Dom andra

Ette ikinä arvaa mikä meitä odottaa ensi kuussa! Uusi keittiö! Voitteko uskoa? Meidän hirvitys menee vasaran alle kuukauden päästä, jippii!

Istuimme keittiösuunnittelijoiden kanssa kolme pitkää tuntia ruokasalin pöydän ääressä ja väänsimme suunnitelmaa, välillä pompattiin mittailemaan ja ihmettelemään itse kohdetta, piirrettiin ja mietittiin. Lopulta löytyi The Suunnitelma, joka toteutuu helmikuun lopulla. Kuvia siis tulossa.

Koska olen ns. vauhtisokeutunut ja ihan seonnut uudesta keittiöstä (josta ainakin minun mielestäni tulee upea), tajusin että sitä voi käyttää hyvänä syynä reissulle länsinaapuriin. Samallahan sitä ostaa Ikeasta muutakin jännää kotiin, teinpä siis Polyvoressa kollaasin, olkaapa hyvät:

Kuvassa siis Ikean sivuilta napsittuja juttuja, kuten arvaatte. Kaikkea mahdollista maustemyllyistä kirjahyllyyn, vaikka en ole ihan varma mihin nurkkaan survon nuo taulut. Ja tuo kirjahyllykolossi tulee olohuoneeseen, joka myös uudistuu kevään aikana. Aikamoista.

Pahoin pelkään että pimahdan tyystin Ikean ihmemaassa ja lompakkoni kirkuu tuskasta, hyvästi rahat. Koska uuteen keittiöön tulee ihan älyttömästi säilytystilaa, niin tässä sekoamisen tilassani saatan haluta lisää astioita. Kääk!

Joten ei, tuossa kuvassa ei todellakaan ole kaikki.

Sua lemmin!

Nyt tulee noloa settiä. Olen nimittäin tavallaan rakastunut. Puhelimeeni. (ja kymmenen vuoden päästä nauran kippurassa tällekin)

Sain ystävältäni hänen vanhan luurinsa, Samsung Galaxy s4:n ja ensin tunsin hivenen huonoa omaatuntoa katkenneen nokialaisketjun vuoksi. Aloin tutustua omaan tahtiini uuteen kapulaani ja nyt tajusin miten ihana se on. Siinä on hilpeän keltaiset läppäkuoret, joihin on joku ystävällinen iskenyt vielä pari kimaltavaa hopeanväristä perhostarraa. Soittoäänenä räyhää Samaelin Slavocracy. Taustakuvana ei olekaan otos rakkaista Elpusta ja Brucesta, vaan Kaarle Viikate soittamassa kitaraa "sillä huikealla keikalla", hähää!

Sovelluksia on tullut ladattua muutama, kuten Pinterest, Instagram, Duolingo ja Blogger... Duolingosta verestän muistoja lukion ranskantunneilta, kyseistä kieltä on muuten paljon helpompi opiskella englanniksi kuin suomeksi. Ovatkohan kytkennät pääkopassani ihan ristissä kun en pärjää ranskan kanssa omalla kielelläni? Seuraavaksi kuulemma voisin opiskella saksaa, ehdotti Inssi.

Spotify onkin sitten sellainen juttu, mistä en edes uskalla alkaa kertomaan. Ostin premiumin ja ah, sitä autuutta. Ostoni perusteluna on uusittu salijäsenyys, koska salilla soi lähes aina hirveää musiikkia, joskus harvoin olen bongannut Judas Priestiä ja Scorpionsia. Lisäksi haluan olla omassa kuplassani treenatessa, en halua kuulla muiden ähinöitä tai sitä ällöä musiikkia, vaan keskittyä omaan juttuuni. Ja kun kerta on se premium hankittu, niin sitä pitää sitten luukuttaa yötä päivää, koko rahan edestä, eikö?

Ja kunhan saan ensimmäiset 5 kiloa pois, niin täräytän aivan uuden tukan. Luokkakaverini kauppiksesta kun valmistui personal traineriksi ja teki minulle saliohjelman, iso kiitos hänelle siitä. Ensi viikolla pääsen nostelemaan rautaa, hieman jännittää pitkän tauon jälkeen ja samalla kihelmöi innosta, tiedättehän. Mahtava päästä pitkästä aikaa hikoilemaan omassa rauhassa.

Arvatkaapa muuten mistä bloggaan! Keittiön ikkunan äärestä! Meillä on "pieni" rymsteeraus menossa, keittiössä muutettiin järjestystä siirtämällä keskellä tilaa kököttänyt saareke seinän viereen ja sen paikalle siirtyi pieni ruokaryhmä. Ihan hullun avaraa! Elpu sai oman leikkipaikan portaiden alla olevaan soppeen, se on vielä hieman kesken. Olohuoneessa haluan myös pistää tuulemaan ja yläkerta tarvitsee oman osansa. Tosi piristävää laittaa kotia uusiksi tällä tavoin, kun ei ole mahdollista tehdä remonttia tai ostella huonekaluja. Noh, uusi ruokaryhmä ostettiin ja se tulee ruokasaliin nykyisen tilalle, tämä keittiön pieni setti saa mennä sitten yläkertaan. Pienessä ylivilkkaassa mielikuvituksessani olen keksinyt sille ihan uuden tehtävän.

Tänään olisi tiedossa kahvitusta, kun menin eilen taas vanhenemaan vuodella. Että 31 olisi nyt ikää. Mikäpä siinä.

Taas kuvat puuttuvat, saatte niitä myöhemmin.

Here I am!

Uusi vuosi alkoi ja vuoden vaihtumista juhlittiin kotipaikkakunnallani hyvässä seurassa, rakettien räiskeessä. Keskiyöllä istuin isäni ja Elpun kanssa kotitaloni keittiössä, pienin reteästi pöydällä ja isäukko samaisen pöydän päässä, katsoimme kolmisin ikkunan toisella puolella loistavaa ilotulitusta ja toivotimme toisillemme hyvää uutta vuotta. Sekä Elpu sai pusun poskelleen, minä sain takaisin monta. "Äitti pusu"

Mietiskelin vuotta 2015 ja mahtuihan siihen vaikka ja mitä. Ensimmäisenä mieleen tulee tietty Bruce, syntymä ja osastojakso. Sitten Elpun synttärit, reissu Tampereelle, kulttuuri-illat Elvenpathin kanssa, etenkin Addams Family-musikaali ja uskomaton keikka 45 Specialissa, joka päättyi takahuoneeseen Kaarle Viikatteen seurassa. En vieläkään ole täysin varma oliko se sittenkin hiton hyvää unta. Sain myös uusia ystäviä, kokemuksia, menetin myös isotädin ja velipoika koiran. Sekä tietty Elvenpathin suuri suru kosketti. Huomaan vuoden aikana herkistyneeni (johtunee vauvahormoneista) uutisten suhteen, joten pysyn kaukana uutisvirrasta kun en vaan kestä hukkuneita pakolaislapsia sun muuta kamalaa.

Mutta vuosi 2015 on plussa. Paljon enemmän iloa, hymyjä ja naurua, kuin surua. Sainhan terveen vauvan, joka kävi hakemassa hieman vauhtia osasto 55:ltä, iso kiitos ja kumarrus kaikille hoitajille siellä, tiesin pikkumieheni olevan hyvässä hoidossa kun itse lähdin illaksi kotiin ja sydäntä särki jättää vauva sairaalaan.

Kiitos myös teille lukijoille, kaikille ystävilleni, sukulaisilleni ja perheelleni menneestä vuodesta. Kohti uutta ja jännittävää, taas hieman kokeneempana!