Hurraa pin up tytöille!

Omistan kyseisen kirjan ja olen aivan pin up tyttöjen lumoissa. Muutenkin pidän tosi paljon 50-luvusta ja sen tyylistä, Elvis ja kellohameet, ah... Ennen osattiin, kaikkea ei näytetty vaan jätettiin jotain mielikuvituksen varaan, toisin kuin nyt. Yäk. Hiiteen silikonihirviöt, eläköön luonnollisuus ja aitous!

Pin upien kiistaton kuningatar ja keisarinna on tietysti...



Bettie Page! Olen suuri fani ja leikkasin samanlaisen otsiksen kun kyllästyin äidin jatkuvaan painostukseen aiheesta miten otsatukka sopisi minulle. Oma tukkani ei ole lähelläkään Bettien upeaa tyyliä, sillä kuten aiemmin olen maininnutkin, en osaa laittaa tukkaani ollenkaan. Jospa minäkin oppisin joskus.

Mielestäni nykyaikanakin monilla olisi paljon opittavaa menneen ajan keskiaukeaman tytöiltä. Jokainen nainen on kaunis sellaisenaan, muoviset leikellyt turbohuulet ja silikonirinnat eivät ole mielestäni kauniita ja viehättäviä. Muutenkin protestoin ankarasti turhamaisia plastiikkakirurgisia toimenpiteitä vastaan. Miksi jokainen ei saisi olla sen näköinen kuin on, karvoineen kaikkineen? Onko kauneus todellakin muka rinnanympäryksestä ja elopainosta kiinni? Ei kai. Itse koen usein alemmuutta kilojeni tähden, vaikka olen taatusti yhtä hyvä kuin kuka tahansa muukin. Luulisi korvien välin merkitsevän enemmän kuin painoindeksin. Kyllä, minä olen ylipainoinen, rintava, reitevä ja persevä, minulla on vatsakumpu ja jenkkakahvat. Äo:ni on 120 ja omaan hyvän kolmiulotteisen hahmotuskyvyn. Olen laihtunut 10kg ja aion laihtua terveyssyistä lisää, en ole koskaan muistuttanutkaan michelin-ukkoa enkä siihen pisteeseen aio päästää itseäni. Enkä aio laihtua luuviuluksikaan. Haluan viihtyä omassa kehossani ja rakastaa sen jokaista kaarretta, kumpua ja mutkaa. Sillä jos minä en pidä itsestäni, ei kukaan tee sitä puolestani.

Suupielet ponnahtivat ylös

Olen saanut tunnustusta blogistani Vapautuksen Foxielta, suurkiitokset! Olen aivan innoissani tästä ja suustani pääsi kimeä hiii kun luin saaneeni palkinnon. Pannaan hyvä kiertämään, joten pystin saavat Prinsessa Seinäruusunen, Vintage Living, Mustaa pitsiä, Chocochili, Materian ihmeellinen maailma ja tietty Vapautus.
Nyt sitten paljastetaan 7 uutta faktaa minusta kuten haasteena oli. Ääk.

1. Käsilaukussani on aina lompakko, avaimet, henkkarit, meikkipussi, kännykkä ja bussiaikataulu, sekä hervottomasti kuitteja ynnä vähän käytettyjä nenäliinoja.
2. Pelkään neuloja (en kuitenkaan ompeluneuloja) ja ilotulituksia. Lisäksi kammoan kaasunaamareita ja oman hieman trypofobisia piirteitä. Enkä oikein pidä korkeista paikoistakaan.
3. En osaa meikata enkä laittaa hiuksia. En ollenkaan.
4. En pidä keväästä, kurakelit ja liukkaus, mikä ihana yhdistelmä!
5. Olen kuuhullu.
6. Unelma-ammattini on tatuoija. (pienenä halusin olla isona lääkäri, kuten tätini, vielä pienempänä pitsanpaistaja, WTF?!)
7. En osaa puhaltaa purkkapalloa.

Lopuksi jaan kaikille virtuaalisen leivosläjän, olkaapa hyvät!

Never say DYE!

Värjäsin hiukseni taas vaihteeksi. Tulipa samalla testattua uutta värjäyskappaani joka osoittautui oikein päteväksi keksinnöksi, kiitokset Evelle jonka ansiosta kappa on kylppärissäni. Homma meni yllättävän hyvin ja mielestäni vähemmällä sotkulla kuin yleensä, olen nimittäin todella hyvä värjäämään kaikkea muuta kuin hiuksiani ja väriä löytyy sitten pitkin kylppäriä ja nahkaani. Varsinkin korviini onnistun aina tunkemaan väriä, onneksi olen löytänyt keinon jolla värin saa iholta pois, nimittäin hohkakivellä! (ei ole kovin ihoystävällistä, tiedetään) Tässä kohtaa mainostan käyttämääni väriä, jota kaltaiseni täystumpelokin osaa laittaa tukkaansa ilman katastrofia, nimittäin Schwarzkopfin Coloriste! Loistava keksintö, vielä kun sen kylkeen ilmestyisi merkintä eläinkokeettomuudesta, niin se olisi täydellinen.


Toivon mukaan hiuksistani tuli mustat ja voin olla taas pari kuukautta huoletta. En nimittäin pidä oikeasta hiusväristäni lainkaan, sillä se on tylsä. Pidän mustasta enemmän ja siinä ajattelin pysyä, toki jokin shokkiväri kuten paloauton punainen olisi hieno, mutta se olisi kutreilleni liikaa. Minun tuurillani olisin muutamassa kuukaudessa kalju.

Pakastimeni on syksyn myötä täyttynyt puolukoilla, niitä on ihan hirveästi enkä ole poiminut niistä ensimmäistäkään. Isot kiitokset siitä kuuluu isovanhemmilleni, jotka ovat taas jaksaneet heilutella poimureita, lisäksi samasta suunnasta olen saanut pienen ämpärillisen perunoita. Kyllä kelpaa! Keksin tehdä puolukkajäädykettä, luultavasti vielä leivon joko piirakkaa tai muffinsseja jossain välissä. Pieni kaappipakastimeni on melkein puolillaan puolukkapusseja, lisäksi siellä on useita rasioita mansikoita, ihanaa! Tulevaisuudessa voi olla ihan järkevää hommata arkkupakastin tällä menolla.

Huomenna ajattelin siivota tämän huushollin kuntoon sillä täällä on hirveä sotku, varsinkin koirankarvoja on kerääntynyt taas ahdistukseksi asti. Tunnustan olevani laiska siivoamaan ja usein tartun imuriin vasta kun on ihan pakko ja silloinkin pitkin hampain. Minulla on aina mukamas muuta tekemistä.

(kuvat googlen kuvahaku)

Viuh vauh

Löysin ihanan nettikaupan, asianideas.com. Hullaannuin täysin sushiastioista, koriste-esineistä ja erityisesti viuhkoista, joita haluaisin kerätä nurkkiini läjäpäin. Tällä hetkellä omistan vain yhden valkoisen, muistaakseni Belle Modestelta ostetun pitsimäisen viuhkan jonka bongasin vuonna 2008 Tampereen Finnconissa vieraillessani. Kapine on osoittautunut korvaamattomaksi kesähelteillä, varsinkin viime kesänä se kulki uskollisesti mukanani joka paikassa ja onhan se aika viehkeää piiloutua viuhkan taakse räpsyttelemään silmiään. Ihan kaikista viuhkoista en pidä, nimittäin minun mielestäni ne isot mauttomaksi maalatut, yleensä markkinoilla myytävät, viuhkahirviöt ovat aika luotaan työntäviä. Tai sitten en ole vielä nähnyt silmiäni miellyttävää yksilöä, sekin voi olla mahdollista.


Yllä olevan kuvan viuhka on muuten melkein samanlainen kuin omani!

Kauhukseni huomasin että haluan vaaleanpunaisia meikkisiveltimiä. Minä, joka on inhonnut suurimman osan elämästään kyseistä väriä (joo, kiitti vaan äiti!). Omituista. Ehkä voisin hiukan löysätä pipoa pinkin kohdalla (kun tämä blogini on kerran saanut vaaleanpunaisen taustan) ja koittaa sietää sitä, mutta päälleni sitä en pue!

You got a perfect skin, with a devils grin

Innostuin pitkästä aikaa piirtelemään ja tuloksena oli kiva corporate goth-tyylinen asukokonaisuus. Olisihan se kiva jos osaisin ommella jakkuja ja kauluspaitoja sun muuta. Aina ei mene nallekarkit tasan.

Haluaisin ommella itselleni läjän uusia vaatteita, rakastan korsetteja, pvc:tä ja goottivaatteita, haluaisin pukeutua niihin enemmän. Nykyinen tyylini on sinne päin, mutta en todellakaan pidä itseäni kovin goottina, hevarina ennemmin. Erilaisia goottityylejähän on suunnattomat määrät, enkä uskalla alkaa niitä sen kummemmin erittelemään, koska kuitenkin joku jäisi pois ja antaisin ihan väärän kuvan aiheesta, vaikka jotain siitä tiedänkin. Siksi juuri pidän gotiikasta, sen monipuolisuuden vuoksi. Vaatteet ovat joskus hyvin epäkäytännöllisiä, mutta jösses ne ovat hienoja! Mielelläni pukeutuisin viktoriaanisiin pönkkähameisiin ja kihartaisin kutrini ja tarjoilisin teetä hienosta kalustosta tyylikkäille vieraille takapihallani. Teoriassa hauska ajatus, mutta käytännössä ihan mahdoton, sillä takapihani on viidakoitunut ja sisältää muutakin kuin ruohoa. Lisäksi en omista hienoa teekalustoa (no okei, sen japanilaisen mutta tarkoitan nyt semmoista hopeista kruusatumpaa) ja vaatteeni ovat aina koirankarvojen peitossa, todella tyylikästä.

Ihan kaikesta en pidä goottityylissä, esimerkiksi kaasunaamarit ovat mielestäni aivan kamalia. Jokin niissä herättää minussa pientä pelkoa enkä taatusti viihtyisi niiden kanssa samassa huoneessa. Muut hengityssuojaimet sulatan mennen tullen, voisin jopa itse käyttää joitakin.


Alla oleva asu olisi minusta aivan huippu mainituille teekutsuilleni. Pakko kai tässä on pitää sellaiset joskus, vaikka sitten itsekseen. Naapureille ainakin olisi hupia kun istuisin muovisen puutarhapöytäni ääressä pönkkähameessa ja puputtaisin kakkuja kolmikerrosvadilta ja joisin ruusukupista teetä. Olisikohan ovellani sen jälkeen pari valkotakkista setää?


(kuvat googlen kuvahaku)

Onnea Pullanmuru!

Rakas kissani Pullanmuru, eli Pulla, täyttää tänään kuusi vuotta. Vastahan minä sen hain maalaistalosta, pienen rimppakinttuisen rääkyvän kissanpennun joka roikkui koko kotimatkan huutaen kurkku suorana takkini rinnuksissa. Synttärisankari sai juhla-aterialla lohimoussea, oli muistaakseni jotain gourmet merkkistä apetta. (purkin kyljessä on valkoinen persialainen)

Onneksi olkoon pikku-Pulla, toivottavasti vuosia on tulossa vielä toiset 6.

Kotini on luolani

Ventovirin ihanasta blogista bongasin ihanan idean ja olen päättänyt toteuttaa sen omassa huushollissani. (anteeksi V, jos moinen kopiointi loukkaa sinua) Eli sängyn yläpuolelle toteutettu verhohyllyviritys. aivan mahtava! Omani tulee varmasti olemaan aivan karmea räpellys Ventosen vastaavaan verrattuna, mutta yrittänyttähän ei laiteta.

Muutenkin aion hiukan uudistaa kotiani, vaihdan olohuoneen maton, kun rakas Mammi-koirani on hiukan käsitellyt vanhaa juuttipohjaista repimällä siitä pohjaa irti. Lisäksi tämä kyseinen matto varistaa lattialle hiekantapaista murua, oletan sen olevan suorassa yhteydessä pohjamateriaaliin. Joten mattovanhus saa mennä varastoon ja sen tilalle tulee seeprakuvioinen paksu villamatto, joka varmasti sopiikin paremmin kämppääni.

Muutenkin haluaisin kotiini hiukan enemmän synkkyysvivahdetta nykyisen rinnalle. En toki ole vaihtamassa koko kämpän sisustusta mustaksi, vaan ajattelin jotain hillitympää. Punaisesta en luovu enkä ala riehumaan maalin kanssa. Jos nyt ihan ensiksi saisin vaihdettua olohuoneeseen verhot, maton ja makkariin se aiemmin mainittu verhohylly. Luultavasti olen taas lähiaikoina penkomassa kiertiksen uumenissa jos löytäisin sieltä itselleni valtaistuimen olohuoneeseen. Haluaisin punaisen nojatuolin jonka sylistä voisi katsoa telkkaria tai vaikka roikkua koneella.


Kämpän lisäksi vaatekaappini tulee kokemaan radikaalin uudistumisen, sillä aion käydä kamppeeni läpi ja vien varmasti leijonanosan vaatteistani pois. Haluan läjittäin uusia vaatteita ja aion niitä hankkiakin (ja yrittää ommella, paino sanalla yrittää) hiljalleen, huutonetistä olenkin jo bongannut yhtä sun toista kivaa. En ole vielä kertaakaan käynyt siellä löytämättä mitään mieleistä. Harmi vaan että osa tuotteista on hinnoiteltu ihan poskettomasti ja minimikorotuskin on hilattu törkeäksi. En ymmärrä. Juuri nyt olen huutanut itselleni kengät ja kravatin (ellei joku nyt mene ohittamaan huutoani) varsin edullisesti. Jospa siitä alkaisi vaatekaappini uusi ja entistä parempi aika!