsee halutessaan, kun sisäpihalla on iso puilla lämmitettävä grilli jonne mahtuu makkara jos toinenkin. Pidetään peukkuja että vieraita tulee ja kaikilla on kivaa!

Ne elukat

Olen eläinrakas, piste. Siksi olen koko pienen ikäni halunnut niitä ympärilleni ja onnekseni olen syntynyt eläinrakkaaseen perheeseen, eläintarhaan. Meillä on ollut koiria, jyrsijöitä ja akvaariossa on polskinut vaikka ja mitä. Kaikki ovat olleet omia persooniaan, rakkaita perheenjäseniä. Oma laumani on hiukan hajalla, mutta tulee olemaan vielä pysyvästi koossa.

Kaksi kissaani, Pulla ja Naksu asuvat vanhemmillani ja viettävät siellä kissanpäiviä. Molemmat ovat aitoja maatiaisia, tavallisia kotikissoja. Pulla on pieni ja äkäinen, rökittää mennen tullen isot koirat ja näyttää Naksulle kaapin paikan. Se on omasta mielestään jumalainen olento, kaiken yläpuolella. Se on kaunis kissa, jolla on uskomattoman käreä ääni, määyyy se sanoo silmät viiruina. "Palvelija, anna ruokaa!"

Naksu taas ei pingota. Se mielummin makaa vaatekaapin päällä pehmolelujen keskellä tai loikkaa jääkaapin päälle katselemaan raukeasti ihmisten touhuja. Se on seurallisempi, se haluaa aina viereen nukkumaan, mieluiten kainaloon ja sen tassua olisi sopivaa pitää. Isoksi kolliksi sillä on kimeä ääni ja se tervehtii aina heleällä kurrrrnaulla kun tulen käymään kotipuolessa.

Luonani asuu kaksi koiraa ja viljakäärme. Kerrotaanpa heistäkin jotain.

Jasper, saksanpaimenkoira Espanjasta. Kun kaksi vuotta ensimmäisen koirani Donnan kuolemasta oli kulunut, tunsin surun helpottaneen ja ajan tulleen uudelle tassuterapeutille. Selasin nettiä, otin muutamaan paikkaan yhteyttäkin ja aina koira ehti livahtaa nokkani edestä. Eksyin erilaisten järjestöjen sivuille ja Kodittomat Espanjan Koirat ry:n sivuilla se oli. Jasper. Vinojalkainen vanha sakemanni uros. EI! Minä yritin olla järkevä. Enhän minä voinut ottaa sakemanniurosta! Miten minä semmoisen kanssa pärjäisin? Silti joka yö näin sen tummat silmät mielessäni ja päivisin se huomaamattani livahti ajatuksiini. Tein päätökseni, joka monen mielestä oli järjetön. Tammikuussa se saapui Suomeen, nilkuttava ja likainen koirani. Elämä muuttui täysin. Jasper lyhentyi puhuteltaessa Jassoksi, kaikki meni hyvin aluksi. Sitten alkoi taistelu eroahdistuksen kanssa, joka raastoi hermoja ja siitä saatiin niskavoitto vasta viime syksynä. Minulle kerrottiin Jasson koirakaverista tarhalla Fuengirolassa, jonka ottaminen voisi auttaa eroahdistuksen kanssa kamppailevaa nilkuttajaani.

Mammi. Oletettavasti rhodesiankoiran ja podencon sekoitus. Se hymyilee maailmalle. Se on leikkisä sylivauva ja rakastaa koko 30 kiloisella kropallaan. Alussa se pelkäsi kaikkea ja kaikkia. Vain Jasso oli sen turva ja hiukan päin vastoinkin. Ne nukkuvat vierekkäin edelleen ja kirputtavat toisiaan. Mammi oli tullessaan pyörremyrsky, se hyppi ja pomppi, veti hihnassa, riehui suuna päänä. Mietin mihin olinkaan pistänyt pääni. Kaksi isoa koiraa ja minä. Mammi tasoittui ajan mittaan ja on nykyään iloinen prinsessa, joka aina nähdessään veljeni loikkaa tämän syliin. Onneksi pikkuveljeni on vankkaa tekoa ja ei ole moksiskaan pikku neitini rajusta rakkaudesta. Mammi rakastaa elämää ja on aina tunkemassa lähelle rapsutusten toivossa.

Ozzy on "se käärme". Se viettää omaa elämäänsä vanhassa akvaariossa. Sekin on sylivauva. Se on niin kiltti että sen voi kietaista vaikka rusetille eikä se välitä. Haluaisin rakentaa sille isomman terraarion vaikka vanhaan vaatekaappiin. Odottelen kuinka suureksi se kasvaa, pituutta on nyt noin 135 senttiä ja paksuutta kolmisen senttiä. Viljakäärmeet eivät onneksi kasva tolkuttoman suuriksi joten uskaltanen tulevaisuudessakin pitää Ozzya (lausutaan muuten ihan Ossi vaan) kaulallani ilman kuristumisen pelkoa.

Ensimmäinen askel

Tästä se lähtee. Blogi vol. miljoona jota en aio lopettaa ensimmäiseen viestiin. Olen suorastaan hurahtanut blogeihin ja monia seurailen silmät kiiluen, imen vaikutteita ja ideoita. Sisustusjutut nappaavat juuri nyt, kun muutan juhannuksen jälkeen ihanasta yksiöstäni upeaan kaksioon. Olen viihtynyt tässä ihanassa pienessä kodissa hyvin ja tulen kaipaamaan sitä paljon muutettuani pihan toiselle puolelle b-taloon. Ajattelin napata pihalla kauniina kukkivan ruusun mukaani muistoksi ensimmäisestä asunnosta joka oli alusta alkaen Minun Kotini. Asuin ennen tätä solussa ystäväni kanssa ja siitä ei tullut mitään, solu oli Kämppä, paikka josta koko ajan halusin jonnekin muualle. Ennen solua asuin milloin missäkin exäni kanssa. Jokainen niistä asunnoista oli Koti ja pysyy aina muistoissani, niissä neliöissä kasvoin vaikeuksien kautta nuoresta aikuiseksi (ainakin iän puolesta). Tämä yksiö on ollut ensimmäinen etappi, base-camp, matkalla opiskelijasta työelämän puurtajaksi. Vielä vajaa kaksi viikkoa ja sitten minun täytyy sanoa hyvästit ja siirtyä uusiin neliöihin. Miten asuntoon voikaan kiintyä tällä tavalla? Minulle on aina käynyt niin, jokainen muutto on vihlaissut sydämestä ja olen sekavin tuntein pakannut tavarani. Niin paljon muistoja mahtuu jokaiseen elettyyn neliöön, iloja ja suruja.

Ristiriitaista onkin kun odotan uuteen asuntoon pääsemistä ja arkea siellä. Oikea makuuhuone on ollut jo jonkin aikaa haaveissa ja nyt se toteutuu, pihakin suurenee. Toivottavasti yksiön seuraava asukas saa tuntea samoja onnen hetkiä kuin minä tämän kuluneen vuoden aikana.