You keep sayin', you got something for me

No niin! Tässä megakokoiseksi avautuva kuva päivän kokonaisuudesta, joka muuttui lennossa aamulla. Oli liian lämmin nahkanilkkureille ja valkoinen t-paita lensikin pyykkikoriin suorilta, joten tilalle vaihtui musta perustoppi ja jalkaan nyöritin nuo tennarit. Mutta kiva kokonaisuus, kuvassa vielä alareunassa nykyinen luottoveska ja suosikkitakki, violetti on ipanan haalari.

Huomenna olisi vuorossa kokonaan samanvärinen asu, en uskalla laittaa hametta sittenkään. Joten luotan farkkuihin ja ehkä ahtaudun siihen pooloon. Yleensä inhoan kovin tiukkoja kauluksia, katsotaan huomenna miltä se tuntuu. Huomenna on sen verran tekemistä ja vaara likaantua, joten hameessa hyppely ei ole hyvä juttu. 

Mutta tästä se lähtee!

Viikoksi vaatetta

No hoplaa, uusi ura urkenemaan! Olen vaihtanut tehdastyöläisen kamat toimistmyyjätyypin titteliin hetkeksi, siispä saan hiukan panostaa ulkoasuuni (lue: meikata ja valita aamulla silmät ristissä vaatteita). Maikkarin sivuston hömppäosio antoi ajatuksen, laitetaan ekaksi suunnitelma ja katsotaan toteutuuko se. Eli tässä tulee tulevan työviikon vaatetusosio:

Maanantai

"Aloita viikko mukavasti kääriytymällä pehmoiseen neuletakkiin. Arkiasujen klassikko, valkoinen t-paita ja siniset farkut, piristyy punatuista huulista. Nahkanilkkkurit tuovat asuun potkua."

Eli minä laitan kokonaisen H&M-oksennuksen, kaikki siitä puljusta. Mutta ehkä en punaa huulia, en oikein osaa. Pieni varaus valkoiselle t-paidalle, niitä ei kovin montaa ole vaatekaapissani, toisin kuin mustia.

Tiistai

"Tee asuvalinnasta helppoa ja pukeudu päästä varpaisiin samaan sävyyn, mutta piristä kokonaisuutta näyttävällä statement-korulla. Kokeile esimerkiksi kapean hameen ja samanvärisen pooloneuleen yhdistelmää."

Musta pooloneule (näitä on kaksi, joten mietin kumman otan), musta hame ja mustat sukkikset. Kaulaan statement-koruksi (tälle ilmaisulle pyörittelen hieman silmiäni) hopeanvärinen heppakoru.

Keskiviikko

"Jatka saappailla ja neuleella, mutta yhdistä ne nyt hameeseen. Tai löytyykö kaapistasi neulemekko? Hienoa, nyt on aika ottaa se käyttöön! Mukavista mukavin vaate yhdistetään Suomen oloissa sukkahousuihin."

Jee, melkein uusi neulemekko käyttöön! Mutta alle ehdottomasti toppi, ettei vahingossakaan mitään kuulla läpi.

Torstai

"Älä laita neuletta pois, vaan pue se pillifarkkujen kaveriksi. Klassinen palmikkoneule muuttuu asialliseksi kun sen pariksi pukee silkkihuivin.

Sujauta jalkaan nahkasaappaat iänikuisten nilkkureiden sijaan.
Päätyikö neule jo pyykkiin? Korvaa se miehekkäällä paitapuserolla. Silkkihuivi tuo asuun naisellista otetta."

Tämä paitavalinta jää nähtäväksi, riippuu sotkenko neuletta. Tosin omistan palmikkoneuleenkin, joka kutittaa ihan vietävästi. Saappaat ovat kaapissa valmiina, konjakinväristä (teko)nahkaa. Silkkihuivia en taidakaan omistaa, mutta ehkä joku muu kevyt materiaali käy?

Perjantai

"Viikonloppu! Pue rennosti ruutua. Yhdistä ruutupaita vaikkapa minihameeseen tai pue ruudullinen paita collegepuseron alle. "

Omistan jopa 3 ruutupaitaa, mutta vain kaksi niistä sopii hameen kaveriksi. Kolmas on mallia mukava teltta, joka peittää pienet roiskeläppähameet alleen tuosta vaan. Ei huolta, en laita säädyttömiä vaatteita töihin, enkä enää käytäkään nenäliinaa muistuttavia vaatekappaleita.

Tässä siis viikoksi vaatetta ja kuvatodisteita tulee perästä! Tästä pääset lukemaan juttua alkuperäiseen lähteeseen, josta lainaukset ovat peräisin.

Who told you about cause and effect?

Luettuani tämän Hesarin kolumnin aloin pohdiskella asioita. Minullakin on vaatehuoneessa kassillinen vaatteita odottelemassa lähtöä muualle, kun niitä en ole pitänyt ja yksi paita ei vaan sovi herkälle hipiälleni, harmi.

Poskettomien tavarakasojen lisäksi minua sylettää muutamien omistamieni vaatteiden laatu. Pari kuukautta vanhan trikoopuseron hiha on alkanut ratketa siististi kuviota myötäillen. Eikä se päällä ole taisteltu ninjoja vastaan, kiivetty puuhun tai pelastettu maailmaa verenhimoisilta ulkoavaruuden asukeilta. Se päällä on kannettu lasta, leikitty, laitettu ruokaa, siivottu kissanhiekkaa, otettu päiväunet ja luettu hömppälehteä, eli ihan tavallisia asioita. Silti se on kohta menettänyt osan hihastaan täysin tuntemattomasta syystä. Myös pari muutakin erään ruotsalaisen vaateketjun trikootuotetta on alle vuodessa alkanut reikiintyä ja hapertua. Okei, eivät maksaneet paljoa, mutta silti. Luulisi vaatteen olevan muuta kuin kertakäyttökamaa! Etenkin tämä uusin tapaus ärsyttää aivan mielettömästi. Tuskin kukaan meistä ostaa vaatteita vain käyttääkseen niitä pari kuukautta ja sitten mokoma joutaakin muualle. Omistan nimittäin vielä vaatteita jotka on ostettu minulle valehtelematta 15 vuotta sitten, kun menin seiskaluokalle, samoin kaapissani on vielä lukioaikaisia kamppeita jotka eivät uutta häpeä.

Toki on hauskaa polttaa euroja shoppailun sokerihumalaisessa olotilassa, mutta en haluaisi kuitenkaan ostaa höttöistä kertakäyttösilppua, joka tulee lopulta kalliimmaksi kuin se yksi kalliimpi, mutta laadukkaampi tuote. Lisäksi uuden tuotteen ostaminen ei aina ole pakollista, kirpputorit notkuvat huonekaluja, lastenvaatteita ja -tarvikkeita. Olen todella iloinen kun olen voinut ostaa ipanalle vaatteita, vaippoja, leluja sekä muuta tarpeellista edullisesti käytettynä, olihan edelliset asuntonikin sisustettu kierrätyshuonekaluilla. Itselleni en tahdo löytää kirppareilta vaatteita niin millään, en oikein enää välitä paljettitopeista ja sen sellaisista. Toki facebookissa on synkempiä kirppariryhmiä ja niistä olen ostellut joitain juttuja, samoin huutonetistä, ei vaan aina jaksaisi. Haluaisin toisinaan kahlailla rekkien vaatemeressä, sovitella, hiplata ja hypistellä.

Siispä, voisin tulevaisuudessa miettiä vielä enemmän kulutustapojani ja tarpeita, ettei hutiostoja tulisi ja toivon mukaan välttyisin nopeasti hajoavilta tuotteilta ja mielipahalta. Tietty kaikkea ei voi ostaa käytettynä, kuten kosmetiikka, sukat ja alusvaatteet sun muut vastaavat, myönnän ostaneeni kirpparilta ipanalle sukkia, mutta vauvansukat ovat hiukan eri juttu kuin aikuisten. 

Aionkin siis jatkossa miettiä tarvitsenko ja mistä se kannattaa hankkia ennen kuin rynnän luottokortti ojossa kassalle. Lisäksi aion myös miettiä hinta-laatusuhdetta tarkemmin, jospa omalta osaltani voisin saada aikaan pysyviä positiivisia muutoksia planeetallamme.

Just a little spanish flea

Hah, edellisen tuotokseni otsikko oli viittaus yhteen lempparibiiseistäni, nyt taas jollain tasolla ajankohtainen. Ainakin sen kivun osalta. Olen taas kerran selkävaivojen kourissa ja siksi sairaslomalla eli saikulla. Ottaako päähän? Ihan vähän vaan!

Noh, onni onnettomuudessa ettei vaiva ole välilevynpullistuma. Syyllinen on välilevy, mutta pienemmässä määrin, ihan vaan pieni repeämä joka kiusaa hermoja. Muutama liike on nyt kielletty eikä salillekaan ole asiaa ennen kuin olo on helpompi. Sekin vielä.

Olen kuitenkin ollut karmea luopio ja kävin Hulluilla Päivillä. Ostin takin, heijastimen, ruokaa, lapselle tunikan ja pari kirjaa. Muutama juttu jäi ostamatta, joten palaan rikospaikalle huomenna, ostamaan korutelineen ja munkkeja, ainakin.

Koen vielä ulkoasutuskaa. Elvenpath, ihana Haltijapolun hallitsija, viettää lähiaikoina synttäreitään ja tiedossa on siis bileet, halloween ja naamiaiset! Siistiä! Mutta miksi hitoksi oikein pukeudun? Argh! En keksi mitään. Mutta lahjanpa olen keksinyt ja osin hankkinut, mutta en taatusti kerro mitä paketista paljastuu, sillä tiedän Elvenpathin joskus eksyvän tänne lukemaan, joten buhahahaa ja lälläspyy! Uskallan väittää lahjan olevan hyvin mieluinen, joten ei hätää. Odotan kovasti bileitä ja luultavasti asuongelmakin ratkeaa, laitan valkoisen lakanan päälleni ja olen kummitus. Pöö. (no ei vaiskaan, saatoin ehkäpä löytää tässä samalla surffaillessani asun itselleni ja nauran itseni lähes sairaalakuntoon)

Ahneena ja itsepäisenä olen tänään päättänyt ottaa harteilleni pienen projektin. Nimittäin alakerran vierashuoneen. Se on nykyään pelkkä pyykkitupa ja sitä hallitsee karmea kasa vaatteita, joiden paikka olisi jossain muualla, kuten kaapissa. Siispä aion suorittaa lähitulevaisuudessa urotyön ja siirtää vaatekasat oikeille paikoilleen, sekä muuttaa huoneen ilmeen miellyttävämmäksi. Tapettiahan se huutaa, mutta ei nyt. Ensin pitäisi valita se tapetti ja mielelläni maalaisin (tai jopa vaihtaisin) liukuovet takaseinän komerosta. Ja se ihana hylly, String Pocket... Se täytyy saada, ehkä jopa useampi. Olenhan ahne paksiainen. Tai edes joku korvaava malli. Ikeaan reissaamme lähempänä joulua, tulevaan Ideaparkiin ei uskalla astua avajaisten aikaan jos haluaa säilyttää mielenterveytensä rippeet. Huoh, joulukin on tulossa ja olen jopa ostanut yhden joululahjan. Enkä kerro sitäkään tässä, kaiken varalta.

Tämän vuodatuksen otsikko viittaa muuten perheemme pienimmän suosikkirenkutukseen, jota on kuunneltu tässä mökissä hyvin paljon. Onneksi kyseisessä veriossa ei ole lainkaan laulua, eli se on instrumentaali, ja sitä jaksaa kuunnella monen monta kertaa kun näkee lapsen innostuvan siitä niin paljon ja miten suloisesti voi pieni ihminen tanssiakaan! Sydän pakahtuu.

No pain, no gain, YEAH!

Sijoitin itseeni muutaman kympin ja nyt olen ensimmäisten tulosten kourissa. Kehoni (erityisesti reidet) huutavat armoa, ne ovat muusihyytelöä ja kipeät. Miksikö?

Ostin kuntosalijäsenyyden, pieni muovinen avain päästää minut hikoilemaan, suihkuun ja infrapunasaunan lämpöön. Torstaina kävin nolaamassa itseni BodyBalance-tunnilla. Siinä missä muut osallistujat taipuivat ongelmitta umpisolmuun hienoissa treenitrikoissaan, minä vuodatin naama punaisena tuskanhikeä ja koitin olla kaatumatta, tai vaikeroimatta ääneen. Älkää käsittäkö väärin, tunti oli mukava ja sopivan lempeä, mutta olen rapakuntoinen ja en mitenkään vielä saa itseäni venymään kuten konkarit. Nopea tarkastelu myöhemmin kertoi, etteivät kaikkien raajat olleet kumia ja tuskaisia ilmeitä oli muidenkin kasvoilla kuin omillani. Helpotus.

Tunnin jälkeen hoipertelin vielä tekemään rintalihasvekottimella muutaman toiston ja siitä suihkun kautta sinne infrasaunaan. Jännä kokemus! Lueskelin puolituntisen ajan lehteä ja huomasin hikoilevani paljon vähemmän kuin olin ennakkoon ajatellut. Lämmin tuli, mutta sinänsä mukavampi kokemus, koska infrasaunassa ei ole vesihöyryä, joka ei ole astmaatikonkeuhkoilleni ollenkaan hyvä. Kaikkein parasta olisi, jos lauteilla olisi voinut maata, mutta kun ei ole oma koppi, niin ei maata...

Silti, toissapäivänä oli kivaa, ennen tuntia jännitti kamalasti, sillä en ole pahemmin kuntosaleilla käynyt enkä varsinkaan ohjatuissa jumpissa. Minun tuurillani ryhmään eksyy useampi epäinhimillisen notkea ja hyväkuntoinen "gym goddess", joka ei hikoile koskaan ja varmaan niistääkin glitteriä. Tällaiset ihmiset tunnetaan lähipiirissäni nimellä Lumikit. Lumikki-ihmiset ovat niitä, jotka ovat aina hehkeitä ja laitetun näköisiä, käyvät vessassa vain pesemässä kätensä, eivät todellakaan hikoile, kärsi turvotuksesta tai likaisista hammasväleistä. Lumikki kulkee jatkuvasti sädehtivä aura ympärillään, parhaimmillaan joukko metsäneläimiä vanavedessään. Jokainen meistä tuntee sellaisen, olen siitä ihan varma. Siinä missä tavallinen Maija Meikäläinen (tai bloggaaja Phoenix) räpeltää hiukset pystyssä ja läiskät kainaloissaan epätoivossaan kotikeittiössään kinkkupiirakkaa, joka on suorituksen jälkeen ns. grande katastrof, Lumikki on täydellisessä olomuodossaan pyöräyttänyt kolmen ruokalajin illallisen, siivonnut koko kämpän ja soittelee vielä parit Mozartit vapaavalintaisella instrumentilla, "eihän tämä mitään, tuli niin kiire ja voi voi voi, mekossakin on tahra ja tukkakin on huonosti". My ass. Tätini on Lumikki, hän vain sattuu olemaan niitä onnekkaita, jotka ovat luonnostaan säteileviä, helkkarin älykkäitä ja hyviä kaikessa. Täti on minulle hyvin rakas, olen aina ihaillut häntä suuresti ja minulla ei ole hänestä mitään pahaa sanottavaa, ettäs tiedätte.

Mutta ei eksytä enempää sivuraiteille. Olen nyt panostanut uuteen harrastukseeni ja omistan nyt ihan oikeita treenivaatteita kahden topin ja capritrikoiden verran. Alerekistä löytyi vielä kirkkaankeltaiset (luit oikein) caprit, materiaali paksumpi college. Vielä kun löytäisin mieluisan vetoketjuhupparin, olisin oikein iloinen. Treenikassin virkaa toimittaa miehen lainaama läppärireppu, sinne mahtuu oikein kivasti tavaraa. Treenirepussa kulkee melko läjä tavaraa: salikengät, juomapullo, kaksi pyyhettä, meikkipussi, lompakko, avaimet... Meikkipussissa ei ole pakkelia ensinkään, vaan hiusharja, pinnejä, sampoota ja suihkusaippuaa. Lisäksi pieni kourallinen hiuslenkkejä.

Treenijuttujen lisäksi tein uhkarohkean liikun hiusteni kanssa. Laitoin hennaa päähän ja tulos on vajaa 24h myöhemmin aikamoinen. Sisällä keinovalossa muutos ei juuri näy, mutta kun astun luonnonvaloon... WAU! Oranssia ja kuparia, ihan kick-ass. Eikä oikeastaan näytä luonnottomalta, voisi jopa melkein mennä täydestä. Katsotaan millaiseksi uusi, hieman ruohontuoksuinen, kuontaloni vielä muuntuu. Olen täysin kääntynyt hennaukseen, paljon edullisempaa ja ihmisystävällisempää kuin kemialliset värit. Myrkkyvärit kun ottavat kuonoon ja lisäksi kihelmöivät pahaenteisesti päänahassa, juurikasvusta ja kerrostumista puhumattakaan, sekä kuivasta koppuratukasta... Rakastan mustaa tukkaa ja sitä tummanpuhuvaa sädekehää, mutta en halua kiusata itseäni kovilla hiusmyrkyillä, sillä pelkään tulevani niille ennen pitkää allergiseksi, jos jatkan tiheää värjäystahtia. Joten hennat kehiin ja nyt ollaan liekkitukkaisia. Kivaa!

Ehkä nyt voin kuunnella hieman Dolly Partonia. Jolene. "Your beauty is beyond compare, with flaming locks of auburn hair, with ivory skin and eyes of emerald green" (joo, tiedän ei ole vihreitä silmiä, vaan ne "hazelit")

Syyskuun kyy

Huoh. Aika on taas mennyt niin nopeasti ja energiataso on hetkittäin miinuksella. Äh, ei jaksaisi. Onneksi yöt ovat nykyään hiukan helpompia, sen huomaa silmänalusista, jotka eivät ole enää mustanpuhuvat. Onhan tässä syksyssä paljon hyvääkin, vaikka kaipaan kovasti lämmintä kesätuulta, uimista linnunmaitomaisessa meressä ja hellettäkin. Mutta syksyn värit ovat jotain ihanaa, samoin ne sumuisen sateiset syysillat. Saa ihan rauhassa käpertyä sohvan uumeniin perheen kanssa tai kääriytyä lämpimiin neuleisiin. Eikä uusia saappaitani voisi käyttää helteellä, joten sekin vielä.

Joulua mietin jo kovasti, joka taasen on viettopaikan suhteen epäselvä. Ylläripylläri. Tulevaisuudessa mahdollisesti jäämme kotiin viettämään joulua alppimajaan, vaikka ajatuksena se tuntuukin ihan omituiselle. Lisäksi joulukuusen paikka on mielestäni hiukan... Noh, ei paras mahdollinen. Aikaisemmin se on sijainnut ruokasalissa, mutta haluaisin sen enemmän olohuoneeseen. On se hankalaa. Joulussa on vielä ne lahjat. Että hei hei veronpalautukset, oli kiva kun kävitte sulostuttamassa pankkitiliäni. Ei vaiskaan! Osan lahjoista ajattelin tehdä itse, jos mahdollista ja muutenkin voisi miettiä mitä rakkaille lähimmäisilleen hankkisi. Ei mitään typerää muovikertakäyttösilppua, kiitos!

Syksyn myötä aloitetaan harrastuksia eikö vain? Huomasin juuri valloittaneeni ruokapöydästä puolet projekteillani, on maalausta, piirustelua, posliinitussausta, koru- ja korttiaskartelua, ompelua... Päälle vielä nivaska kivoja kirjoja luettavaksi, sekä skiljoona ihanaa blogia, mielenkiintoisia ohjelmia sekä leffoja, koiran ja perheen kanssa ulkoilua, omat blogit, keittiöhääräilyä... Ugh. Kaikkeen ei vaan repeä, joten asia kerrallaan. Haluaisin blogien inspiroimana sisustaa tätä alppimajaa, edes ihan vähän. Joulupukki tuskin tuo himoitsemaani String Pocket-hyllyä tai ipanalle Dodo-keinua. Mutta minäpä hankin koko perheelle Arne Jacobsenin mukit! Perhana vie. Eli nämä:

(kuva: finnishdesingshop.fi)

Nuo näyttäisi niiiiin hyvältä siinä hiivatin hyllyssä. Muutenkin tuolla yllä mainitussa kaupassa on vaikka ja mitä ihanaa. Sisäinen yrittäjäni on nostanut taas rumaa päätään ja haluaa perustaa kivijalka-/nettikaupan. Tuotteina voisi olla jotain ihania herkullisia sisustusjuttuja, lastenvaatteita tai suloisen synkkiä goottivermeitä. Augh! Kaikki tämä sai alkunsa kun näin keskustassa pienen liikehuoneiston tyhjillään, kyseisessä pikkutilassa on aikanaan ollut mm. Morticia. Yritän pitää järjen kädessä, yrittäjän ohdakkeinen ura on hyvin tiedossa jo koulutukseni perusteella.

Nyt olisi viisainta painua nukkumaan. Tänään on rakkaan hirmuhallitsijani, kiukkupersekissani, Pullan syntymäpäivä. Onnea 10-vuotiaalle!

Kesä vetelee jo viimeistänsä

Syksyä on taas ilmassa ja kesä alkaa olla ohi. Taas se vaan hujahti ohitse, tänä vuonna kävin sentään uimassa, hurraa! Olisin ehkä voinut käydä toisenkin kerran.

Äh, tympii kun en ole postannut mitään pitkään aikaan ja tunnen blogikateutta. Teitä lukijoita on niin vähän, näkyvyyttä saisi varmasti lätkimällä tänne kuvia omasta naamastani, ipanasta ja muusta henkilökohtaisesta. En kuitenkaan haluaisi pitää naamojamme, etenkään ipanan, julkisena. Oma naamani on täällä ollut jo esillä ja se tulee olemaan sitä myös muilla foorumeilla. Usein haluaisin esitellä ipanaa maailmalle myös tätä kautta, onhan kyseessä ylisöpö pikkuihminen (ainakin jos minulta kysytään), mutta haluan useista syistä johtuen pitää hänen sulonsa salassa. Lisäksi olen pirun laiska kuvaamaan. Ei siis ehkä ole mikään suunnaton ihme etteivät ihmiset löydä tänne. Harmi.

Alennusmyynneistä ja kirpputorilta on ostettu paljon tavaraa, eniten yllättäen lastenvaatteita ja neljät kengät ipanalle. Minulle ainakin parit farkut, muutama toppi ja sitä rataa. HenkkaMaukan paketti saapui tänään kynsiini, muah hah hah hah. Paketin sisältö on hieman kyseenalainen, mustien vaatteiden osuus kyseisessä pakaasissa kun on olematon. Mielenhäiriöni siis jatkuu edelleen.

Tänään (taas kerran tämä postaus on venynyt hyvin kauan luonnoksena) käytiin koko perheellä Stockalla. Oli aika väritön olo kun jalassa oli uudet housut ja ne ovat (brace yourself!) beiget. Mutta nyt on jumaleis viimesen päälle hyvät urheiluliivit. Sovituskopissa meinasi iskeä kiukutus, inhoan suunnattomasti rintaliiviostoksia, etenkin nyt kun koko on ihan mitä sattuu ja vaihtelee merkin, mallin ja kellonajan mukaan. Argh! Suorastaan raivostuttavaa, lisäksi olen muutenkin kummallisen mallinen ilman osittaisimetyksen tuomaa vaihtelua eikä sopivia löydy kuin tuurilla. Kokeilin vain viisiä eri liivejä, joista yhdet olivat kelvolliset. Huoh. Mutta pisteet Stockan myyjälle, hyvää palvelua ja ShockAbsorberit lähtivät mukaan. Samalla kävin viimeinkin uusimassa kantiskorttini, ei ole kuin kolmas joka ei toimi, saakeli, ja käytiin vielä Herkussa ostamassa juustoa sun muuta pitsavermettä.

Lisäketutuksena löin kyynärpääni seinänkulmaan ja toki kipeästi, oikein hermoon. Ja voi sviidu kun se on kipeä! Miten ihminen onkin niin honkkeli ettei osaa olla kolhimatta itseään? Eikä Tässä Vielä Kaikki, eilen rakas rämänilkkani alkoi taas oireilla ja turposi kauniisti. Nyt se on paketoituna ja koitan lepuuttaa sitä. Jos suinkin malttaisin nyt ottaa rauhallisesti, eihän tiedossa ole kuin arkea yksivuotiaan kanssa ja alkava yövuoroviikko.

Kyllä tämä tästä. Uudet vaatteet ovat kivoja. Vaikkakin outoja.