Little things

Näin yösydämellä mietin pieniä kivoja juttuja.

Kivoja juttuja. Harmi vaan, että allekirjoittanut ei osaa laittaa noita kuvia nättiin läjään vaan sikin sokin ja menettää hermonsa siinä ohessa. En vain osaa.

Suoraväriä päähän

Nyt on kokeiltu ekaa kertaa suoravärejä, tulos on mainio! Kerrankin olen iloinen omasta ulkonäöstäni, kaikki yhden hiusvärin ansiosta. Directions Cerise oli käytössä ja vielä on yli 1,5 purkkia odottamassa uusintaa. Kyllä kiitos, tällä linjalla pysytään. Pitänee hankkiutua eroon tuosta L'Orealin kestoväristä, mikä on jo tovin majaillut vessan hyllyllä. Halvalla lähtisi, vink vink.

En juurikaan odottanut väriltä mitään, ottaen huomioon viimeisimmät värisekoiluni. Onneksi yllätyin positiivisesti ja iloitsen uudesta räikeästä tukastani täysillä. Tässä hiukan osviittaa, miltä tukkani nyt näyttää:

Eiks oo hieno? Kuvat löysin weheartit:stä ja googlen kuvahausta.

Sunnuntaireipas

Kyllä, olen antanut ääneni ja seuraan tässä samalla vaalivalvojaisia sivusilmällä. Huomenna rakas avokkini suunnistaa taas länsinaapuriin viikoksi ja minä elän perjantaihin asti mörönsyöttinä isossa talossa. Käyn viikon aikana kotipuolessa vanhempia moikkaamassa, toivon mukaan viihdyn reissussa kaksi yötä, mutta voi olla että koulu rokottaa toisen pois.

Tänään kävin Inssin kanssa kiertämässä parit kaupat äänestyksen jälkeen, kirpparilta löytyi Nemi 5, Gigantista 4gb muistikortti digikameraan ja Prismasta ruokaa. Kärkkäinen oli kiinni tänään, kävimme parkkipaikalla kääntymässä. Nyt sitten opettelemaan kuvaamisen jaloa taitoa, mitä olen tänään aloitellut. Nappasin kuvan pikku-Lakusta ja meikeistäni, kun tein pientä inventaariota varastoihini. Roskiin lensi tyhjiä ja kuivettuneita tuotteita, määrä ei hirveästi vähentynyt. Kuvista ei tullut kovin laadukkaita, kun kamerassa näkyy olevan todella hurja salama. Ensi kerralla se saa jäädä pois.

Meikkini olen saanut järjestettyä kahteen pussiin, Herbinan pinkkisävyisessä majailevat useimmin käytettävät meikit, meikkivoide, ripsari, yksi duo-luomivärinappi, huulikiiltoja ja -punia, sekä ripsentaivuttajat, meikkisieniä ja huulirasvaa. Toisessa kirkkaassa pussissa ovat loput luomivärit ja huulimaalit, joita käytän harvemmin. Laukussa mukana kulkee rakkaalta mummultani saama pirteän hedelmäkuvioinen pikkupussukka, jonka uumeniin olen tunkenut pienen hiusharjan, roll on-hajuveden, pari kajalia, peili, huulimaalit ja -rasva. Kynsilakkojen armeija majailee yläkerran vessan hyllyllä, en edes yritä tunkea niitä mihinkään nyssäkkään.

Laukussani en mielestäni säilö suurta omaisuutta, vaan mukana on melko pieni setti: Kännykkä, lompakko, passi, meikkipussi, astmapiippu, nenäliinoja, kodin- ja autonavaimet erillään. Isommassa laukussa kuljetan usein muistikirjaa kynän kera, jonne kirjaan kaikkea mahdollista. Mukana pitäisi olla lisäksi särkylääkkeitä ja vesipullo, mutta ne usein jäävät kotiin. Laukkua vaihtelen aina tarpeen ja fiiliksen mukaan, eikä laukkujakaan ole koskaan liikaa. Pääosin omistan mustia laukkuja, muita värejä on yhteensä alle kymmenen. Rakas avokkini ei tietenkään ymmärrä vaimokkeensa laukkujen eikä kenkien määrää, mutta se onkin mies. Itse asiassa, parit uudet kengät olisivat paikallaan!

Tulevalla viikolla aion taas raivata vaatekaappiani ja patistaa itseäni liikkumaan. Tilasin HenkkaMaukalta pienen paketin, topin, mekon, aurinkolasit, avaimenperän ja kasvonaamion. Ehkä voisin hommata muutakin.

Mutta nyt nukkumaan, kun pääsee vielä oman ukkokullan viereen. Kauniita unia!

Pinkkipään kosto

Hah, ostinpa lisää hiusvärejä ja alan harrastamaan pinkkiä reuhkaa ihan tahallani. Suoraväri, ftw,
Saa nähdä mitä tästä tulee, olen ihan noviisi näissä hiusjutuissa. Luultavasti jotain täysin kummallista ja odottamatonta, kun on kyse kerta minusta.

Keikka meni oikein mainiosti, yleisö viihtyi ja lavan puolella oli kanssa mahtava fiilis. Paikalla riehui taitava kuvaaja, joka ikuisti kaksoisleukani ja pöljät lauluilmeeni. Kuvissa ei näy hattaratukkani väri, kun pääni yläpuolella loimotti punainen spotti. Hahaa.

Tänään sain viimein kaipaamani digikameran, Nikon Coolpix S3100-pokkarin. Inssi valitsi väriksi hehkuvan punaisen. Nyt vaan räpsimään, kunhan ensin ostaa muistikortin, se kun unohtui. Mutta onpahan kamera!

Voi helevata.

Kokeilin sitä punaista tukkaa. Ei mennyt ihan putkeen, vaan jostain syystä osaan hiuksia väri ei tarttunutkaan, joten kaunis punaleiskuva tukkani on höystetty pinkillä! PINKILLÄ, jumankavita!
Maailma ei kaadu eikä lopu, hiukset jatkavat kasvuaan ja aina voi ostaa sen mustan värin jolla huitaista koko roskan piiloon, tai laittaa pipon päähän kahdeksi viikoksi.

Huomenna on keikka, joten pikkuneiti puna-pinkkipää nousee näine hyvine lavalle ja toivoo punaisia valoja päänsä ylle. Vaatetus on ihan arvoitus, kynnetkin pitäisi laittaa. Tämä saakelin tukka vaan syö järkevää ajattelua, suurentelen yhden hiusläjän vaikutusta maailman menoon. Huoh. Hiusvärillä saa paljon aikaan, suuntaan ja toiseen.

Grumpy old git

Happy birthday to me! Kaksi ja seitsemän tulee mittariin virallisesti klo. 18.24. Synttäriviikonloppu on ollut mahtava, seura on ollut niin hyvää. Olen varmasti lihonut skiljoona kiloa kun olen mättänyt kaikkea hyvää naamaani. Tänään mussutin kiinalaisessa kanapalleroita ja muita herkkuja. Ugh. Ähky. Loppupäivän voinkin maata sohvalla koomassa.

Lahjoja olen saanut vaikka ja kuinka, veljeni tyttöystävänsä kera (pitäisi kai sanoa käly, btw) oli hankkinut minulle pääkalloaiheista rekvisiittaa, cocktailtikkusia ja ilmapalloja sekä heavy metal-kirjan. Minut tunnetaan niin hyvin. Inssiltä sain Buffalon ulkoisen kovalevyjakoasemahärpäkkeen. En siis osaa sanoa mikä se oikein on. Teranen kovalevy, johon molempien koneet ovat verkon kautta yhteydessä. Ihme mööpeli. Ikeasta sain ihania vanhanaikaisen tyylisiä hajuvesipulloja. Parasta on ollut, kun on saanut viettää aikaa läheisten kanssa.

Mieli halajaa päikkäreille, mutta ei vielä.

Roadtrip

Jee, rakas veljeni ilmestyi tyttöystävänsä kanssa meille viikonlopuksi ja tänään suuntasimme Opelin keulan kohti länsinaapuria. Eli Ikeaan. Toki tuli käytyä muuallakin ja ostatin itselleni Systembolagetista pullon persikkasiideriä ja pullon mansikkakuoharia, alkoholittomina tietenkin.

Ikeasta lähti mukaan yhtä sun toista kivaa, ihanaa ja "tarpeellista", Coopista ostettiin taas suklaata ja maustettuja pähkinöitä. Kuten viimeksi.

Kivaa oli, kuten aina, seura oli mitä mainiointa ja kerrankin Ikean laitosravintolassa oli lyhyt jono. Melkein voisi vetäistä ristin seinään.

Tälle iltaa olemme käyneet vielä herkuttelemassa intilaisella ruualla, nyt on kauhea ähky. Maha pömpöllään röhnötän sohvalla kuin pieni possu. Takana todella kiva päivä.

Up the irons

Katson tässä samalla synttärilahjaksi saatua Iron Maiden Flight 666 dvd:tä. Kova meno pojilla ja keikoilla on väkeä kuin muurahaisia. Vähän eri hommaa kuin meidän harrastemuusikoiden näpertely, ei siinä olisin iloinen jos saisin esiintyä vastaavan kokoiselle yleisölle kuin kuvassa ja popula olisi vielä ihan pähkinöinä. Ehkä joskus, ei voi tietää. Onhan meillä jo huimat 270 fania lärvikirjassa, vetää sekin hiljaiseksi ja nöyräksi. Varsinkin kun tietää, että minulla on omia faneja, jotka ovat nähneet (lähes) jokaisen keikan millä olen ollut ja eräs fani muistaa aina tulla setin jälkeen puristamaan kättä ja sanomaan jotain positiivista.

Mitä kuuluu meidän amatööriharrastajamuusikoiden arkeen bändihommien osalta? Emme vietä tien päällä puolta vuotta kerrallaan, vaan keikkoihin tuhrautuu kerrallaan pari päivää, matkaamme omilla autoillamme emmekä busseilla tai lentokoneilla. Treenaamme noin kerran viikossa koko porukalla, joskus on taukoa ja jokainen treenaa tykönään omaa osaansa. Koska olen lead-kitaristin avovaimo, treenaamme yhdessä. Tosin äänenhuollon jutut, lämmittelyt ynnä muut vähemmän viisaan näköiset toiminnot haluan tehdä ihan yksin. Sulkeudun vaikka vessaan. Pokka pettää muuten, eikä hommasta tule mitään. Treenit nauhoitetaan lähes aina, aluksi inhosin kuulla omaa ääntäni, mutta nyt olen tottunut siihen. Nauhalta voi kuunnella miten biisit oikeasti sujuvat ja miettiä mitä kannattaa hioa. Oma ääneni on kehittynyt tänä aikana huimasti, sitä on käytetty, treenattu, rääkätty ja sen rajoja on koeteltu. Uskomattominta on, että minua, pientä pohjoispohjanmaan tyttölasta, on verrattu itse sumutorvi Bruce Dickinsoniin. Kuulemma huudan melkein yhtä lujaa. Se on suuri kunnia.

Keikkapäivistä olenkin puhunut. Ennen keikkaa on treenattu tuntikausia hikisen treeniksen uumenissa, settilistaa on kasattu yön myöhäisinä tunteina. Kun se taikapäivä koittaa, lähtee autoletka treenikämpältä matkaan mukanaan roinaa ja rompetta. Soundcheckissä pääosassa on odottelu, joskus se vie tunteja. Äkkiä se on ohi, autoletka hajoaa omille teilleen. Vasta silloin vaihdan vaatteet, laitan hiukset ja sotamaalin, lämmittelen ja olen valmis. Jalat tärisevät kahden ensimmäisen biisin ajan, ei tiedä miten päin olisin. Mutta kun olen lavalla, olen enemmän elossa kuin koskaan. Keikan jälkeen olen hikinen ja väsynyt, valun kotiin suihkuun, pesen pois meikin, hiuslakan ja menen nukkumaan. Yleensä roudaamme kamat pois seuraavana päivänä ja olen silloin tasan saman näköinen kuin alkuroudauksessa, ei meikkiä, mukavat vaatteet, hiukset piilossa poninhännällä tai pipon alla.

Minä rakastan sitä. Kun ihmiset laulavat mukana, vaativat lisää, mylvivät ja tulevat keikan jälkeen kiittämään. Jos heitä ei olisi, mikrofonini pölyttyisi kotelossaan ja äänijänteeni surkastuisivat. Kiitos jokaiselle joka tunnustaa fanittavansa meitä ja on eksynyt keikalle laulamaan kanssani.

Yömyöhä

Minun ehkä pitäisi olla nukkumassa, mutta tässä vaan istun. Kävin saunassa ja kuivattelen, sekä seuraan samalla telkkarissa pyörivää luentosarjaa, Royal Institution Christmas Lectures. Size matters on nyt menossa.

Olen törmännyt moneen uuteen kivaan blogiin ja samalla tullut miettineeksi omaa elämääni. Nyt kun kaikki aloittavat tipatonta, laihduttamista, liikuntaa ja muuta, kutsun itse sitä tammikuun askeesiksi. Itse kieltäydyn tekemästä uuden vuoden lupauksia ja etenkin laihdutuskuurit ovat iso nounou. Totta, olen laihtunut 26kg lokakuusta 2010, mutta minä en ole missään vaiheessa tuona aikana laihduttanut tietoisesti. Jos nimittäin alkaisin tietoisesti laihduttaa, se menisi heti reisille. En halua kiusata itseäni, tietty minun täytyy huolehtia itsestäni, mutta en ala rääkkäämään kroppaani. Toivon tämän vuoden olevan täynnä kivoja juttuja, isoja ja pieniä. Ehkä innostun liikunnasta enemmän ja kokkaan terveellisempää ruokaa. Tiedän, että painoa saa vielä pudota ja kunnon kohottaminenkaan ei tee pahaa, nyt kun löytyi helpotusta rasitusastmaan. Juoksemaan minusta ei ole, kun olen selkävaivainen, mutta lenkkeily koiran kanssa leppoisasti kävellen tai pyöräillen on ihan mukavaa.

Ruokavaliossani voisin lisätä kasviksia entisestään, vaikka niitä pyrinkin syömään usein. Lisäksi haluaisin tehdä erilaisempia ruokia, verraten nykyisiin. Valitusta ei ole kuulunut, mutta vaihtelu virkistää. Omistanhan läjän keittokirjoja, joita on todella kiva selailla ja plärätä. Nyt kun ruokasalimme on saanut uuden hyllyn ja pienen pöydän (myytiin konsolipöytänä), se on viihtyisämpi ja ehkä eksyisimme syömään sinne olohuoneen sijaan. Me pahikset syömme sohvalla telkkarin ääressä, hyi! Yksi suuri helmasynti syömisessä, kuulemma. Ehkä vielä verhot ikkunassa tekisivät ruokasalista houkuttelevamman. Joten, toivottavasti innostun lenkkeilystä ja uusista herkullisista ruuista.

Ehkä minusta ei tule sellaista himoliikkujaa, joka ei hikoile edes maratoonillakaan ja on aina niin hehkeä. Ihailen suuresti ihmisiä jotka jaksavat juosta kuntosalilla ja jumpissa, tehdä terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, sekä käydä töissä, sisustaa ja matkustella. Minua väsyttää ajatuskin, kiitos vihulaiseni. Mutta, jos minäkin kokisin uusia onnistumisen hetkiä tänä vuonna. Kohti ääretöntä ja sen yli!

No, ehkä ihan ensiksi sänkyyn. Hyvää yötä.

Bileet ja hömppää

Eilen oli hauska päivä, tosin päivällä oli melkoisen kiire. Illalla tupa täyttyi bändin jäsenistä puoliskoineen, sillä juhlimme etuajassa synttäreitäni. Lahjoja tuli, vaikka olinkin sanonut etten niitä kaipaa. Mutta voi, ne olivat mahtavia! Komppikitaristi rouvineen toi Iron Maidenin Flight 666 dvd:n, rumpalilta ja hänen avokiltaan sain lasipurkillisen karkkeja, kauratyynyn (jonka lahjan antaja oli itse tehnyt migreeniäni ajatellen) ja Ikean lintutarjotin, jota olen kovasti toivonut itselleni, hauska sattuma. Kosketinsoittaja miehensä kanssa toi kauniin leiskuvan punaisen (lempivärini!) kukkakimpun. Umpikiero savolainen basistimme toi absolutistille pullon punaviiniä, saa kuulemma lahjoittaa eteen päin. Sehän passaa.

Ilta oli todella kiva, toivottavasti vastaavia illanistujaisia voisi viettää toisenkin kerran. Halloweenia juhlimme kosketinsoittajamme luona, nauttien todella maittavista tarjoiluista. Oli todella kuninkaallinen olo kun istui niiden herkkujen ääreen!

Tänään olen kärvistellyt päänsäryn kanssa, krapula absolutistilla. Johtunee siitä, että olin eilen liikkeessä ja etenkin hartiaseutu joutui kovalle rasitukselle, sekä valvoin myöhään ja syöminen jäi vähälle, vaikka teinkin melko runsaasti tarjottavaa, mutta enhän minä taulapää mitään tajunnut syödä. Pöljä mikä pöljä. Joten olenkin tänään mussuttanut eilisiä tarjoiluja, mmm.

Ilokseni kämppä on edelleen siisti, tosin tiskiä on ilmestynyt runsaasti. Jospa se pysyisikin siistinä, aion yrittää. Ehkä minun pitäisi myös rasvata nahkaani ahkerammin, pestä meikkisienet ja -siveltimet ja käyttää naamarasvoja säännöllisesti. Alanhan kohta rypistyä. Virallisesti syntymäpäiväni on viikon päässä, eli 15:s päivä. Ehkä voisin raottaa kosteusvoidepurkin korkkia hiukan useammin ja näyttää meikkivälineistölleni saippuaa. Meikkaankin todella harvoin. Pläääh. Toisaalta, miksi meikkaisin jos käyn vain lähikaupassa? Ehkä voisin reipastua.

Alennusmyyntien alettua olen rikastunut peräti kahdella paidalla ja kaksilla farkuilla. Mutta minä ahne paskiainen haluan lisää, lisää ja lisää.

Väännä mulle rautalangasta

Olen harkitsemassa ryhtymistä punapääksi. Kokeeksi ostin paketin Schwarzkopfin (jumaleis mikä nimihirviö) Brilliancea, sävy oli selkeä punainen, ei voi muistaa sen tarkemmin. Tukka on nyt epämääräinen blondi, latvoissa on vielä oranssin sävyä. Mutta, pysyykö tuo väri? Kannattaako edes haaveilla? Punainen tukka on kuulemma tosi hankala, saa olla säätämässä jatkuvasti. Toisaalta, en haluaisi jämähtää yhteen väriin ikiajoiksi, ainahan tietty voi ajaa päänsä kaljuksi. Mutta kun minen tajuu hiusjutuista yhtikäs mitään. Olisihan se aivan mahtavaa, jos tukka olisi vähän näyttävämmän värinen, mutta en omaa suurta halua nähdä kauheasti vaivaa sen eteen, tattadaa.

Pimeässä hohtava pinkki olisi hauska, mutta säännöllisen värjäämisen lisäksi en halua muuta säätämistä. Ja ne värit tässä nyt ovat se mitä en ymmärrä. Mureneeko tukka päästä, jos käytän säännöllisesti kestovärejä? Tietty käytän kaikenmaailman tehohoitoja jotta tukka kestäisi värjäämisen kanssa. Kuten sanottu, hiusjutut eivät ole alaani. Eli jos joku tietää näistä, niin kertokaahan minullekin, kuten otsakkeessa neuvotaan.

Mustaa tukkaa olen tykännyt pitää. Inssi ei ole sen ystävä vaan aina kitisee, kun juurikasvu paistaa. No paistaahan se, meikäläisen hius kun kasvaa rapiat 15cm vuodessa, enkä halua olla jatkuvasti värjäämässä lettiäni. Ollaan sitten ilman mustaa, niin ei avokkia ahdista. Vuosien aikana on kokeiltu mustaa, blondia, ruskeaa, violettia ja porkkananpunaista. You name it. Ihan hurjimpia shokkivärejä en ole uskaltanut kokeilla. Sinimustaa olen käyttänyt, mutta ihan sinistä en. Tieto ei riitä vielä kokeilemaan niitä suoravärejä, joista en tajua hölkäsen pölähtävää.

Jos nyt kokeeksi laittaisi keikalle tuon punaisen ja peittää sen sitten ilkeyttään jollain, jos ei kelpaakaan. Vai miten siitä nyt sitten pääseekään eroon.

Musiikkia, maestro!

Nyt kun lempparileffat on käsitelty, siirrytään musiikkiin. Mitkä artistit kansoittavat levyhyllyäni, kenen kiekko jauhaa soittimessa? Tässä muutama suosikkini, kaikkia en kykene luettelemaan.

Tarja Turunen ja Nightwish

Olen Tarja-leirissä, sorry vaan. Sanat eivät riitä kertomaan miten paljon pidän Tarjan äänestä, live-versio Oopperan kummituksesta nostaa aina ihokarvat pystyyn. Huh. Niin Nightwishin kuin naisen soololevyjä löytyy hyllystäni. Suosikkibiisejäni ovat My little phoenix (ylläri), Sleepin Sun 2005, Dead to the world, Phantom of the opera ja Oasis.

Scorpions.

Ukot ovat 300-vuotiaita ja silti rokkaavat. Olen näitä patuja fanittanut melkein koko ikäni ja keikoilla pääsen tulkitsemaan muutamia heidän viisuistaan. Livenä en taida ehtiä heitä näkemään, harmi. Biisilempparit: No pain, no gain, Still loving you, Living for tomorrow, Rhythm of love ja Passion rules the game. Plus melkein koko lopputuotanto.

Judas Priest.

Ryminää, räiskettä, niittejä ja nahkaa! Legendat jyräävät ja minä kuuntelen tulosta. Näitä ukkoja olen kuunnellut vasta päälle parikymppisestä aktiivisemmin ja lätty Angel of retribution on usein auton soittimessa. Bändin kanssa ei vielä ole keksitty mitä heiltä coveroisimme. Lempparibiisit: Angel, Painkiller, Touch of evil, Turbo lover ja Nightcrawler.

Iron Maiden. (oli pakko laittaa kuva Eddiestä, eikä bändistä)

Tätä olen kuunnellut jossain määrin aina, nyt bändihommien myötä enemmän. Olen tosi otettu, kun ihmiset ovat kehuneet tulkintojamme Wasted Yearsista ja Trooperista. Bruce Dickinson kun on kerta ihmis-sumutorvi, eli palkeita löytyy ja ääntä. Lemppareiksi valitsen: Fear of the dark, The trooper, Two minutes to midnight, Rainmaker ja Infinite dreams. Trooper-Eddien valitsin juurikin siksi, kun se saa keikalla yleisön ihan pähkinöiksi ja rrrrrakastan laulaa (mylviä) sitä.

Sonata Arctica.

FULLMOON! Tämän porukan olen nähnyt jopa kaksi kertaa, ohhoh. Kuuntelen melko paljon kokoelmalättyä, The Collection, 2007 aloin enemmän innostua porukasta. Taitaa muuten olla mainittu levy tälläkin hetkellä Opelin soittimessa. Lemppariveisut: Replica 2006, The Misery, Tallulah, Victoria's secret, Don't say a word ja Black sheep.

Ehkä tästä voi päätellä jotain yleisesti musiikkimaustani. Raskaampi tuplabasari-särökitarameteli kolahtaa meikäläiseen kuin metrinen halko. Tunnustan kuuntelevani myös kevyempääkin musiikkia ja muutama iskelmäralli on jäänyt merkitykselliseksi, niihin sisältyy muistoja menneiltä vuosilta. Laitetaan vielä pari kuvaa muutamasta muusta kivasta artistista.

Ylhäältä alas: Gothminister, Jenni Vartiainen, Kamelot, Poets of the fall, Zen Café ja CMX. Tässäpä pieni murunen musiikkimaustani ja esittelyssä artistit, joiden tuotanto on koskettanut hiukan syvempää tämän höyrypään sydäntä.

Lempileffani

En ole mielestäni leffafriikki, vaikka kovasti elokuvista pidänkin. Kotikaupungissani on maailman tunnelmallisin elokuvateatteri Bio Huvimylly, joka on ollut pystyssä jo vuodesta 1937. Aika on pysähtynyt kun astuu sisälle, teatteria on vuosien aikana muokattu hyvin vähän, vanha loisto ja henki ovat mielestäni läsnä. Mielessään voi nähdä vuosikymmenten taakse, kun paikalliset ovat tulleet katsomaan eläviä kuvia.

Mutta mitä leffoja kotiteatterissani pyörii? Tässä satunnaisessa järjestyksessä minun suosikkini.

Komisario Palmun erehdys.

Jos Palmuista pitäisi valita vain yksi, se olisi tämä. Myös Inssin mielestä tämä on kaikkein paras Palmu. Äitini kanssa olemme Palmu-faneja ja myös hänkin on valinnut tämän suosikikseen. Muistan ikuisesti erään ukkospäivän, jolloin keskellä päivääkin oli pimeää ja käperryin sohvalle äidin viereen katsomaan Erehdystä hiukset jännityksestä pystyssä. Olen nähnyt leffan varmaan kymmenen kertaa ja aina se jaksaa jännittää. Äidin kanssa usein arvuuttelen mistä leffasta jokin repla on, se on yhteinen juttumme.

Kuutamolla.

Tämän olen nähnyt niin monta kertaa, että osaan repliikit ulkoa. Rakastan tätä leffaa ja voisin katsoa sen aina uudelleen ja uudelleen. En kyllästy tähän koskaan.

Marie Antoinette.

Tämäkin on niitä leffoja mistä ei voi saada tarpeekseen. Rakastan pukudraamoja ja tästä saa vielä tukevan sokerihumalan. Soundtrack on mainio, muutama suosikki on tallentunut koneeni muistiin, niistä tulee aina hyvälle tuulelle. Muutenkin leffa musiikkeineen tuo minulle aina kesän. 

The Duchess (Herttuatar)

Huikea leffa, yhtä upeaa visuaalista tykitystä kuin edellinenkin ja ne puvut! Vahva tarina, joka on vielä tosia. Huh.

The young Victoria (Nuori Victoria)

Lisää pukudraamoja! Tämäkin on ainakin osin tositarinaan perustuva, kaunis tarina. Visuaalisesti upea ja muutenkin hyvää katsottavaa.

The Snowman (Lumiukko)

Olennainen osa jouluani, ilman Walking in the airia ei vaan tule täyttä joulufiilistä. Varsinkin, kun olen itse vetäissyt keikalla samaisen kappaleen Nightwish-version. Olen lapsesta asti ollut tämän lyhytelokuvan lumoissa ja varmasti katson tätä vielä vanhanakin.

Lempileffojani olisi vielä vaikka ja kuinka listattavaksi, mutta nämä ovat omalla tavallaan koskettaneet ja jääneet ikimuistoisiksi. Ehkä pistänkin Ranskan kuningattaren seikkailut pyörimään tänään.

Me sydän se

Uusin harrastukseni kauniiden kuvien parissa, weheartit. Olen ihan koukussa ja tulen tulevaisuudessa postailemaan kuvia sieltä, edellisen merkintäni kuvamateriaali on juurikin ko. paikasta. Ihania kuvia! Huomaatte ehkä, miten sekalainen makuni onkaan, tyyliin pvc:tä ja ruusulakanoita. Tyttönä oleminen on niin kivaa, että ällöttää.

Tuolta sivulta pääsee katselemaan, mitä kuvia olen tykännyt ja vierailemaan profiilissani. Onko paikalla muita käyttäjiä?

Tänään käväistiin piruuttaan Topi-keittiöllä katselemassa mallikyökkejä. Minulla on vahva näkemys siitä, millaisen keittiön oikein haluan, jossain määrin voin joustaa, mutta rajansa silläkin. Lisää tilaa astioille, sanon minä!

Valitettavasti tähän tekstiin mahtuu myös huonoja uutisia. Vihulaiseni, sairauteni, on nostanut rumaa päätään ja nyt on menossa synkkä jakso. Oireet ovat voimakkaat ja väsyttävät pienen ihmislapsen alta aikayksikön. Tämä bloggaaminen ja kauniit kuvat piristävät, joten jaksan paremmin räpiköidä eteen päin. Onneksi en ole sairaalahoidon tarpeessa. Sen kummemmin en halua asiaa vatvoa, kyllä olo taas paranee ja olen pian entiseni, vaikka vihulainen ei olekaan pois kehostani.

Parin viikon päästä juhlin syntymäpäivääni, pari päivää sen jälkeen nousen bändin kanssa lauteille Apollossa (jos en väärin muista). Tänään alkaa setin kasaaminen, kun illalla rokataan treeneissä.

Kaksituhattakaksitoista

Uusi vuosi otettiin vastaan mässäten hyvää ruokaa loistavassa seurassa. Lisäksi heitimme Inssin kanssa epävirallisen akustisen keikan, joka toivon mukaan miellytti yleisöä. Hauskaa ainakin oli, uskaltauduin jopa keskiyöllä ulos, vaikka kammoan raketteja ja ilotulituksia. Nautiskelin nopeasti lasillisen ostamaani holitonta kuohuvaa, oli tavallista ja roseeta. Kantti kesti mielestäni hyvin, mutta sydän tuntui pysähtyvän tykkänään kun pelotti niin paljon. Tänään olenkin ollut valvomisen myötä melko unista tyttöä.

Alkanut vuosi tuo toivottavasti paljon iloa, rakkautta ja terveyttä kaikille. Nyt kohti uusia haasteita. Aloitetaan vuosi kivoilla kuvilla. Sisäinen goottini kirkuu nyt kauhusta ja tuskasta.