Väsyttää

Huoh. Takana autokoulun 2-vaiheesta teoriat ja liukkaat, hyvin meni. Voimille otti kunnolla, mutta onpahan sekin nyt hoidettu. Ensi viikolla pääsen ajamaan arvioivan ajon ja se on sitten siinä. Sitten odotellaan josko minua muistettaisiin pysyvällä ajokortilla. Enpä olisi aiemmin uskonut että näen tämän päivän. Ajokortti ja oma auto! (vaikka ei olekaan kauhean ympäristöystävällistä ajella yksin isolla autolla... hyi hyi) Ja kyllä, toinen auto on oltava farmari tässä taloudessa kun on koira ja bändiharrastus. Inssin Volkkari ei ime samaa tavaramäärää kuin rakas sotaratsuni Vekkuli, eli (Kurttu-)Opel. Kurttu siksi, että oikeassa etulokasuojassa komeilee vieläkin hirmuinen naarmun ja lommon yhdistelmä jonka sain aikaan ajamalla liian läheltä rautaputkea. D'oh! Kyllä vain, koko pellin mitalta ja oveenkin tuli reikä. Puolustaudun kertomalla että tapaturman sattuessa olin nauttinut ajokortista vain parisen kuukautta. Sattuuhan niitä. Uutta peltiä saa aina, ihmisiä ei, sanoo rakas ja viisas isäukkoni.

Sanokaa mitä sanotte;

Lauantai kuluu muuttoapuna kun rakas ystäväni R ja miehensä J, sekä heidän pieni lapsosensa muuttavat takaisin tänne pohjoiseen, oi onnea! Kuultuani uutisen pillahdin onnesta itkuun, ihmekös. Aion vierailla ystäväni luona niin paljon kuin hänen hermonsa kestävät.

Ensi viikosta sovin aviomieheni kanssa tulevan vegeviikon, eli rehuja pöytään! Saas nähdä mitä siitä tulee. Nyt siis nenä kiinni keittokirjoihin ja selaamaan nettiä kun pää lyö taas tyhjää. Oikeasti minun pitäisi olla nukkumassa, eikä suinkaan koneella. Laitetaan nyt parit ruokakuvat WIH:n ihmeellisestä valtakunnasta, terveellistä evästä, olkaa hyvät.

Rrrröyh

Terveisiä sohvalta. Olen ollut niin reipas että ällöttää, siis siivonnut. Nyt kun sain viimein aikaiseksi syödä, oli pakko heittäytyä sohvalle sulattelemaan. Ugh, olen täynnä.

Onneksi elukat ovat olleet kiltisti, paitsi Laku, joka silppuaa postit heti kun käännän selkäni. Sillä on jotain antipatioita Trafia kohtaa, koska ajoneuvoverolappu pitää tuhota ensin. Julma mamma ei tietenkään salli moista elämöintiä, voi tuskaa.

Eilen oli mukavat kolmen tunnin treenit, hiki virtasi ja uni tuli ilman käskyä. Viikonloppuna näin pikaisesti Helinää, muuten olikin aika yksinäistä kun rakas siippani oli ylitöissä, möö. Eipä juuri siis päästy viettämään mitään laatuaikaa parisuhteessa, onneksi sain sentään nukkua ukon vieressä, eikä miestä viety yötä myöten.

Heti alkoi väsyttää, ehkä osasyy on täysi vatsa ja päivän reipastelut. Joku pieni ikävä tunne tuntuu kallossa, mutta koitan jättää sen huomiotta.

Lopuksi kuva allekirjoittaneesta perheen nuorimmaisen kanssa. Phoenix ja Niisku syyskuussa, kuvaajana aviomieheni Inssi.

Kuq!

Pitkästä aikaa voisin kertoilla mitä tänne kuuluu, syysloma meni ja isänpäiväkin. Oli mukava olla kotipuolessa perheen kanssa, samalla näin isovanhempiani ja setääni, mikä oli oikein mukavaa.

Huomenna olisi pitkästä aikaa bänditreenit, erinäisten sairastelujen ja muiden juttujen vuoksi treenejä on jouduttu perumaan aika paljon, mutta josko huomenna taas pääsisi möykkäämään.

Olen ostanut jopa kaksi joululahjaa, en kerro kenelle, mutta uskoisin niiden olevan mieluisia. Vielä on monta pakettia ostamatta ja se tuottaa hieman päänvaivaa. Onneksi olen ollut ajoissa liikkeellä ja vielä on aikaa etsiä kivoja yllätyksiä pukinkonttiin. En malta odottaa että joulu tulee ja kohta saan aloittaa jouluvalmistelut, jee!

Tiedä jos saisin raahattua Inssin kanssani kauppoja kiertämään, olisi kiva mennä yhdessä. Harmi kun täällä ei ole esimerkiksi Indiskaa, jossa vierailisin mielelläni hipelöimässä ihanuuksia. Onneksi lahjat eivät tee joulua (vaikka niitä on kyllä tosi kiva antaa), vaan läheisten kanssa oleminen ja ruoka. Ei ne koristeetkaan ole hullumpia ja Lumiukko on ihan pakko katsoa.

Heti alkoi soida päässä Walking in the air. Ihana biisi. Olen jo kaivanut osan joulukoristeista esiin, mutta ne saavat odottaa myöhempää ajankohtaa, tavallisesti koristelen kotia Itsenäisyyspäivän aikaan. Täytyy siis vielä malttaa! Onko joukossa muita intoilijoita?